Raskaus Odotusaika
26/07/2017

Riskiraskaus voi vielä sairaalaan – miten odotus etenee osastolla?

Naistenklinikan osastolla 42 hoidetaan riskiraskauksia. Siellä äitien tehtävänä on levätä, kunnes vauva on valmis syntymään maailmaan.

Vastasyntynyttä Lukaa hoidetaan teho-osastolla, sillä hänen verensokeriarvonsa heittelee. Äiti Johanna toipuu raskausmyrkytyksestä, ja isä Jonatan on yöpynyt osastolla vauvan kanssa.

Riskiraskaus voi vielä sairaalaan – miten odotus etenee osastolla?

Naistenklinikan osastolla 42 hoidetaan riskiraskauksia. Siellä äitien tehtävänä on levätä, kunnes vauva on valmis syntymään maailmaan.

Olemme Helsingin Naistenklinikan osastolla 42. Täällä hoidetaan riskiraskauksia.

Musiikkiterapeutti Pia Teckenberg-Jansson ottaa laukustaan esiin Auris-lyyran eli niin kutsutun lasten lyyran. Sitten hän laittaa Piian, 41, vauvamahan päälle valkoisen liinan, jonka päälle hän asettaa soittimen.

Lyyrasta lähtee pienenpieni ääni, mutta sen hentoudesta huolimatta tuntuu kuin koko sairaala ympärillä hiljenisi. Kuuluu vain kellon tikitys.

Piialla on kohdussaan kaksi vauvaa, työnimiltään vasemmalla puolella ”Annikki” ja oikealla ”Birgitta”. Annikki ja Birgitta ovat kasvattaneet äitinsä vyötäröä nyt 31 viikkoa ja painavat 1,5 ja 1,2 kiloa.

Musiikkiterapia rentouttaa niin odottavaa äitiä kuin kohdussa asuvaa sikiötä. Pia Teckenberg-Jansson soittaa Auris-lyyraa.

Teckenberg-Jansson tekee musiikkiterapeutin työtään Naistenklinikalla vapaaehtoisena.

– Haluatko itse soittaa vauvoille? hän kysyy.

– En minä osaa! Piia vastaa.

– Et voi soittaa väärin.

Odottava äiti alkaa näppäillä lyyraa. Vauvat lopettavat melskaamisen kohdussa ja jäävät kuuntelemaan äitinsä soittoa.

”Sinä jäät tänne”

Kolme viikkoa aiemmin Piia jätti läppärinsä auki työpöydälleen ja lähti rutiiniksi muodostuneeseen ultraääneen. Ultrassa lääkäri huomasi, että Birgitan napanuora ei toiminut normaalilla tavalla.

Piia on ollut kolme viikkoa Naistenklinikan osastolla 42. Synnytys voidaan käynnistää koska hyvänsä.

Odottavalle äidille annettiin saman tien kortisonipiikki, joka valmistaa vauvojen keuhkoja synnytystä varten.

– Sinä jäät tänne, lääkäri sanoi.

– Purskahdin itkuun. Minut valtasi valtava paniikki vauvojen puolesta. Mietin, selviääkö Birgitta, ja miten käy Annikin, jos Birgitta joudutaan leikkaamaan hätäsektiolla. Joskus nimittäin hätäsektiossa käy niin, että synnytyksen jälkeen kohdussa paremmin voineen vauvan kunto romahtaa, Piia kertoo nyt.

– Se tunne oli varmaan sitä, mitä sanotaan äidinrakkaudeksi. Prioriteetit menivät uuteen järjestykseen saman tien!

Piia ei ole tunteidensa kanssa yksin. Naistenklinikan osastolla 42 makoilee reilut kymmenen äitiä. Heitä kaikkia yhdistää huoli vauvan ennenaikaisesta syntymisestä.

Raskainta osastolla oleminen on niille äideille, jotka ovat täydellisessä vuodelevossa. He eivät välttämättä saa nousta ylös edes vessaan vaan tekevät tarpeensa alusastiaan, jotkut viikkojen ajan. Osa äideistä, kuten Piia, pääsee välillä kotilomillekin.

Vähemmän vuodepaikkoja

Vuodepaikkojen määrä osastolla 42 on vähentynyt vuosien varrella.

– Jostain syystä vielä 90-luvun alussa esimerkiksi kaikki kaksosia odottavat äidit otettiin sisälle sairaalaan, kertoo dosentti ja erikoislääkäri Mika Nuutila.

– Parhaimmillaan osastojakin oli kaksi.

Erikoislääkäri Mika Nuutila on auttanut maailmaan tuhansia lapsia.

Vuodepaikkojen vähentyminen riskiraskauksien osastolla johtuu osittain raskauden ja sikiön voinnin seurannan kehityksestä ja avohoidon tehostamisesta sekä osittain siitä, että vuodelevon tehokkuudesta ei ole selvää tutkimusnäyttöä ennenaikaisen synnytyksen estämisessä.

– Vuodelepoa me kuitenkin tarjoamme asiakkaalle, mutta synnytyksen käynnistyminen ei liity suoraan naisen fyysiseen aktiivisuuteen, vaan se on paljon monimutkaisempi tapahtuma, Nuutila sanoo.

Syitä osastolle 42 joutumiseen on monia. Karkeasti ne voidaan jakaa kahtia. On äidistä lähtöisin olevia ongelmia, kuten verenpaineongelmat, raskausdiabetes ja mahdolliset muut sairaudet. Sitten ovat sikiön hyvinvointiin liittyvät ongelmat, kuten hidastunut kasvu tai napanuoran ja istukan ongelmat sekä ennenaikaisen synnytyksen uhka.

Mutta koska lapsi kasvaa äidin sisällä, äidin ongelmista tulee yleensä myös sikiön ongelmia.

Pienimmät keskoset tuodaan suoraan leikkaussalista tehohoitoon pöydälle, joka muuttuu keskoskaapiksi. Sairaanhoitaja Milena Roja työskentelee vastasyntyneiden teholla.

Seurantaa ja käynnistyksiä

Pauliina Pajunen on toiminut Naistenklinikalla kätilönä 15 vuotta.

– Sinulla oli huoli sikiön liikkeistä? hän kysyy avohoidossa olevalta odottavalta äidiltä.

Äidin raskaus on jo viikolla 34 ja sikiöllä on ollut kaikki hyvin. Äidillä itsellään on kuitenkin ongelmia sapen ja maksan kanssa. Nyt hän tuntee, että sikiö liikkuu aiempaa vaimeammin.

Pajunen selittää, että liikkeiden vaimeneminen voi liittyä sikiön kasvuun. Mitä isommaksi sikiö kasvaa, sen vähemmän hän pystyy heittämään kuperkeikkaa kohdussa.

– Mutta koska sinulla on tämä sairaus, pitää sinun tulla tarkastamaan tilanne herkästi, Pajunen jatkaa.

Osastolla 42 hoidetaan päivittäin myös useita avohoidon potilaita. Lisäksi osastolla hoidetaan yliaikaisten synnytysten käynnistyksiä.

Kätilö Pauliina Pajunen on tottunut vastaamaan riskiraskauden kanssa elävien äitien huolestuneisiin kysymyksiin.

35-vuotias Lotta odottaa esikoistaan. Hänellä on valtava vatsa, painoa on kertynyt kahdessa viikossa lisää kaksi kiloa. Harjun raskaus on kestänyt nyt tasan 42 viikkoa, eli kaksi viikkoa yli lasketun ajan.

Nyt Lotta odottelee tietoa mahdollisesta synnytyksen käynnistyksestä. Synnytys käynnistetään joko lääkkeillä tai mekaanisesti niin kutsutun ballongin avulla. Ballonki on pallonmuotoinen laite, joka asetetaan kohdunsuulle luomaan painetta. Paineen on tarkoitus antaa elimistölle käsky laittaa synnytys käyntiin.

Lotta ei ole tehnyt tarkkoja suunnitelmia synnytyksen suhteen.

– Nyt on ihan sama, pääasia että vauva tulee ulos yhtenä kappaleena, hän nauraa.

Solahdus rutiineihin

Äideille, jotka makoilevat osastolla 42, sairaalan päivärutiinit tulevat nopeasti tutuksi. Ruokaa tarjoillaan neljä kertaa päivässä. Aamupäivisin vauvoja ultrataan ja heidän sydänääniään kuunnellaan. Jossain vaiheessa päivää lääkäri käy kierroksellaan.

Piian vauvojen sydänääneet kuunnellaan kahdesti päivässä. Lisäksi ultrataan, otetaan virtsatestejä ja verikokeita sekä seurataan verenpainetta. Monikkoraskaudessa on aina suurentunut raskausmyrkytyksen ja raskausdiabeteksen puhkeamisen riski.

– Päivät täällä kuluvat hyvin. Verikoe otetaan viimeistään kello 7.30 aamulla ja sen jälkeen tulee muut tutkimukset ja lounas. Ihminen solahtaa tähän rytmiin yllättävän nopeasti, Piia kertoo.

Osa asiakkaista syö ateriat vuoteissaan. Ne, jotka saavat liikkua, käyvät syömässä osaston aulassa. Aulassa on ruokapöytien lisäksi jättikokoinen telkkari ja liilat nahkasohvat, joilla voi halutessaan viettää aikaa. Ruokailuhetket ovat myös tärkeä vertaistuen saamisen ja antamisen paikka osaston asiakkaille.

Leikkuriin tai synnytysosastolle

Ennen osastolle joutumistaan Piia ei juuri miettinyt tulevaa synnytystä. Nyt päivä päivältä synnytyksen käynnistäminen tai sektio on todennäköisempää. Hänen yöpöydällään lojuukin kirja nimeltä Dream Birth. Kirjassa on erilaisia harjoituksia synnyttämisen eri tilanteisiin ja pelkoihin.

– On hankala hyväksyä, että synnytys on tilanne, jota ei itse voi kontrolloida. Siinä on sitten asiantuntijoiden armoilla, Piia pohtii.

Osasto 42 on siinä mielessä poikkeuksellinen sairaalaosasto, että sen asiakkaille suunta on selvä. Osastolta siirrytään joko niin kutsuttuun ”leikkuriin”, jossa tehdään sektiot, tai synnytysosastolle.

Naistenklinikan uudistuneet synnytyssalit otettiin käyttöön tänä keväänä.

Osaston asiakkailla on kuitenkin hyvin erilaiset toiveet: Synnytyksen käynnistykseen tulleet äidit toivovat pääsevänsä synnyttämään mahdollisimman pian, riskiraskauspotilaat mahdollisimman myöhään.

Kriittisimpiä ovat tilanteet, joissa vauva täytyy ottaa kohdusta pois hätäsektiolla. Silloin synnyttävä äiti saadaan kärrättyä osaston 42 perimmäisestä nurkastakin leikkuriin kolmessa minuutissa.

Marjo Hietala on työskennellyt Naistenklinikan synnytysosastolla kätilönä kuusitoista vuotta. Sinä aikana hän on hoitanut myös monen riskiraskauden synnytykset sekä liudan ennenaikaisia synnytyksiä.

– Ennenaikaisessa synnytyksessä sikiön sydänääniä seurataan taukoamatta, hän kertoo.

Kun vauva syntyy ennenaikaisena, on kätilöiden toimittava synnytyksen jälkeen ripeästi. Napanuora katkaistaan heti vauvan synnyttyä, sen jälkeen vauva näytetään nopeasti perheelle ja viedään ensihoitohuoneeseen lastenlääkäreiden luo.

– Perheet ovat luonnollisesti huolestuneita ja epätietoisia vauvan voinnista, ja synnytyksen jälkeen työ onkin heidän tukemistaan, Hietala kertoo.

Naistenklinikalla isä tai tukihenkilö pääsee vauvan mukana teho-osastolle. Siellä he saavat ottaa vauvasta valokuvan, jonka tuovat näytille äidille.

Isä ja vauva yhdessä

Tämän vuoden maaliskuussa Naistenklinikalla avattiin uusi synnytysosasto ja vastasyntyneiden teho-osasto muutti Lastenlinnasta Naistenklinikan synnytysosaston yläpuolelle.

Uudella teho-osastolla mielikuvat vieri vieressä keskoskaapeissa nukkuvista minivauvoista voi heittää romukoppaan. Osasto on valoisa, rauhallinen ja avara. Siellä on 23 tehohoitohuonetta, joista jokaisessa joko äiti tai isä voi yöpyä hoidossa olevan vauvan kanssa.

Nyt osaston käytävällä kävelee Jonatan, 34. Hänellä on kädessään tuttipullo, jossa on pieni tilkka äidinmaitoa. Maidon on lypsänyt Jonatanin vaimo Johanna, 35.

Kolme vuorokautta sitten Johanna synnytti Luka-pojan. Synnytys käynnistettiin ballongin avulla raskausviikolla 39+2, mutta kun Johannan kohdunkaula ei lähtenyt aukeamaan ja Lukan sydänäänet heikkenivät, synnytyksessä päädyttiin kiireelliseen sektioon.

Riskiraskauksien hoito on Suomessa maailman huippuluokkaa. Siitä todisteena on myös Luka-vauva.

Ennen sektiota Johanna kävi säännöllisesti kontrolleissa Jorvin sairaalassa ja Naistenklinikan osastolla 42 raskausmyrkytyksen takia. Raskausmyrkytyksen oireet ovat jatkuneet synnytyksen jälkeenkin, joten hän itse joutuu olemaan tarkkailussa synnyttäneiden osastolla.

Lukan luo Johanna pääsi vasta vuorokausi synnytyksen jälkeen ja Lukan kanssa on yöpynyt isä.

– Minun pitää nyt koko ajan keskittyä omaan vointiin, joten äidin rooli jää vielä taka-alalle. On hyvä, että isä voi olla täällä, Johanna sanoo.

Hieman alle kolmekiloinen Luka katselee maailmaa lämpöpatjaltaan. Vaikka hän ei ole varsinaisesti ennenaikainen vauva, on hän pienikokoinen ja hänellä on alhaiset verensokerit. Siksi hän on tarkkailussa ja häntä ruokitaan kolmen tunnin välein.

Koko perhe on hieman väsynyt ja vieläkin vähän pökkeryksissä.

– Synnytyksessä kaikki meni juuri kuten en toivonut, Johanna sanoo.

– Vauvan näin vain vilaukselta, mutta onneksi pystyin luottamaan siihen, että hän on hyvissä käsissä.

Luka näyttää kuitenkin olevan tyytyväinen tilanteeseensa. Hänellä on jo nyt tarkat ja uteliaat silmät.

Millainen hän sitten on?

– Ihana, äiti sanoo.

– Tietenkin.

Juttu julkaistiin alun perin Kaksplussassa 5/2017.

Lue myös:

Raskaus yliajalla, mutta synnytys meni hyvin

Synnytyskertomus: ”Kipu piti minusta huolta”

Synnytystarina: Pelkoa ja onnistumisia

Avainsanat

Kommentit

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.