”Lapsivesien meno julkisella paikalla olikin mahtavaa”

Luin läpi Kaksplussan raskauskyselyä varten laadittuja kysymyksiä ja nyökyttelin lähes jokaisen kysymyksen kohdalla. Kärsitkö raskausaikana selkäkivusta? Kyllä. Koitko ennenaikaisia supistuksia? Kyllä. Kärsitkö liitoskivuista? Jep, jep! Voitko pahoin? Todellakin. Nukuitko huonosti? Kyllä. Väsyttikö? Voi kyllä. Närästikö? Kyllä. Kärsitkö levottomista jaloista? Kyllä, kyllä ja kyllä.

Kadehdin niitä, jotka kertovat, että raskaus on elämän mahtavinta aikaa: olo on hehkeä, mieli tyyni ja silmät säihkyvät. Itse olin kiukkuinen, kipeä ja kömpelö. Täysin päinvastainen kuin normaalisti.

Lue lisää: Lukijat paljastavat ikävimmät raskausvaivat – ikävin voi viedä jopa liikkumiskyvyn

Yksi asia lohdutti minua kuitenkin: tukala olo ei kestäisi yhdeksää kuukautta pidempää. Sillä oli selkeä takaraja. Merkitsin ison ruksin almanakkaan ja laskin lähes päivittäin, kuinka monta yötä olisi vielä jäljellä.

Loputtomalta tuntuvaa odotusta helpotti myös raskauskalenterin seuraaminen. Siitä tutkin tarkkaan, mitä milläkin viikolla tapahtuu. Miten parista solusta muodostuu vähitellen täydellinen ihme: ensin kehittyy pää, sitten sisäelimet, tukka, nenä, silmät, suu ja pienet kynnet. Sitten sormi menee suuhun ja sikiö haukottelee. Minun sisälläni. Kerrassaan merkillistä.

Noita virstanpylväitä seuratessani tuntui oikeastaan aika turhamaiselta valittaa. Ihmekös tuo, että vähän kolotti ja kuvotti, kun palleani alla kehittyi oikea pieni ihminen, joka työnsi kantapäätään vasten napaani.

Raskauslaskuri: Katso raskaus viikko viikolta kuvina

Silti on pakko myöntää, että olin suunnattoman iloinen, kun eräänä tammikuisena päivänä lenkillä ollessani tunsin housuni kastuvan. Purskahdin hillittömään hekotukseen, vaikka olin etukäteen ajatellut, että lapsivesien meneminen julkisella paikalla olisi nolointa, mitä voisi tapahtua. Ei se kuulkaa ollut.

Tiesin, että ei menisi aikaakaan, kun kivut loppuisivat ja saisin pitkään odottamani vauvani syliini. No meni siinä vielä monta päivää, mutta se on tarina erikseen. Ja silläkin on yhtä onnellinen loppu.