Adoptiolapsen ensikohtaaminen herättää vahvoja tunteita – Miten tilanteeseen voi valmistautua?

Kun perhe adoptoi lapsen ulkomailta, prosessiin kuuluu myös adoptiolapsen hakumatka, joka on tärkeä perhetapahtuma. Lapsi saattaa reagoida tapahtumiin rajusti, mutta myös vanhempien ristiriitaiset tunteet ovat tavallisia.

Teksti Anniina Nirhamo
Adoptiolapsen ja -vanhemman ensi kohtaamiseen latautuu paljon tunteita ja odotuksia.
Adoptiolapsen ja -vanhemman ensikohtaamiseen latautuu paljon tunteita ja odotuksia.

Kun perheelle kerrotaan, että heille on nimetty adoptiolapsi, järjestelyt lapsen kotiin tulemiseksi alkavat. Matkalle lähdön ajankohta vaihtelee maasta riippuen, joihinkin maihin lähdetään heti lapsiesityksen hyväkymisen jälkeen, joihinkin usean kuukauden päästä siitä.

Adoptiohakumatka ja ensimmäiset päivät yhdessä ovat eräänlainen kriisi sekä lapsen että vanhempien elämässä. Lapselle muutos on järisyttävän suuri, ja lapsi usein reagoi tilanteeseen voimakkaasti ja kokonaisvaltaisesti. Vieras ympäristö ja kulttuuri voivat voimistaa myös vanhempien epävarmuuden tunteita.

Miten hakumatkaan voi valmistautua?

Tärkein valmistautuminen hakumatkalle tapahtuu henkisesti. Vanhempien tehtävä on ennen kaikkea tukea lasta ja omalla toiminnallaan rauhoittaa häntä. Tässä auttaa asettautuminen lapsen asemaan, joustavuus sekä avoimuus lapsen reaktioita kohtaan.

Adoptiolapsen luovuttamisen hetki on se, jolla mielikuvalapsi muuttuu todelliseksi lapseksi. Tapahtuma ei välttämättä ole niin kaunis kuin sen soisi olevan, vaan se voi olla kaoottinen ja koruton. Hakumatkaa ja lasta kohtaan kannattaa pitää odotukset realistisina. Lapsi ja vanhemmat ovat aluksi yhtä vieraita toisilleen ja tutustuminen vaatii yhdessäoloa, joka vasta alkaa hakumatkalla.

Hakumatkalle voi valmistautua esimerkiksi tekemällä pakkauslistoja, jotka helpottavat elämää vieraassa paikassa lapsen kanssa. Ensimmäisen neuvola-ajan voi varata valmiiksi jo ennen lähtöä. Kohdemaan kieltä voi opetella vähän, jo muutama lapsen kielellä sanottu sana voi rauhoittaa häntä.

Hakumatkalla voi myös tulla tilaisuus kysellä lapsen aiemmasta elämästä. Tähän voi valmistautua kirjaamalla ylös asioita, joita tahtoisi tietää.

Kaikki tunteet sallittuja

Lähestyvä tapaaminen adoptiolapsen kanssa voivat herättää niin riemua ja onnea kuin pelkoa, avuttomuutta ja kärsimättömyyttäkin. Tunteiden sekavuus on tavallista. Ensimmäisinä päivinä vierauden ja outouden tunteet kuuluvat asiaan. Kaiken ei tarvitse mennä täydellisesti, vaan yhteinen elämä lapsen kanssa on vasta alussa ja arki alkaa kotona.

Vieras ympäristö, vieraassa kulttuurissa asioiminen ja jännitys voivat uuvuttaa vanhempia. Hakumatkat ovat fyysisestikin rasittavia. Kaukana kotoa avuttomuus ja turvattomuus saattavat iskeä helpommin. Kun tämän tiedostaa, on helpompi ymmärtää itseä ja puolisoa.

Lapsen reaktiot täytyy suhteuttaa hänen kokemaansa suureen muutokseen. Itku, aggressiivisuus ja passiivisuus ovat lapsen puolustusmekanismeja. Lapselle tulee antaa aikaa tottua vanhempiin. Vanhat vaatteet tai vanha lelu voivat tuoda lapselle turvaa.

Jos lapsen reaktiot ahdistavat vanhempia, kannattaa hakea keskusteluapua. Vanhempien rauhallisuus edesauttaa lasta asettautumaan perheeseen.

Kysele ja dokumentoi

Hakumatkalla vanhemmat näkevät, missä lapsi on elänyt siihenastisen elämänsä. He pääsevät mahdollisesti vierailemaan lastenkodissa tai sijaisperheessä ja voivat saada ainutkertaista tietoa lapsesta ja hänen taustastaan.

Vanhemmat voivat saada myös tärkeää tietoa lapsen siihenastisista vuorovaikutussuhteista, hoidosta ja lapselle tutuista ja vieraista asioista. Pienimmätkin yksityiskohdat kannattaa kirjata ylös. Tieto voi auttaa alkuun lapsen kanssa ja helpottaa lapsen ymmärtämistä.

Kannattaa myös tiedostaa, että lapsella on tulevaisuudessa tarve saada tietoa itsestään ja taustastaan. Hakumatka ja ensimmäiset päivät ovat ainutlaatuisia. Ne ovat myös osa lapsen elämäntarinaa, jonka dokumentointi on hänelle myöhemmin tärkeää.

Lähteet: Interpedia, Matkalla perheeksi – opas adoptiovanhemmille (Pelastakaa lapset 2007)

Lue myös:

Näin adoptio etenee – 10 kysymystä adoptiosta

Mitä adoptioneuvonnassa kysytään? Näiden asioiden pohtimisesta hyötyvät kaikki vanhemmat

Sijaisvanhempi Satu Taiveaho: ”En koe enää olevani lapseton”

Kommentit

Jaa oma kokemuksesi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä