Vapaaehtoisesti lapseton Susanna, 43: ”Eikö lasten hankkiminenkin ole itsekästä?”

Susanna ja Taru ovat yli nelikymppisiä ja omasta tahdostaan lapsettomia. Miksi kumpikaan ei ole koskaan halunnut omia lapsia?

Teksti Riikka Heinonen
Kuvat iStock
Yhä useampi päättää viettää oman elämänsä aikuisten kesken. Kuvituskuva.

Olenko itsekäs, jos en halua lasta? Onko kaikkien haluttava lapsia? Onko minun perusteltava päätöstäni tuntemattomillekin ihmisille? Vapaaehtoinen lapsettomuus herättää kysymyksiä, joita Susanna Jääkangas, 43, ja Taru Väkimies, 49, ovat joutuneet pohtimaan.

Joidenkin mielestä vapaaehtoinen lapsettomuus on itsekäs päätös. Se, että nainen haluaa jättää lapset hankkimatta, on monille vaikea pala.

– Mutta eikö lasten hankkiminenkin ole itsekästä? Eihän lapsia hankita valtiolle veronmaksajiksi tai yrityksille työvoimaksi. Eikö lapsia hankita juuri itsekkäistä syistä, siksi että halutaan saada lapsi, Susanna Jääkangas kysyy.

Susanna ei ole koskaan halunnut saada lasta – yksinkertaisesti siitä syystä, ettei hän pidä lapsista.

– En ole koskaan pitänyt lapsista, mutta eihän sellaista saa sanoa ääneen. Niin ajatteleva leimataan huonoksi ihmiseksi. Kun ystäväni alkoivat perustaa perheitä, tunne siitä, etten halunnut omia lapsia vain vahvistui. Tapasin ystäviäni tuoreiden vauvojensa kanssa ja mietin aina uudelleen, voisiko lasten saaminen olla minunkin juttuni, hän kertoo.

– Tulin siihen tulokseen, ettei minulla ollut pienintäkään kiinnostusta perheen perustamiseen. En edes tiedä, voisinko saada lapsia, sillä asiasta ei ole koskaan ollut tarvetta ottaa selvää.

Taru Väkimiehen päätös olla hankkimatta lapsia juontaa hänen lapsuuteensa.

– Vanhempieni avioliitto ei ollut onnellinen. Koin perhe-elämän todella ahdistavana ja muistan jo teini-ikäisenä ajatelleeni, etten halua sellaista koskaan itselleni. Parikymppisenä ajatus maapallon ylikansoittumisesta vahvisti päätöstäni olla hankkimatta lapsia. Silloin ajattelin, että voisin joskus adoptoida lapsen, koska maailmassa on niin paljon kotia tarvitsevia lapsia.

Vapaaehtoinen lapsettomuus kariutti parisuhteen

Parisuhde voi ajautua karille, jos molemmat osapuolet eivät ole yhtä mieltä lasten hankkimisesta. Susannan pitkäaikainen parisuhde päättyi, koska hän ei halunnut lasta.

– Minulle päätös oli ollut jo pitkään selvä. Silloinen kumppanini toivoi, että muuttaisin mieleni ja etenisimme suhteessamme, kuten kuului edetä. En voinut hankkia lasta vain siksi, että toinen halusi sitä. Vaihtoehtoina oli jäädä ja ruveta lisääntymään tai erota, joten päätin pakata laukkuni ja lähteä. Sen jälkeen löysin miehen, joka onneksi oli lapsensa jo tehnyt, Susanna kertoo.

Vapaaehtoinen lapsettomuus voi olla esimerkiksi bonusperheen "äidin" valinta, kun kumppanilla on lapsi aiemmasta suhteesta.

Vapaaehtoinen lapsettomuus voi olla myös bonusperheen ”äidin” valinta, kun kumppanilla on lapsi aiemmasta suhteesta. Kuvituskuva.

Taru meni naimisiin 30-vuotiaana miehen kanssa, joka ei myöskään halunnut lapsia.

– Ajattelimme kumpikin, että maailmassa oli jo tarpeeksi porukkaa. Päätimme, että jos joskus tulisimme toisiin ajatuksiin, voisimme harkita adoptiota, Taru muistelee.

– Seurasin läheltä ystävieni perhe-elämää ja kun heillä oli hankaluuksia vauvojensa kanssa, olin helpottunut, ettei minun tarvinnut hankkia lapsia. Opin nopeasti arvostamaan vapauttani. Toki minullakin joskus oli kymmenen minuutin vauvakuume, joka syttyi, kun sain pienen vauvan syliini. Vauva oli maailman suloisin ja avuttomin, mutta vauvakuume meni silti ohi yhtä nopeasti kuin oli alkanutkin.

Onko uusperheessä velvollisuus huolehtia kumppanin lapsista?

Tarun avioliitto kariutui kymmenen vuoden jälkeen. Sen jälkeen hän vietti vuosia sinkkuna, kunnes tapasi nykyisen kumppaninsa, jolla on lapsia.

– Muutimme yhteen, sillä olin valmis kokeilemaan perhe-elämää. Kahden vuoden yhdessä asumisen jälkeen jouduin toteamaan, että tarvitsen edelleen oman yksityisyyteni. Jatkoimme seurustelua, mutta muutimme erillemme. En halua arjessani miettiä muiden tarpeita, vaan tehdä asiat niin kuin haluan itse ne tehdä. Ehkä se sitten on itsekkyyttä, Taru miettii.

Susannakin on seurustellut pitkään miehen kanssa, jolla on lapsia. Aiemman parisuhteensa kariuduttua vapaaehtoiseen lapsettomuuteen, Susanna halusi jo uuden suhteen alkumetreillä tehdä selväksi, että jos kumppani haluaisi lisää lapsia, suhde kannattaisi lopettaa heti.

– Hän onneksi hyväksyi päätökseni, eikä itsekään halunnut enempää lapsia. En ole halunnut ottaa äitipuolen roolia. En koe, että minulla on velvollisuuksia kumppanini lapsia kohtaan. En laita ruokaa tai pese lasten pyykkejä, vaan se on mieheni tehtävä, koska kyseessä ovat hänen lapsensa. Monet varmasti osallistuvat uusperheessä lasten hoitoon paljonkin, mutta itse olen valinnut tällaisen linjan.

Mikä sinussa on vikana, kun et halua lapsia?

Susannan vanhemmat toivoivat pitkään, että vapaaehtoinen lapsettomuus olisi vaihe.

– Nyt kun täytän tänä vuonna 44, perheeni on pikkuhiljaa hylännyt ajatuksen siitä, että saisin omia lapsia, Susanna kertoo.

Hänen kahdesta siskostaan toinen on Susannan tavoin lapseton omasta tahdostaan.

– Toisella siskollani on lapsia ja vanhemmillani siten lapsenlapsia, joihin keskittyä. Se on onneksi vähentänyt painettani omien lasten hankkimiseen.

Tarun perhe on hyväksynyt hänen päätöksensä olla hankkimatta lapsia.

– Suvussamme on aina muutamien sukupolvien välein ollut nainen, jolla ei ole ollut lapsia. Oman tiensä kulkija, joka on tehnyt omat ratkaisunsa. Kukaan perheestäni ei ole kysynyt minulta, aionko tehdä lapsia tai painostanut minua millään tavoin.

Sen sijaan vieraat ihmiset ovat kommentoineet Tarun ja Susannan päätöstä välillä rajullakin tavalla.

”Minulle on sanottu, ettei nainen voi olla kokonainen ilman lapsia.”

– Minua on säälitty, ihmetelty ja moitittu ratkaisuni vuoksi, Taru huokaa.

– Joku on joskus kysynyt, mikä minussa on vikana, kun en halua lapsia. Minulle on myös sanottu, että nainen ei voi olla kokonainen, jos hän ei hanki lapsia. Vielä joitakin vuosia sitten minulle saatettiin sanoa, että älä huoli, kyllä sinä vielä ehdit.

Susannaa on varoiteltu siitä, että hän saattaisi katua päätöstään myöhemmin.

– Olen itse ajatellut sen niin päin, että entä jos minä katuisin lapsen hankkimista. Minulta on monesti kysytty, kuka minut hoitaa, kun olen vanha. Eihän vanhempi voi olettaa, että lapsi hoitaa hänet siinä vaiheessa. Entä jos lapsi asuu kaukana tai ei muuten vain halua hoitaa vanhempaansa?

Vapaaehtoinen lapsettomuus: surutyötä päätöksestä

Kumpikaan naisista ei ole katunut valintaansa tai tullut toisiin ajatuksiin. Taru kuitenkin havahtui hieman ennen 40-vuotispäiväänsä siihen, että häntä alkoi itkettää joka kerta, kun hän näki pieniä lapsia.

– Silloin tajusin tekeväni surutyötä päätökseni vuoksi. Olen kehottanut nuorempia ystäviäni, jotka miettivät lapsettomuutta puntaroimaan päätöstään tarkkaan, etteivät katuisi sitä myöhemmin. Olisi surullista havahtua 50-vuotiaana siihen, että olisi halunnut lapsia, mutta onkin jo liian myöhäistä.

Oma ratkaisu on tuntunut täysin oikealta.

– Olen monesti huokaissut helpotuksesta, että olen pysynyt valinnassani.

Taru täyttää tänä vuonna 50. Hänen kuukautisensa loppuivat äskettäin ja sen vuoksi hän on viime aikoina miettinyt lapsettomuuttaan uudestaan.

– Huomasin, että minullekin iski pieni haikeus siitä, että nyt on oikeasti liian myöhäistä. Toisaalta kuukautisten loppuminen oli helpotus. Olen vuosia seurannut lapsiperhe-elämää läheltä, koska veljelläni ja serkuillani on lapsia. Olen huomannut, että vanhemmat ovat ihanan ylpeitä lapsistaan. Vanhemman ja lapsen välisen rakkauden hehkutetaan olevan jotain aivan ainutlaatuista. Olen miettinyt, että jäänkö jostain olennaisesta paitsi, kun en itse voi kokea sellaisia tunteita.

Taru myöntää tuntevansa välillä haikeutta seuratessaan ystäviensä yhteydenpitoa teini-ikäisten tai jo aikuisiksi varttuneiden lastensa kanssa.

– En tuntenut haikeutta silloin, kun ystäväni perustivat perheitä. Hassua kyllä tunnen haikeutta vasta nyt, kun ystävieni lapset ovat parikymppisiä. Joskus mietin, kuka minusta pitää huolta, kun vanhenen.

”Sellaiset äidit ovat jääneet ystävikseni, jotka ovat säilyttäneet itsensä.”

Susanna ei ole joutunut miettimään ratkaisuaan missään vaiheessa uudelleen. Vapaaehtoinen lapsettomuus on aina ollut hänelle varma päätös.

– Jotkut ystävistäni ovat äideiksi tultuaan kadonneet lapsimaailmaan. En ole jaksanut tavata ihmisiä, jotka puhuvat loputtomasti korvatulehduksista. Vain sellaiset äidit ovat jääneet ystävikseni, jotka ovat säilyttäneet itsensä ja kykenevät muuhunkin kuin lapsen ympärillä pyörimiseen. Itse en ole missään vaiheessa kokenut menettäneeni mitään, kun en ole hankkinut lapsia. Eläimet ovat minun rakkauteni ja kiinnostukseni kohteita. Minulla on koiria, kissoja, lampaita, kanoja, kaneja ja mehiläisiä. Joku saattaa ajatella, että eläimet ovat minulle lapsen korvikkeita, mutta en itse ajattele niin.

Omaa aikaa, rauhaa, kunnon yöunet ja hyvä seksielämä

Molemmat naiset kokevat voineensa elää enemmän omannäköistään elämää, kun ovat jättäneet lapset hankkimatta. Mitä he ovat saaneet tilalle?

– Olen ollut yli 20 vuotta yrittäjänä. Arvostan vapauttani ja sitä, että olen pystynyt säätelemään aikaani, niin kuin parhaaksi koen. Monesti olen tuntenut helpotusta, ettei minun tarvitse miettiä tuollaisia, kun olen seurannut ystäviäni, jotka rasittuvat lastensa kouluista tulevista viesteistä ja keräyksistä, Taru kertoo.

Susanna kokee, että on voinut paremmin keskittyä mielenkiintoisiksi kokemiinsa asioihin, kun hänen aikansa ei ole mennyt lapseen.

– Arvostan valtavasti omaa aikaa, rauhaa, kunnon yöunia ja hyvää seksielämää. Uskon, että lapsi veisi minulta ne kaikki, hän sanoo.

– En kestä meteliä, hässäkkää tai sitä, että joku on koko ajan vaatimassa minulta jotain. Kyse ei ole siitä, että olisin uraohjus tai ikuinen bilettäjä, joka ei raaski luopua teini-iästään. En vain yksinkertaisesti ole kiinnostunut lapsista.

Lue myös: Miten kohdata ystävä, joka ei voi saada lapsia? 8 kultaista neuvoa

Kommentit

Jaa oma kokemuksesi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä