Raskaus 23.11.2015 Päivitetty 23.08.2021

Puhkesiko raskausdiabetes? Näin hoidat sen hyvin

Raskausdiabetes yleistyy jatkuvasti. Sille altistavat mm. ikä, ylipaino ja geeniperimä. Suurimmalle osalle raskausdiabeetikoista riittää ruokavaliohoito, mutta jotkut tarvitsevat myös lääkehoitoa.

Teksti
Saga Wiklund
Kuvat
123RF
2 kommenttia

Raskausdiabetes on sokeriaineenvaihdunnan häiriö, jonka puhkeamiseen vaikuttaa ainakin kolme tekijää:

  1. Ylipaino: kaikki ylipainoiset eivät kuitenkaan sairastu raskausdiabetekseen, ja toisaalta osa hoikista odottajista sairastuu tautiin vastoin odotuksia
  2. Ikä: synnyttäjien keski-ikä on noussut, ja yli 35-vuotiailla odottajilla on muita enemmän raskausdiabetestä
  3. Geeniperimä: tyypin 2 diabetes lähisuvussa (omat vanhemmat, isovanhemmat tai sisarukset) kasvattaa todennäköisyyttä sairastua raskausdiabetekseen

Raskausdiabetes todetaan sokerirasituskokeella

Raskausdiabetes todetaan kahden tunnin sokerirasituskokeella. Verensokerin paastoarvon tulisi olla 5,3 millimoolia litrassa tai alle, yhden tunnin arvon 10 tai alle ja kahden tunnin arvon 8,6 tai alle millimoolia litrassa. Yksikin poikkeava arvo riittää diagnoosiin.

Hoidossa olennaista on verensokerin omaseuranta: veressokeria mitataan sormenpäästä tyypillisesti aamuisin, ennen ateriaa ja tunti aterian jälkeen. Seurantatiheys riippuu siitä, miten verensokeri pysyy sallituissa rajoissa.

Lue myös: Alkuraskauden sokerirasitustesti paljastui epäluotettavaksi – yksi ongelma voi olla raskausdiabeteksen diagnoosi liian monelle

Erota toisistaan 1- ja 2-tyypin diabetes

Diabeteksessä täytyy erottaa toisistaan 1- ja 2-tyypin diabetes. 1-tyypin diabetes johtuu siitä, että haiman insuliinia tuottavat solusaarekkeet tuhoutuvat hiljalleen. 2-tyypin diabeteksessä haima kyllä tuottaa insuliinia, mutta se vaikuttaa heikosti tai insuliinia ei ole tarpeeseen nähden riittävästi.

Raskausajan diabeteksen yleisin muoto on 2-tyypin diabetes, mutta on olemassa myös 1-tyypin raskausdiabetes ja tautien välimuotoja. Raskaus vähentää kaikilla odottajilla insuliinin tehoa, mutta terveellä odottajalla lasku ei ole niin suuri, että siitä koituisi ongelmia.

Verensokerin heilahtelu tuo huonon olon

Raskausdiabetes aiheuttaa harvoin oireita, joista sen voisi huomata. Siksi sokerirasitustesti on tarpeen odottajille, joilla sairastumisriski on suurentunut.

Tutkimusta ei tarvita, jos äiti on alle 25-vuotias ensisynnyttäjä ja normaalipainoinen (painoindeksi alle 25) eikä hänen lähisukulaisillaan esiinny tyypin 2 diabetesta.

Pitkään liian korkealla pysyttelevän verensokerin oireita:

  1. väsymys
  2. lisääntynyt janon tunne
  3. virtsamäärän lisääntyminen
  4. laihtuminen
  5. sokeria erittyy virtsaan (kun verensokeri kohoaa noin 10 millimooliin litrassa)
  6. lisääntynyt tulehdusalttius.

Diabeetikoilla verensokerin heilahteluihin voi liittyä myös liian matalaa verensokeria, hypoglykemiaa, jolloin verensokeri on alle 4 millimoolia litrassa. Yleisimpiä liian alhaisen verensokerin oireita ovat

  1. heikotus
  2. nälän tunne
  3. käsien vapina
  4. uneliaisuus
  5. hikoilu
  6. huimaus
  7. keskittymisvaikeudet
  8. mielialan muutokset
  9. vaikeimmissa tapauksissa liian alhainen verensokeri voi johtaa tajunnanmenetykseen.

Lue raskausajan diabeteksen ehkäisystä

Raskausdiabeteksen lääkehoito

Metformiinitabletit ovat yleisin lääkitys 2-tyypin diabetekseen, mutta raskaana oleville insuliinipistoshoitoa pidetään edelleen turvallisimpana.

− Jos raskaana olevalla on kuitenkin jo valmiiksi käytössä tablettimuotoinen metformiini, lääkitystä voidaan jatkaa odotusaikanakin. Uutena lääkityksenä metformiinia ei kuitenkaan aloiteta,  kuvaa diabeteslääkäri Timo Valle.

Insuliinihoidossa käytetään yleensä pitkävaikutteista insuliinia ja tarpeen tullen ateriainsuliinia, jos verensokeri kohoaa aterioiden jälkeen liikaa.

Keskusteluissa: Miten jaksaisin raskausdiabeteksen kanssa?

Hoitamaton raskausdiabetes on riski

Hoitamaton raskausajan diabetes tekee äidille huonon ja väsyneen olon, ja loppuraskauden olotila voi olla tukala, sillä raskausdiabetes saattaa aiheuttaa sikiön liikakasvua. Tästä voi seurata lapselle ongelmia jo raskausaikana tai synnytyksessä. Liikakasvu voi lisätä sikiön kohdussa saaman hapenpuutteen riskiä loppuraskaudessa sekä johtaa lapsen ulosauton ongelmiin.

Alatiesynnytys on yleensä mahdollinen, jos sikiön painoksi arvioidaan alle neljä kiloa. Jos painoarvio on 4–4,5 kiloa, synnytystapa valitaan yksilöllisesti, mutta jos painoarvio kipuaa yli 4,5 kilon, suositellaan keisarileikkausta.

Raskausdiabeetikkojen lapsilla on enemmän olkapunosvaurioita kuin muilla vastasyntyneillä, ja kolme kertaa enemmän hypoglykemiaa eli liian alhaista verensokeria kuin terveiden äitien vauvoilla.

Raskausdiabetes loppuu synnytykseen

Raskausdiabetes häviää yleensä synnytyksen jälkeen itsestään. Tämänkin jälkeen kannattaa kuitenkin olla tarkkana.

− Jos äidille tulee raskausdiabetes, hänellä on tervettä odottajaa suurempi todennäköisyys sairastua myöhemmin 2-tyypin diabetekseen, Valle toteaa.

Lue myös: Sokeria virtsassa raskausaikana – onko syytä huoleen?

Lähteet: Raskausdiabeteksen Käypä hoito -suositus Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin sivustolla sekä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen Perinataalitilasto vuodelta 2014.

Lue myös

Kommentit (2)

Äidin D-vitamiinin puute raskauden aikana heikentää lapsen luontaisen immuunivasteen kehittymistä ja voi altistaa syntyvän lapsen muun muassa autoimmuunitaudeille, kuten ykköstyypin diabetekselle. Raskaana olevien ja hedelmällisessä iässä olevien naisten tulisikin kiinnittää erityistä huomiota D-vitamiinin riittävään saantiin, joka EI OLE 10µg/vrk.

D-vitamiinin puute on maailman yleisin ravitsemuksellinen puutos.

Normaalina pidetään sitä, mitä auringosta saa kesällä keskipäivällä ja se on yli 100 nmol/l. Tämän tason saavuttamiseen tarvitaan keskimäärin 100µg D-vitamiinia päivässä.

Nykypäivän lääkärin pitäisi ymmärtää, että veren D-vitamiinipitoisuuden määritys kuuluu tärkeänä osana potilaan hoitoon siinä missä kolesteroli- ja verensokeritutkimuksetkin.

Terveyskeskukset kieltäytyvät mittaamasta D-vitamiinitasoja, joten kukaan ei siten tiedä missä mennään omalla kohdalla. Tätä kutsutaan tieteelliseksi lääketieteeksi (Evidence Based Medicine).

D-vitamiinin puute on yleinen ja se liittyy raskausajan diabeteksen riskiin, osoittaa uusi Bostonin yliopiston tutkimus.

http://www.tritolonen.fi/index.php?page=news&id=2355

Se on se kelvoton ruokavalio. Jatkuva liika hiilihydraatti väsyttää haiman ja lopputuloksena on II-tyypin diabetes, painosta riippumatta (näennäisesti hoikallakin voi olla runsaasti tulehdusta aiheuttavaa sisäelinrasvaa).

Lisäämällä hyvien proteiinien, rasvojen ja kasvisten määrää kaikki pystyvät ehkäisemään II-tyypin diabeteksen ja myös kaikki pääsevät siitä eroon ruokavalion avulla. Diabeteksen taustalla on vääränlainen bakteerikanta suolistossa, ja ne muodostavat toksiineja, jotka sitoutuvat tiettyihin geeneihin, joka aktivoi immuunipuolustusta. Myeloperoksidaasin määrä lisääntyy myös huomattavasti, mikä aiheuttaa matala-asteisen tulehduksen verisuonen sisäseinämään ja aiheuttaa myös kolesterolin hapettumisen. Immuunipuolustus myös aktivoituu ja luurankolihasten aineenvaihdunta heikkenee. Tämä prosessi on taustalla diabeteksen ja aika monen muun autoimmuunisairauksen taustalla. Ennaltaehkäisevää lääkettä ei tarvita vaan oikeanlaista ravintoa.

Tunnetut geenivariantit selittävät nyt vain 10–15 prosenttia II-tyypin diabeteksesta. Epigenetiikan mukaan ihminen voi vaikuttaa elintavoillaan geenien toimintaan. Luonnollisesti genetiikka vaikuttaa esimerkiksi sairauksien esiintyvyyteen, mutta järkevällä ruokavaliolla voidaan joidenkin arvioiden mukaan ”ohittaa” jopa 80 % perintötekijöistä.

Suomessa on n. puoli miljoonaa II-tyypin diabeetikkoa. II-tyypin diabeteksen arvellaan tuplaantuvan nykyisestä 500 000:sta miljoonaan ihan lähivuosina. Luku on järkyttävä. Siis eihän meillä ole juurikaan yhtään tervettä ihmistä, kun tohon miljoonan lisäksi lasketaan moni muukin sairaus, joka olisi hoidettavissa ja ennaltaehkäistävissä ravinnolla.

Jotain tarttis tehdä eri tavalla kuin tähän asti on tehty.

Maailman vauraimmassa maassa syödään ala-arvoista ruokaa myös päiväkodeissa, kouluissa ja työpaikoilla. Länsimainen lääketiede ei suostu ottamaan ravitsemusta terveydenhoidon osaksi.

Huono ruokavalio aiheuttaa nykyään enemmän terveyshaittoja kuin fyysinen liikkumattomuus, alkoholi ja tupakka yhteensä, kertovat tutkijat urheilulääketieteelliseen British Journal of Sports Medicineen kirjoittamassaan pääkirjoituksessa.

Moni kärsii tietämättään myös erilaisista ravinnepuutoksista. Yleisimmät ravinnepuutokset ovat kalan Omega-3 rasvahapot (EPA ja DHA), rauta, B12-vitamiini, D-vitamiini, jodi, seleeni, magnesium, sinkki ja K2-vitamiini, joka on äärimmäisen tärkeä sydämen ja luuston hyvinvoinnille.

Ruokavaliohoito ei tuota mitään, mutta lääkkeet tuottaa. Lääkärit ovat nykyisin pelkkiä pilleriautomaatteja kiitos Käypähoito-ohjeiden.

Hyvällä ruokavaliolla, arkiliikunnalla, riittävällä levolla, rentoutumisella, hyvällä yöunella ja ravintolisien käytöllä voitaisiin ehkäistä paljon terveydenhuollon kuluja. Nykyinen terveydenhoitojärjestelmä on kuitenkin jo lääkärikoulutuksesta alkaen niin lääkehoitokeskeinen, että muutos tuskin tulee tapahtumaan.

D-vitamiini on erittäin halpa ja hyvä keino edistää terveyttään. Lähes kaikkien suomalaisten tiedetään kärsivän kroonisesta D-vitamiinin puutteesta ympäri vuoden ja läpi elämän. D-vitamiinin puutos lisää riskiä sairastua II-tyypin diabetekseen. Riittävä D-vitamiini parantaa insuliiniherkkyyttä. Elimistön D-vitamiinitaso, joka täytyy saavuttaa insuliiniherkkyyden parantamiseksi, on vähintään 80 nmol/l. Tämän tason saavuttamiseksi aikuinen tarvitsee 50-100µg D-vitamiinia päivässä eli ravinnon muutama mikrogramma D-vitamiinia päivässä ei riitä. Kun D-vitamiinin pitoisuus seerumissa ylittää 82,5 nmol/l, vähenee II-tyypin diabeteksen riski 25–40 %.

http://personal.inet.fi/koti/magge/diabetes2.htm

.

Vastaa käyttäjälle vettä Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Kokeile Kaksplussan laskureita

X