Suvi Tiilikainen: ”Kuopuksen refluksi oli viedä minut lataamoon”

Refluksi teki kuopuksen vauvavuodesta välillä sellaisen painajaisen, että meikkitaiteilija ja ex-missi Suvi Tiilikainen arveli joutuvansa lataamoon. Miten ihmeessä hän uskalsi hankkiutua vielä kolmannen kerran raskaaksi? 

Teksti Mervi Alatalo
Suvi Tiilikainen: "Kuopuksen refluksi oli viedä minut lataamoon"

Paras kertoa likaiset jutut alta pois. Koivunlehden vihreää vauvankakkaa inhoavat voivat siirtyä seuraavaan kappaleeseen.

– Meidän kuopus, puolitoistavuotias Justus on tosi herkkämahainen. Kolmikuisena ensimmäisen rotarokotteen jälkeen hän alkoi kakata vihreää limaa. Sitä tuli 15–20 kertaa päivässä. Vaihdoimme vaippoja, lakanoita ja patjoja ja moppasimme keskellä yötäkin. Kakkaa oli joka paikassa. Aamulla laskimme mieheni kanssa epätoivoisina vaippoja kylppärin lattialta, näinkö monta, Suvi Tiilikainen kertoo.

Pahinta Suvin mielestä oli se, että kukaan ei neuvolassa tai yksityisellä lääkäriasemalla osannut ennustaa, kuinka kauan kakkaaminen jatkuisi. Juuri, kun alkoi helpottaa, oli toisen rotarokotteen aika.

Lääkäri vakuutteli, että toinen rokote tuskin aiheuttaisi vaivoja – mutta oli väärässä.

– Kakkaaminen kesti lopulta kahdeksan viikkoa. Kolmatta rokotetta emme uskaltaneet ottaa.

Mutta kolmannen lapsen Suvi ja hänen miehensä Jukka halusivat. Viime keväänä eli vuosi kakkaamis- episodin jälkeen Suvi oli jälleen raskaana.

Lue myös: Elämä vauvan kanssa: kuvitelmat vastaan todellisuus

Refluksitaistelu

Jo esikoispoika Josen, nyt 5, vauvavuonna oli päiviä, jolloin Suvi oli kuoppaamassa vanhan haaveensa suurperheestä. Justuksen vaikean vauvavuoden aikana niitä päiviä tuli lisää.

Justus oli hädin tuskin pariviikkoinen, kun Suvi huomasi, että jotain oli vialla. Vauva oli tukkoinen ja kuorsasi. Neuvolasta sanottiin, että niin vauvat usein ovat. Mutta kun Suvi käänsi sängyssä kylkeä tai kahisutti peittoa, vauvan silmät rävähtivät auki.

– Vauva ei näyttänyt pääsevän syvään uneen ollenkaan. Öisin hän nukkui vain pieniä torkahduksia ja olisi halunnut olla koko ajan rinnalla. Päivälläkään hän ei nukkunut kuin liikkuvissa vaunuissa. Ja niissä hän heräsi, jos bussi tai rekka ajoi ohi. Piti vaunulenkkeillä vain pikkuteillä.

Lisäksi vauva sai rintaraivareita.

Suvi epäili refluksia, mutta Justukselta puuttui yksi sairauden perusoireista eli runsas puklailu.

– Hain hänet yhtenä aamuna sängystä, kun tajusin, että vauvalta ei tule kunnolta ääntä, ei itkua eikä jokellusta. Ymmärsin, että mahahapot ovat polttaneet kurkkutorvea. Menimme heti lääkäriin.

Kun Justus oli nelikuinen, lääkäri vahvisti Suvin googlailut: refluksi. Hoidoksi määrättiin välitön siirtyminen kiinteään ruokaan ja maidon säännöstely noin viiteen desiin vuorokaudessa. Sängyn päätyä korotettiin.

Refluksilääkettä vauvalle ei annettu. Selvisi myös, että vauva nielee oksennuksen.

Kiinteisiin siirtyminen helpotti vähän, mutta lääkäri muistutti, että tauti helpottaa vasta, kun lapsi nousee seisomaan.

Onneksi Justus sattuu olemaan nopealiikkeinen: hän nousi tukea vasten seisomaan jo vähän yli puolivuotiaana. Kävellä hän alkoi kymmenkuisena.

Siitä alkoi hidas paraneminen.

Keskustele refluksista

Suvi Tiilikainen: "Kuopuksen refluksi oli viedä minut lataamoon"

Matkalla lataamoon

Ennen vauvan paranemista piti valvoa monta yötä ja pitää lapsi liikkeessä monta päivää. Jos Suvi sai pojan nukahtamaan illalla vaunuihin, tämä heräsi heti, kun hänet yritti siirtää omaan sänkyynsä.

Iltaisin Suvi nukutti vauvaa kaksi tuntia kannellen, ei rintarepussa vaan aina sylissä. Hän heijasi ja hyräili. Toinen vaihtoehto oli kanniskella auton turvakaukaloa edestakaisin.

Sitteri toi lopulta helpotusta kantamiseen. Välillä jompikumpi vanhemmista nousi keskellä yötä nukuttamaan Justusta vaunuihin alakerrassa. Yhdessä vaiheessa perheellä oli yhdet nukutusvaunut myös yläkerrassa.

Päivällä Justus nukkui, kun Suvi lähti hänen kanssaan kahden tunnin vaunukävelylle.

Jukka on jääkiekkoagentti. Siinä on hyvät ja huonot puolensa. Päivisin hän työskentelee paljon kotoa käsin puhelimessa ja pystyy osallistumaan lasten hoitoon puheluiden ja palaverien lomassa, mutta etenkin talvella hän on monta iltaa viikossa jäähallilla.

– Ensimmäiset kahdeksan kuukautta etenkin illat olivat painajaismaista aikaa. Olin kahden pienen lapsen kanssa yksin kotona, ja toinen tarvitsi jatkuvasti erikoistoimenpiteitä. Lopulta olin siinä pisteessä, ettei lataamokaan olisi ollut kaukana.

Suvi oli niin ylikierroksilla, ettei saanut enää nukuttua ollenkaan. Hän vain makasi sängyssä ja odotti, että kohta vauva herää.

– Parin kuukauden ajan Jukka hoiti kaikki yöheräämiset. Onneksi meillä on kivitalo ja vierashuone.

Sitten Jukkakin alkoi väsyä. Oli unikoulun aika. Refluksivaivat olivat helpottaneet.

– Olimme aivan varmoja, että Justus huutaa koko yön. Tai siis eihän meistä olisi ollut kuuntelemaan itkua koko yötä.

Mutta ensimmäisenä unikouluyönä kolmetoistakuinen Justus heräsi kahdesti. Ensimmäisellä kerralla hän itki kolme minuuttia ja toisella viisi. Sen yön jälkeen hän on nukkunut yönsä – sitten kun hänet saa nukahtamaan.

– Nukkumaan meneminen on tällä hetkellä todella vaikeaa.

Justus on vähän yli puolitoistavuotias ja todella energinen. Ei auta erikoiskorkea pinnasänky, kahden tunnin vesirieha kylvyssä, ei koko muun perheen nukkumisteeskentely perhepedissä. Kuopus huutaa ”wuhuu” ja kiipeilee.

Suvi ei osaa sanoa, onko refluksi jo lopullisesti ohi. Hän on jälleen googlaillut ja löytänyt tiedon, että refluksitaaperoilla on nukahtamisvaikeuksia, voimakastahtoisuutta ja läheisriippuvaisuutta. Yhteen aikaan Suvi ei saanut käydä olohuoneesta avokeittiön puolella hakemassa vettä ilman, että napero nosti äläkän.

– En osaa sanoa, mikä liittyy refluksiin, mikä luonteeseen ja mikä ikään. Ainakin Justus oksentaa helposti flunssaisena. Hän on myös huono syömään karkeaa ruokaa tai vähänkään isompia paloja.

Mutta vaivoistaan huolimatta Justus on perheen ilopilleri.

– Usein me vain kikattelemme väsyneinä, kun Justus kiipeilee ja riekkuu yömyöhään. Kahden tunnin nukutussessiot kestää, sillä Justus ei koskaan itke ja huuda, vaan pelleilee ja hymyilee.

Supernainen synnyttää

Jose puolestaan oli helppo ja hyvin nukkuva vauva. Hänen vauvavuotenaan Suvi kävi kaupungilla kahvilla ja lounailla ystäviensä kanssa.

Justuksen kanssa hän pääsi lounaalle kahdesti. Toisella niistä kerroista Suvin hyvä ystävä Janina Fry ehdotti yhteistä kirjaprojektia: suomalaisen naisen juhlakirjassa olisi Suvin meikki- ja Janinan pukeutumisvinkkejä.

– Se oli toissa kesänä. Kakkaepisodi oli juuri ohi, mutta elämä silti aika kiireistä. Yleensä Jukka on aina kannustanut minua tekemään töitä ja menemään. Nyt hän kysyi, että oletko tosissasi.

Jälkeen päin Suvi oli helpottunut, että kirjan tekeminen siirtyi lopulta puolella vuodella.

– Oli se silti rankkaa. Jukka otti täyden arkivastuun, mutta samaan aikaan kirjan kuvausten kanssa osui Josen korvatulehdus ja Justuksen korkea kuume, jolloin halusin pitää hänet kainalossani ja tarkkailla hänen untaan.

Mutta vaikka äidin pitäisi lähteä töihin valvotun yön jälkeen, työt ovat silti Suvin tärkein henkireikä ja voimavara.

– Minä en käy itsekseni kaupungilla tai harrastuksista, mutta töistä palaan aina virkistyneenä.

Etenkin Jukka mietti ennen kolmatta raskautta, miten perhe jaksaa, jos tulevallakin vauvalla on refluksi – tai jotain vielä pahempaa. Mutta Suvista rankkakin vauvavuosi on lopulta vain lyhyt aika elämässä.

– Minä olen positiivinen ihminen ja uskon, että kaikki tulee menemään hyvin. Omien lasten vuoksi jaksan melkein mitä vaan.

– Sitä paitsi minusta on ihana päästä synnyttämään. Se on rohkeinta ja hienointa, mitä olen tehnyt. Justuksen syntymän jälkeen sanoin Jukalle, että tunnen itseni supernaiseksi.

Lue aikaisemmat Kaksplussan kansihaastattelut:

Fitness-tähti Mari Valosaari: Sairauteni voi estää uuden raskauden

Suosikkibloggaaja Demi Aulos: Luulin, että yksi lapsi riittäisi Ilkallekin

Lue myös:

Kaisa Liski: Vanhemmilla lapsillani oli aina selkäsaunan pelko

Kommentit

Jaa oma kokemuksesi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä