Puolisonsa kanssa esikoistaan odottava Heikki: ”Isällä pitäisi olla yhtä suuri oikeus olla läsnä lapsensa syntymässä ja ensipäivissä kuin äidilläkin”

Synnytyssairaaloiden tukihenkilörajoitukset tuntuvat Heikin mielestä kohtuuttomilta, vaikka hän ymmärtää, ettei niitä ole tehty kenenkään kiusaksi.

Teksti Johanna Jantunen
Kuvat iStock
Heikki haluaisi olla puolisonsa tukena koko synnytyksen ajan. Kuvituskuva.
Heikki haluaisi olla puolisonsa tukena koko synnytyksen ajan. Kuvituskuva.

Heikki, 33, oli kuvitellut, että hän saisi olla esikoisensa synnytyksessä mukana alusta loppuun saakka. Että hän olisi puolisonsa tukena ja turvana synnytyksen käynnistysvaiheessa ja että tuore perhe pääsisi yhdessä nauttimaan vauvan ensihetkistä sairaalan perhehuoneessa.

HUSin alueella yhä voimassa olevat synnytyssairaaloiden tukihenkilörajoitukset kuitenkin muuttivat tulevan isän suunnitelmia.

– Olen ajatellut, ettei isän rooli synnytyksessä ole tärkeä ainoastaan minun tai puolisoni mielestä vaan myös sairaalan henkilökunnan mielestä. Mutta nyt tuntuu, ettei minulla enää olekaan arvoa. Tuntuu tosi pahalta ja surulliselta, että isä luokitellaan vierailijaksi, Heikki kertoo.

Helsingissä asuva Heikki odottaa esikoistaan puolisonsa Annan, 33, kanssa. Vauvan laskettu aika on heinäkuun lopussa.

– Isällä pitäisi olla yhtä suuri oikeus olla läsnä lapsensa syntymässä ja ensipäivissä kuin äidilläkin. Jotkut sanovat, että kyllähän sitä ehtii tutustua omaan lapseensa koko loppuelämän ajan, mutta se ei poista sitä, ettei esimerkiksi synnytyksen jälkeen saa pitää vauvaa ihokontaktissa.

Keskustelu synnytyssairaaloiden rajoituksista on herättänyt aggressiivisiakin reaktioita sekä niiden puolustajissa että arvostelijoissa. Heikki haluaa esiintyä tässä jutussa vain etunimellään.

Juuri kun pääsi nauttimaan raskausajasta, pandemia iski

Kun Anna ja Heikki saivat viime vuoden lopulla tietää odottavansa vauvaa, Heikkiä alkoi ensin naurattaa.

– Puoliso oli käynyt tekemässä raskaustestin ja tuli itkien makuuhuoneeseen. En tiedä, oliko se jonkinlainen šokkireaktio, mutta minua alkoi hirveästi naurattaa. Samalla tuntui siltä, että kaikki järjestyy. Elämä muuttuisi, ja se tuntui tosi ihanalta.

Raskaus konkretisoitui pariskunnalle hyvin nopeasti, kun Anna alkoi kärsiä rajusta raskauspahoinvoinnista, hyperemeesistä. Anna ei päässyt sängystä ylös, ja Heikin piti pitää huolta siitä, että puoliso saisi syötyä edes jotain.

– Tuntui hirveän pahalta katsoa, kun toinen voi niin huonosti. Samalla itselläni oli kauhea kiire töissä. Onneksi kahden kuukauden kuluttua pahoinvointi helpotti ja värit palasivat taas maailmaan.

”Olimme puhuneet, että minun läsnäoloni olisi parasta lääkettä synnytyspelkoon.”

Pian tämän jälkeen iski koronavirusepidemia. Heikki ja Anna viettivät kevään neljän seinän sisällä etsien tietoa kaikesta vauvaan liittyvästä, ostellen vauvanvaatteita ja tehden hänelle erilaisia hankintoja.

– Kevät on ollut ihanaa aikaa, mutta varsinkin kun raskauden alku oli niin raskas, välillä on ollut vaikea pysyä positiivisena näiden koronajärjestelyjen kanssa.

Annalla on paha synnytyspelko, minkä vuoksi se, ettei Heikki saa olla mukana synnytyksen alkuvaiheessa, tuntuu erityisen pahalta.

– Olimme puhuneet, että minun läsnäoloni olisi parasta lääkettä synnytyspelkoon. Onneksi hän on nyt kuitenkin saanut apua synnytyspelkopolin verkkotapaamisista.

HUSin tukihenkilörajoitukset ahdistavat monia tulevia vanhempia.

Tällä hetkellä HUSin alueen synnytyssairaaloissa tukihenkilö saa olla läsnä vain alatiesynnytyksessä sen ajan, kun synnyttäjä on synnytyshuoneessa. Kuvituskuva.

HUSin tukihenkilörajoitukset estäisivät Heikin pääsyn sektiosynnytykseen

Heikki ja Anna toivovat, että äiti ja vauva pääsisivät kotiutumaan sairaalasta mahdollisimman nopeasti. Se tarkoittaisi paitsi sitä, että koko perhe olisi jälleen koossa, myös sitä, että synnytys olisi sujunut hyvin.

Lisäksi tulevat vanhemmat toivovat, ettei synnytys päätyisi sektioon. Anna on jopa ottanut asiasta paineita.

– Jos vauva syntyisi sektiolla, Anna joutuisi olemaan synnytyksessä yksin, ja minä pääsisin näkemään häntä ja vauvaamme vain hetken ajan heräämövaiheessa. Pahimmassa tapauksessa Anna ja vauva joutuisivat olemaan sairaalassa monta päivää, enkä minä saisi olla niissä mukana.

Vaikka HUSin tukihenkilörajoitukset tuntuvat pahoilta, Heikki ymmärtää, ettei niitä ole tehty kenenkään kiusaksi.

– Jos epidemia paisuisi ja kätilöt ja lääkärit sairastuisivat, oltaisiin hirveän pahoissa ongelmissa. Tunnen myös myötätuntoa sairaaloiden henkilökuntaa kohtaan. He työskentelevät päivästä toiseen haastavissa olosuhteissa.

Rajoituksista vastaavan epidemiatyöryhmän tulisi kuitenkin Heikin mukaan tarkastella uudelleen, onko rajoituksista saatava hyöty todella niistä koituvien haittojen arvoinen sekä etsiä keinoja, joilla henkilökuntaa voisi suojata niin, että samalla voitaisiin mahdollistaa toisen vanhemman täysipainoinen osallistuminen elämänsä tärkeimpiin hetkiin.

– On epäloogista, että isä saa olla mukana alatiesynnytyksen joissain vaiheissa, mutta ei esimerkiksi käynnistyksessä, sektiossa tai perhehuoneessa. On myös epäloogista, että juuri isä, joka jakaa synnyttäjän kanssa samat virukset, olisi suurin uhka.

Heikin on myös hieman hankala niellä sitä, että nyt kun esimerkiksi kahvilat ja ravintolat ovat taas avautuneet ja monia rajoituksia on purettu, HUSin tukihenkilörajoitukset on vielä voimassa. Ainoa rajoituksiin tehty höllennys on se, että Helsingin Perhepesähotelliin sallitaan myös tukihenkilön pääsy.

– Jossain vaiheessa oli puhetta, että kun yhteiskuntaa lähdetään avaamaan, myös tukihenkilörajoituksille pystytään tekemään jotain. Mutta nyt sanotaan, että sairaaloissa täytyy olla entistä tarkempia, kun muuta yhteiskuntaa avataan. Tämä tuntuu sanojen syömiseltä.

”Olen se isä, joka herää tarkistamaan, hengittäähän vauva”

Heikki odottaa isäksi tulemista innolla, vaikka muutama asia häntä jännittääkin.

– Välillä mietin, osaanko pitää vauvaa sylissä, osaanko kylvettää häntä ja osaanko pitää hänet hengissä. Olen varmaan juuri se isä, joka ponkaisee keskellä yötä tarkistamaan, hengittäähän vauva.

Heikki haluaa olla läsnäoleva ja rakastava isä, joka antaa lapselle turvaa ja opettaa rohkeutta.

– Olen itse saanut lapsena paljon halauksia ja minulle on sanottu, että minua rakastetaan. Uskon, että sen ansiosta esimerkiksi itsetuntoni on hyvä, ja haluan samaa omalle lapselleni.

Näin muualla Suomessa

Suuri osa Suomen synnytyssairaaloista vapautti tukihenkilöiden pääsyä synnytysosastoille kesäkuun alusta. Tiukat rajoitukset olivat kestäneet noin kaksi kuukautta.

HUS-alueen lisäksi ainakin Kotkan sairaala on edelleen pitänyt voimassa kieltoa, jossa tukihenkilö saa olla synnytysosastolla vain alateitse tapahtuvan, varsinaisen synnytyksen ajan.

HUS perustelee tiukan linjan jatkumista sillä, että Uudenmaan koronatartuntojen määrä on selvästi muuta Suomea isompi.

Lue myös: Karoliina koki rankan synnytyksen ilman puolisonsa tukea – seuraavana päivänä mies järjesti ihanan yllätyksen

Kommentit

1 kommenttia
Avatar

Jos asia tuntuu mahdottomalta, niin voihan sitä aina lähteä HUS-alueen ulkopuolelle vaikka Tampereelle synnyttämään. Kyllä Suomessa jokainen synnyttäjö otetaan vastaan sairaalassa kuin sairaalassa (esim mökiltä voi joskus joutua hakeutumaan hoitoon). Muuten minusta tuntuu vain turvalliselta, että osastolla on mahdollisimman väljää ja kaikki ”turistit” poissa jääkaapilta. Ei tässä pelkästään henkilökunnan tartuntoja pelätä vaan toisten äitien ja vastasyntyneiden vauvojen!

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä