Raskaus Odotusaika
12/09/2014

Raskauden peittely on joskus tarpeen

Raskauden peittely voi joskus olla tarpeen. Kaksplussan lukijat jakoivat omat kikkansa salaisuuden vaalimiseen.

Raskauden peittely on joskus tarpeen

Raskauden peittely voi joskus olla tarpeen. Kaksplussan lukijat jakoivat omat kikkansa salaisuuden vaalimiseen.

”Alkuraskauden pystyin hyvin piilottamaan talvella löysien villatakkien alle. Keväällä suojana toimi reilunkokoinen työtakkini. Paljastin asian esimiehelleni ja työkavereilleni vasta kaksi kuukautta ennen äitiyslomalle jäämistä.”

”Yliopistoon hakiessani odotin esikoistani, ja silloin vähän ”varmuuden vuoksi” piilottelin masua. Eihän sen pitäisi opiskelijavalintaan vaikuttaa. No mutta, sain paikan ja koulu rullaa hyvin myös lapsen kanssa!”

”Yritys hyvä kymmenen… Eipä sitä paljoa pystynyt peittelemään, vaikka kuinka yritin, sillä oksensin 24/7 heti alusta asti. Myös töissä. Lisäksi olin sairaslomalla ja sairaalassa tiputuksessa, kun menin niin huonoon kuntoon. Töissä ensimmäinen kysyi suoraan ja sanoi arvelleensa jo pitemmän aikaa, vaikka raskausviikkoja oli takana vasta viisi.”

”Itse peittelin viikolle 32 asti löysillä vaatteilla. Lapsi syntyi raskausviikolla 33. Kun aloin liikkua vauvan
kanssa ihmisten ilmoilla, kaikki katsoivat huuli pyöreänä. Istukka oli funduksessa ja kohtu takana. Ei ollut iso mahakaan.”

”Olen aika hoikka, joten peittämi­nen ei kauhean pitkään onnistunut. Löysä paita toimi apuna aluksi ja lopuksi näytin ylpeänä pallomahaani.”

”Peittelin raskauttani työpaikalla neuleisiin kääriytyneenä. Työpaikan pikkujouluissa kiskoin ”lonkeroa” eli greippilimua muiden kanssa samaan tahtiin. Kävin tekemässä baarimikon kanssa diilin, että aina tilatessani lonkeron, hän kaataakin lasiini greippulimua. Hyvin toimi!”

”Meillä ei alun perin ollut tarkoitus salata, mutta kun raskaus ei alkanut näkyä kunnolla edes itselle 20 viikollakaan, päätimme katsoa, kuinka pitkälle pääsemme kertomatta. Lapsi kasvoi pitkän selän ansiosta jossain selässä. Lopulta lapsi syntyi 37. viikolla täytenä yllätyksenä lähes kaikille. Pidin aina korkeavyötäröisiä housuja ja masutuubia muualla kuin kotona, ehkä liikkuva työ auttoi pitämään linjat kunnossa. Nyt käytän samoja farkkuja, jotka minulla oli synnyttämään mennessä.”

”Kun en odotuksen alussa halunnut kertoa raskaudestani, pidin paljon huppareita, joiden taskuissa kannoin tavaraa. Näin pullottavat taskut veivät huomion niiden alla kasvavasta masusta.”

”Kun odotin kuopustani, olin töissä terveyskeskuksessa. Otin itseltäni verikokeet, etteivät työkaverini saisi tietää raskaudestani. Työpaikkani jatkuminen oli kiinni siitä, ettei tieto raskaudestani leviäisi liian aikaisin. Kerroin raskaudestani vasta, kun työsopimusta oli jatkettu.”

”Tulin raskaaksi juuri ennen joulua ja pahin pahoinvointiaika osui joulun ja uudenvuoden välille. Jouluruuat ja suklaat ällöttivät, mutta kerroin vain kaikille että olin (mukamas) syönyt jo niin paljon, ettei enää oikein maistunut. Ihme, että meni läpi, sillä yleensä olen herkkujen suurkuluttaja. Peittelin raskautta yli puoleenväliin löysillä vaatteilla, onneksi käytän niitä muutenkin. Raskauden paljastimme muille sopivasti aprillipäivänä.”

”En varsinaisesti peitellyt, mutta töissä löysän työpaidan alta kasvavaa mahaa ei huomannut. Muutenkin mahani alkoi näkyä vasta aika myöhäisessä vaiheessa niin että sen tunnisti raskausmahaksi. Kesätyöpaikan pomo taisi kuulla raskaudesta vasta työkaverini kautta, jolle kerroin raskaudesta. Mieheni täti puolestaan kysyä paukautti joskus rv 13+, että olenko raskaana, vaikka mahaa ei ollut vielä yhtään näkyvissä. Emme voineet asiaa oikein kieltääkään, joskin mies yritti selitellä, että ”ei, kun se on vaan lihonut”. Pakkohan se oli lopulta myöntää, ja sanottiin vielä, että kukaan muu miehen sukulainen ei asiasta tiedä, joten olkaa vielä asiasta hiljaa. Joillakin vanhemmilla ihmisillä on vain omituinen kyky huomata raskaus vaikkei se päälle päin näkyisikään. ”

Lähde: Kaksplus.fi

Lisää lukijoiden kertomuksia:

Lasten suusta – lue hauskimmat möläytykset!

Lapsen hassuin leikki

Nyt paloi pinna – lukijoiden kertomukset

Uhmaikä ja itkupotkuraivarit

Avainsanat

Kommentit

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.