Raskaus 28.08.2013 Päivitetty 09.08.2021

Raskauskuukaudet – Näin sikiö kehittyy kuukausi kuukaudelta

Kun puhutaan raskauskuukausista, ei laskentatapa ole sama kuin kalenterikuukausissa. Lue, kuinka raskauskuukaudet etenevät ja miten sikiö kehittyy.

Teksti
Toimitus
Kuvat
SKOY

Raskauskuukaudet lasketaan epäloogisesti, mikä johtuu raskausviikkojen laskentatavasta: raskauskuukausi ei ole sama asia kuin kalenterikuukausi. Lue, miten raskauskuukaudet etenevät ja kuinka vauva kehittyy kuukausi kuukaudelta.

Ensimmäinen raskauskuukausi

3–.4. raskausviikko

Raskausviikot alkavat laskennallisesti kertyä viimeisten kuukautisten alkamispäivästä, vaikkei nainen vielä raskaana olekaan. Hedelmöitys tapahtuu tästä vasta noin kahden viikon kuluttua, minkä takia raskausviikkoluku ei vastaa sikiön todellista ikää, joka on aina kaksi viikkoa vähemmän. Oikeasti kaikki alkaa hedelmöityksestä ja kolmannen raskausviikon alusta.

Hedelmöitynyt munasolu alkaa jakaantua jo munanjohtimessa, ja neljänteen päivään mennessä se on muurainasteessa, 16-32-soluinen ”vadelma”. Määrätietoisesti tämä ihmisenalku matkaa munanjohdinta pitkin kohti kohtua ja on perillä 3.-4. päivänä hedelmöitymisestä.

Solurykelmää aletaan kutsua blastokystaksi, joka suojaketostaan kuoriuduttuaan kiinnittyy suunnilleen kuudentena päivänä kohdun limakalvolle. Samalla sen solut alkavat erilaistua osiin, joista kehittyvät varsinainen alkio, istukka ja sikiökalvot.

Neljännellä raskausviikolla, toisella viikolla hedelmöityksen jälkeen, rakkulan keskelle solurakenteiden väliin kehittyy alkiolevy, jossa kaikki sikiön rakennusaiheet ovat olemassa. Blastokystan viestit saavat aikaan sen, että kohdun limakalvo alkaa paksuuntua ja sen seinämien kudokset muuttuvat joustavammiksi ja turpeammiksi.

Tiukasti alustaansa kiinnittynyt alkiorakkula paisuu edelleen, ja sen solut jakautuvat muutaman kerran vuorokaudessa. Osa solukosta muodostaa tulokkaan ”evääksi” ruskuaispussin, joka aluksi ruokkii ihmisenalkua, toimii aineenvaihdunnan varastona ja ensimmäisten verta muodostavien solujen syntypaikkana.

Toinen raskauskuukausi

5.–8. raskausviikko

Viidennellä raskausviikolla kohdun sisältöä aletaan varsinaisesti kutsua alkioksi. Sen solut järjestäytyvät ja erilaistuvat kolmeksi alkiokerrokseksi, jolloin pyöreähkö solujoukko muuttuu muodoltaan pitkulaiseksi ja saa vähitellen nisäkkäiden ominaispiirteitä.

Kahden millimetrin pituisen alkion pintakerroksesta kehittyvät, aivot, selkäydin, hermoradat, iho, karvat, tali- ja hikirauhaset. Keskikerroksesta muodostuvat luu-, lihas- ja sidekudokset, verenkiertoelimistö, sukurauhaset sekä munuaiset. Sisäkerroksesta rakentuvat ruoansulatuselimistö ja keuhkot.

Kuudennen raskausviikon lopulla alkio on neliviikkoinen ja vasta noin kuusimillinen, mutta tarkimmilla ultraäänilaitteilla voidaan jo havaita, että sen alkeellinen sydän sykkii 140-150 kertaa minuutissa. Pää ja selkänikamapylväs, tuleva selkäranka, erottuvat nyt selvästi, ja alkio on voimakkaasti vatsapuolelle käyristynyt. Myös käsien ja pari päivää myöhemmin jalkojen aiheet alkavat työntyä esiin.

Vastedes tulokkaan pituusmitta voidaan määrittää ultraäänitutkimuksessa entistä tarkemmin, ja se ilmaistaan yleensä päälaki-pakaramittana. Kahdeksannen raskausviikon lopulla kohdun asukas on noin 17-millinen ja painaa noin 1,5 grammaa.

Käsien ja jalkojen silmumaiset alut ovat muutamassa viikossa levinneet lastamaisiksi, kehittyvät edelleen, venyvät pituutta, ja sormet alkavat muotoutua hieman aiemmin kuin jalkaterät ja varpaat. Selkäydin saa verhokseen nikamat, ja kylkiluiden aiheet kasvavat ja yhtyvät lopulta rintakehän keskialueella. Alkio saa yhä enemmän ihmismäisiä piirteitä. Sen kasvoissa kaikki on jo periaatteessa kohdallaan, vaikkakin nenä on vielä leveä, tummat silmät ovat suuret ja loitolla toisistaan.

Kolmas raskauskuukausi

9.–12. raskausviikko

Kolmannella raskaudkuukaudella tulokkaassa ei ulkoisesti tapahdu suuria, mutta sen elintoiminnot kehittyvät ja ihmisalku kasvaa hurjasti. Kuun alussa alkio on 25-28 millimetriä ja kuun lopussa jo noin yhdeksän senttiä pitkä ja noin 35-grammainen.

Vauvanalku alkaa muistuttaa nukkeolentoa, jolla on likimain kaikki elimet. Suolisto ja munuaiset kehittyvät, ja näihin aikoihin ihmistaimi jo erittää lapsiveteen pikkutippoja virtsaa. Aivosolut alkavat etsiytyä toistensa yhteyteen. Ne muodostavat alkeellisia hermoratoja. Pian keskushermosto lähettää viestejä elimistöön, ja jotkut refleksit ovat jo toimintakykyisiä.

10. raskausviikon tietämillä odotus on edennyt helpottavaan vaiheeseen, jolloin sikiön kehityksen kannalta kriittisimmät vaiheet alkavat olla takana. Epämuodostumien syntyriski vähenee ja keskenmenot harvinaistuvat.

Alkiovaiheessa verisolut syntyivät ruskuaispussissa, joka on nyt tehnyt tehtävänsä. Noin 11. raskausviikosta lähtien sikiön maksa, perna ja pian myös luuydin tuottavat verisoluja. Aivot hermoratoineen tulevat yhä merkityksellisemmiksi, eikä ihmisenalkua enää kutsuta alkioksi, vaan sikiöksi.

Silmät siirtyvät lähemmäksi nenänvartta ja peittyvät luomilla, jotka pysyvät tiukasti kiinni muutaman kuukauden. Sikiö säpsähtelee, avaa ja sulkee nyrkkejään, kurtistaa silmäkulmiaan, ojentelee ja kääntelee päätään. Kehitys etenee päästä varpaisiin, minkä takia jalat tottelevat käskyjä hieman myöhemmin. Vauvanalku harjoittelee hengitysliikkeitä, aukoo ja sulkee suutaan ja nikottelee. Sikiön voimisteluharjoitukset eivät vielä tunnu, koska lapsella on runsaasti tilaa. Lisäksi kohtu on edelleen lantion luumaljassa, minkä takia muksahdukset eivät välity vatsanpeitteisiin.

Neljäs raskauskuukausi

13.–16. raskausviikko

Äidin ja istukan tuottamien, raskautta ylläpitävien hormonien lisäksi lapsen oma umpieritys alkaa toimia. Esimerkiksi kilpirauhanen erittää aivojen, luuston ja ihon kehitykselle välttämätöntä tyroksiinihormonia.

Sikiön kasvu on edelleen nopeaa. Kuun alussa tulokas on noin 11, mutta kuun lopulla jo noin 16 senttiä pitkä ja painaa noin 100 grammaa. Käsivarret ovat kasvaneet, ja lapsi ylettyy nyt imemään peukaloaan. Huulet reagoivat kosketukseen, ja sikiö vie tämän tästä sormensa suulleen.

Ulkoiset sukuelimet alkoivat eriytyä jo 11.-12. viikolla, mutta ovat vasta 14. raskausviikon lopulla niin kehittyneet, että lapsen sukupuoli voidaan erottaa ultraäänitutkimuksessa.

Rustomainen tukiranka rakentuu lujemmaksi, ja ensin pienten käsien ja hieman myöhemmin jalkojen sisään kehittyy varsinaisia luita. Sormissa ja varpaissakin on jo kynnet.

Sikiön aistijärjestelmät kypsyvät kaiken aikaa. Joidenkin tutkimusten mukaan muun muassa makuaisti olisi tässä vaiheessa niin valmis, että lapsi pystyisi jo erottelemaan makuja.

Karva-aiheiden kehitys alkaa jo kolmannella raskauskuukaudella, ja nyt karvoja nousee huulien yläpuolelle, otsaan ja silmäkulmiin. Tämä on alkua untuvaiselle lanugokarvoitukselle, joka pian peittää ihoa kaikkialta. Täydellisimmillään karvoitus on seitsemännellä kuukaudella, mutta ennen syntymää nukkapeite häviää hiuksia ja kulmakarvoja lukuun ottamatta.

Viides raskauskuukausi

17.–20. raskausviikko

Toisen kolmanneksen raskauskuukaudet ovat äideille ihania, sillä suurin osa alkaa tässä vaiheessa tuntea vauvansa liikkeet. Uudesti synnyttävät saattavat erottaa kevyitä tuntemuksia jo 16. raskausviikolla, ensikertalaiset yleensä 2-4 viikkoa myöhemmin.

Sikiö on kuun alussa noin 18 senttiä pitkä ja painaa liki 200 grammaa. Raskausviikon 20 lopulla raskaus on puolivälissä ja tulokas 25-senttinen ja noin 300-grammainen. Lapsen kasvonpiirteet kaunistuvat, sillä nenä ja huulet saavat lopullisen muotonsa.

Ulkokorvan kehitys on alkanut kahdeksannella raskausviikolla, mutta nyt lehtitaitos aukeaa ja muotoutuu kuukauden sisällä valmiin korvan näköiseksi. Myös korvan sisäosat ovat kehittyneet niin, että sikiö pystyy jo 17. raskausviikon lopulla kuulemaan kohtuun äitinsä puheen, sydämen ja suoliston ääniä.

Kasvonpiirteet ovat selkeät, mutta niistä puuttuu vielä vauvamainen pyöreys. Silmät ovat ulkonevat, ja pää on edelleen suuri: kolmannella kuukaudella se oli lähes vartalon pituinen, ja vielä nytkin pää muodostaa noin kolmasosan lapsen koko pituudesta. Epäsuhtainen kasvu johtuu lähinnä siitä, että päähän ja eturuumiiseen ohjautuu hapekkaampaa ja ravinteikkaampaa verta kuin raajoihin ja takaruumiiseen. Aktiivisessa kehitysvaiheessa olevat elimet tarvitsevat verta enemmän kuin ”uinuvassa” vaiheessa olevat.

Kun raskaus on edennyt 20. viikon paikkeille, sikiön liikkeet voimistuvat ja alkavat tuntua äidistä pieniltä kopsahduksilta alavatsassa. Valtaosa liikkeistä on refleksinomaisia, mutta ne ovat alkua sen opettelulle, miten vartalon eri osat toimivat.

Kuudes raskauskuukausi

21.–24. raskausviikko

Sen lisäksi, että vauva kuulee, hän alkaa myös reagoida kohdun ulkopuolisiin tapahtumiin ja saattaa säpsähtää kovia ääniä ja pamauksia. Myös silmät kehittyvät näihin aikoihin rakenteellisesti valmiiksi, mutta näkökyky kypsyy vielä pitkään syntymän jälkeen. Vaikka sikiön silmäluomet ovat edelleen kiinni, väitetään, että lapsi tutkimusolosuhteissa reagoi voimakkaaseen valoon.

Vauvan liikkeissä on jo havaittavissa kokonaisvaltaisuutta. Kun kädet heilahtavat, myös jalat liikkuvat. Tämä osoittaa, että sikiön hermoradat ovat alkaneet kytkeytyä toisiinsa. Lapsi venyttelee, harjoittelee tarttumista sekä vartalon ja raajojen ojentamista, mikä on välttämätöntä, jotta luusto ja lihaksisto kasvaisivat normaalisti.

Ihmistaimi on kuun alussa noin 27-senttinen ja noin 350-grammainen. Näihin aikoihin kasvu hieman hidastuu, koska uusia soluja ei enää synny entisellä kiihkeydellä. Lapsi on varreltaan vielä hentoinen, sillä rasvakudos alkaa varsinaisesti paksuuntua vasta loppuraskaudesta. Iho on punakka, ohut ja ryppyinen, ja sitä peittää lanugokarvoituksen lisäksi valkoinen ja tahnamainen lapsenkina, jota on eniten poimupaikoissa. Karvoituksen merkitystä ei tarkkaan tunneta. Se saattaa olla tarpeeton jäänne ihmisen kehityshistoriasta, tai toimia ihoa tulehduksilta suojaavan kinan paikallaan pitäjänä.

Kuun lopussa tulokas on 31-senttinen ja noin 600-grammainen. Jos lapsi jostain syystä syntyisi nyt, hän saattaisi jo selviytyä tehokkaan keskoshoidon ansiosta. Pienimmät eloonjääneet keskoset ovat painaneet alle puoli kiloa.

Kansainvälisen käytännön mukaan sikiön maailmaan tulo rekisteröitäisiin näihin aikoihin syntymäksi eikä enää keskenmenoksi. Rajana pidetään 22 raskausviikkoa tai 500 gramman painoa.

Seitsemäs raskauskuukausi

25.–28. raskausviikko

Lapsi on kuun alussa noin 32 senttiä pitkä ja painaa noin 700 grammaa ja kuun lopussa noin 35-senttinen ja hieman yli kilon painoinen. Tähän asti hänellä on ollut tilaa myllätä lapsivedessä, mutta nyt liikkuminen kohtukodissa alkaa olla hankalaa. Tukalaa vauvalla ei kuitenkaan ole. Hänen tukirankansa on edelleen pehmeä, antaa periksi ja taipuu ahtaudessa uskomattomille mutkille.

Näihin aikoihin kohdun asukas avaa ensimmäisen kerran ripsien reunustamat luomensa. Mitä hän pimeässä kohdussa näkee, on arvoitus, mutta arvellaan, että kirkkaassa valossa lapsen maisema on purppurainen. Koska lapsi avaa ja sulkee luomiaan, oletetaan, että näillä katseluharjoituksilla on merkitystä näköaistijärjestelmän kypsymiselle. Se tiedetään varmasti, että sikiö näkee, sillä jos tutkimusten yhteydessä kohtuun johdetaan kirkasta valoa, vauva nostaa kätensä silmiensä suojaksi.

Kun lapsi ei enää voi tehdä voltteja kohdussa, hän testaa tasapainoaistiaan vaihtelemalla asentojaan. Äiti tuntee liikkeet järistyksinä, jotka siirtävät mahakumpua puolelta toiselle. Jumpalla on merkityksensä, sillä se auttaa lapsen hermostoa kypsymään ja on perusta motoriikan kehitykselle.*

Vaikka lapsen ulkoinen olemus on jo täydellinen ja nukkemaisen kaunis, kehitys on edelleen kesken, eikä sikiö vielä pärjäisi kohdun ulkopuolella ilman lääketieteen tehotoimia. Muun muassa keuhkoihin pitää vielä muodostua surfaktanttia, tärkeätä pinta-aktiivista ainetta, joka aikanaan pitää keuhkorakkulat avoimina ja mahdollistaa hengittämisen.

Kahdeksas raskauskuukausi

29.–32. raskausviikko

Tulokas on kuun alussa noin 36-senttinen ja noin 1 300 gramman painoinen ja todella ahkera treenaaja. Vaikka kohtu alkaa käydä ahtaaksi, tutkimusten mukaan sikiön liikkuminen on kiihkeintä juuri 26.-32. viikolla.

Kyse on välttämättömästä harjoittelusta. Alati valmiimmaksi kehittyvä keskushermosto vaatii ja mahdollistaa koko ajan enemmän. Kun keho jumppaa, myös aivot voimistelevat. Ne tukevat toisiaan, ja valmiudet kasvavat ja kehittyvät.

Hoikkana pysynyt sikiö alkaa nyt tosissaan saada rasvakudosta ihonsa alle, ja sen paino nousee noin 200 grammaa viikossa. Kuun lopussa vauva on noin 40-senttinen ja jo 1 900-grammainen.

Kohdun seinämät ovat venyneet ja ohentuneet alkuraskaudesta, mikä tarjoaa vanhemmille uudenlaisia elämyksiä. Vauvaa voi melkein tunnustella ja silitellä mahan ulkopuolelta. Silloin tällöin lapsi nostattaa käsillään ja jaloillaan vatsakummulle teräviä kumpareita. Kun niihin koskee, vauva yleensä reagoi sipaisuun ja siirtää raajansa muualle. Jostain syystä tulokas on villeimmillään iltayöstä, eivätkä hänen liikkeensä ole enää aina pehmeitä. Potkut voivat melkein sattua, etenkin, kun ne osuvat arkoihin kylkikaariin tai häpyluun tietämille. Näihin osuminen riippuen siitä, onko lapsi kohdussa pää ylös- vai alaspäin.

Noin 97 prosenttia vauvoista asettuu 34.-36. raskausviikkoon mennessä kohdussa pää alaspäin, ja vain kolmisen prosenttia on tulossa maailmaan ns. perätilassa esimerkiksi pakarat tai jalat edellä.

Yhdeksäs raskauskuukausi

33.–36. raskausviikko

Tässä vaiheessa raskauskuukaudet kääntyvät kohti loppuaan. Ihmistaimi on kuun alussa noin 42-senttinen ja noin 2 100-grammainen – viittä vaille valmis. Hermosolut ovat kehittyneet, ja muutkin solut ovat määrällisesti saavuttaneet lähes lopullisen tasonsa. Ne ovat kuitenkin kooltaan pieniä ja kasvavat edelleen.

Tulokkaan rasvakerros ei vielä ole riittävän paksu, ja hänen lämmönsäätelyjärjestelmänsä toimii edelleen puutteellisesti. Liioin keuhkot eivät ole vielä valmiit, eikä lapsella ole samaa vasta-ainevarastoa kuin täysaikaisella vauvalla. Puutteista huolimatta lapsella olisi sairaalavalvonnassa jo hyvät mahdollisuudet selviytyä kohdun ulkopuolella.

32.-36. viikolla suurin osa vauvoista asettuu kohdussa pää alaspäin, mutta lapsi voi vielä vaihtaa asentoa ja käännellä selkäänsä puolelta toiselle. 35. viikon tietämillä kohtu on korkeimmillaan ja ulottuu palleaan asti.

Sikiön untuvainen lanugokarvoitus alkaa vähetä, mutta iho on edelleen lapsenkinan peitossa. Lapsiveden määrä on seitsemisen viikkoa ollut suurimmillaan ja alkaa loppukuusta vähetä. Kohtu ei yksinkertaisesti voi venyä loputtomiin, sillä tulokas on 36. viikon lopulla jo noin 47-senttinen ja noin 2 700-grammainen.

Kymmenes raskauskuukausi

37.–40. raskausviikko

Raskauskuukaudet lasketaan hieman epälogisesti, ja siksi niitä on todellisuudessa kymmenen. Raskaudesta puhuttaessa kuukauden määritellään kestävän neljä viikkoa viimeisten kuukautisten alkamispävästä – kyseessä ei siis ole kalenterikuukausi.

Jos vauva vielä 37. viikon paikkeilla istuu kohdussa pakaroillaan, hänet voidaan yrittää kääntää. Ulkokäännös tehdään sairaalassa, ja siinä lääkäri painelee kohtua ulkopuolelta siten, että lapsen peräpää saataisiin nousemaan.

Noin 30-50 prosenttia vauvoista jää toivottuun asentoon, ja loput kiepsahtavat takaisin perätilaan. Yleensä käännöstä yritetään enintään kahdesti. Operaatio ei satu eikä siihen sisälly mainittavia riskejä. Jos käännös ei onnistu, synnytystapa ratkaistaan aina yksilöllisesti.

Kun viimeiset raskauskuukaudet ovat käynnissä, viimeistään 40. viikolla, lapsi ankkuroi päänsä häpyluiden yläaukeamaan. Uudestisynnyttäjän vauva saattaa vielä pyörähdellä lähtökuopassaan akselinsa ympäri, mutta ei yleensä enää muuten vaihda asentoaan.

Usein äidit huomaavat vauvan laskeutumisen siitä, että pallean seudulle tulee jälleen tilaa. Hengittäminen helpottuu, mutta vauva painaa nyt virtsarakkoa ja juoksuttaa äitiä tiheästi vessassa.

38. viikon lopulla vauva on termien mukaan täysiaikainen, mutta ihanne olisi, että hän lämmittelisi vielä hetken alkukodissaan. Jo viikon päästä rasvakerrosta on niin paljon, että vauvan iho on sileä ja rypytön. Kinaa on iholla entistä vähemmän, ja lanugokarvoitusta enää paikka paikoin selässä, olkapäissä ja ohimoilla.

Tässä vaiheessa vauvan kasvu hieman hidastuu, osittain parhaimmat päivänsä nähneen istukan, osittain sikiön kasvua säätelevien tekijöiden takia. Tämä on synnytyksen kannalta tarkoituksenmukaista, sillä vauva voi viipyä kohdussa vielä kolmisenkin viikkoa. Normaali raskauden kesto vaihtelee 38:sta 42. viikkoon. Tulija voi tällöin olla pituudeltaan 47-56-senttinen ja painoltaan 2 500-5 000-grammainen. Keskimäärin lapset ovat syntyessään 50-51-senttisiä ja 3-4-kiloisia.

Katso myös:

Raskaus viikko viikolta – Seuraa sikiön kehitystä ja katso raskaus kuvina

Raskauslaskuri kertoo, koska vauvasi syntyy

Lue myös

Jaa oma kokemuksesi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Kokeile Kaksplussan laskureita

X