Maria Nordinin kolumni: Kätilöt, synnytyksen saa tehdä omannäköiseksi!

Pitäisikö esikoisen syntymän olla yhtä tunteeton ja tavallinen tapaus kuin marketissa käynti? kysyy Maria Nordin kolumnissaan.

Teksti Maria Nordin
maria nordin

Esikoisen syntymä on sellainen kerran elämässä -juttu. Itse luin odotusaikana aktiivisesta synnytyksestä ja lisäksi olin kuullut äitini ihanan, lääkkeettömän synnytystarinan niin usein, että kun lapsivesi hulahti sisäreisiä pitkin sukkiini, luottamus kehooni oli suuri.

Synnärikassissani oli neuvolasta saatu A4-arkki, jossa oli suunnitelma ja toiveitani liittyen synnytykseen. Naistenklinikalle päästyäni luulin, että minulla kävi tuuri: sain aamuyöstä ammeellisen synnytyssalin, juuri niin kuin olin toivonut.

Avarassa synnytyssalissa oli vastassa voileipää mussuttava kätilö, joka ei vilkaissutkaan kirjoituksiani tai kysynyt toiveitani. Tutustuin hurjistuviin synnytyspolttoihin täysin ilman kätilön tukea.

Kysyin mielenosoituksellisesti työvuoron loppumista odottelevalta kätilöltä, voisiko olla mahdollista kokeilla huoneessa olevaa ammetta. Se ei käynyt. Kysyin myös, olisiko minun mahdollista mennä suihkuun. Sekään ei käynyt.

Kysyin, voisiko salista vähentää valoja, eikä sekään sopinut. Lopulta menin vatsani kanssa vessaan ja laitoin valot pois, sillä halusin päästä rauhalliseen mielentilaan.

Maria Nordinin kolumni: ”Käynnistin synnytykseni itse”

Kaikkea en muista noista hetkistä, mutta raollaan olevan vessan ovesta kätilön sylkäisemät sanat jäivät kaikumaan päässäni: ”Miksi sinä siellä pimeässä kökit?” Tämän jälkeen hän ehdotti, että eiköhän olisi aika ottaa epiduraali.

Vastasin hänelle, että kaipaisin mieluummin tukea supistusten kestämiseen ilman lääkkeitä. Tähän kätilö tuhahti vielä: ”Ai, sinä olet niitä naisia, jotka haluavat synnytyksestä elämyksen”.

Siinä synnytystilanteessa en osannut miettiä, kuinka julma ja osaamaton kätilön kommentti oli.

On kamala ajatus typistää synnytyksestä elämyksellinen osuus. Pitäisikö esikoisen syntymän olla yhtä tunteeton ja tavallinen tapaus kuin marketissa käynti? Itsehän yritän tehdä kauppareissustakin elämyksen täynnä värejä ja tuoksuja.

Ennen vuoron vaihtumista tämä työhönsä todella ankeasti suhtautunut kätilö tilasi minulle epiduraalin, vaikka se ei kuulunut suunnitelmaani. Epiduraali lopetti synnytyksen etenemisen tunneiksi.

Onneksi uuteen työvuoroon tullut kätilö oli maailman herttaisin ja ymmärtäväisin. Hänen rauhallisen läsnäolonsa avulla jaksoin ylipitkäksi venyneen ponnistusvaiheen niin, että vasten tahtoani saatu epiduraalikin menetti jo tehonsa ja tunsin synnytyksen kauneimmat hetket koko kehollani.

Lue: Synnytys vaihe vaiheelta

Esikoisen synnyttyä lähetin onnen kyyneleet silmissä peruutuksen Voimaannuttava synnytys -kurssille, jolle minun piti osallistua seuraavana päivänä.

Katsoin sylissäni olevaa esikoista ja tunsin itseni maailman vahvimmaksi naiseksi. Nyt tiedän, että minulla olisi ollut oikeus pyytää paikalle toinen kätilö, sillä ensimmäisen kanssa meillä ei todellakaan synkannut. Toivon jokaiselle odottajalle rohkeutta tehdä synnytyksestä omannäköinen elämys.

Lue Marian Kotitalouskriisi-blogia

Kommentit

Jaa oma kokemuksesi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä