Raskaus Synnytys
12/02/2017
Bloggari Miia Metso sekä lapset Ruu ja Remu makoilevat sohvalla.

Bloggaaja Miia Metso: ”Keskenmeno oli suuri järkytys”

Kaksplus-saitilla bloggaavan Miia Metson, 34, synnytyskokemukset ovat kuin yö ja päivä. Käynnistetty synnytys oli rankka ja kivulias, itsestään alkanut paljon helpompi.

”Ajattelin melkein 30-vuotiaaksi, ettei minusta ole äidiksi. Pidin lapsista, mutta he eivät tuntuneet minun jutultani. Lähipiirissäni ei myöskään ollut pieniä lapsia.

Päädyin 25-vuotiaana aborttiin tultuani vahingossa raskaaksi. Se vaivasi minua, koska tiesin pariskuntia, joiden oli vaikea saada lasta. Luovutin viisi kertaa munasolujani, jotta edes joku hyötyisi niistä.

Tapasin mieheni Jussin kuusi vuotta sitten ravintolassa. Ihastuin hänen ulkonäköönsä.

Kun rakensimme taloamme Liedossa, mieleeni hiipi ajatus, että olisi älytöntä rakentaa talo vain meille ja kahdelle koirallemme. Mahtuisihan sinne pieniä jalkojakin juoksentelemaan.

Odotusta häiritsi migreeni

Esikoiseni Ruun, 2, odotusaikana kärsin pahasta hormonaalisesta migreenistä. Synnytys jouduttiin käynnistämään raskausviikolla 42+0, koska synnytyksen alkamisesta ei ollut merkkiäkään. Käynnistys oli kauhea kokemus, sillä olin lukossa jännityksestä, eikä kehoni ollut valmis synnyttämään.

Synnytyksen suuri yllätys oli, kun rakenneultrassa ”varmaksi pojaksi” julistettu vauva olikin tyttö. Olimme ehtineet hankkia pojalle sopivia vaatteita ja sisustaa sinisen lastenhuoneen.

Miten sikiön sukupuoli määräytyy?

Nimen Ruu olimme päättäneet jo raskausaikana, ja se sattui olemaan sukupuolineutraali nimi. Niinpä nimi sai jäädä.

Rankasta synnytyksestä toivuttuani tiesin heti, että haluan Ruulle pikkusisaruksen. Oivalsin vasta silloin, miten ihanaa oman lapsen saaminen on.

Toivoimme heti toista lasta

Päätimme Jussin kanssa, että toinen lapsi saa tulla kun on tullakseen. Kuukautiskiertoni ei kuitenkaan palautunut, sillä imetin Ruuta melkein puolitoistavuotiaaksi. Jouduin lopettamaan imetyksen vasten tahtoani, jotta tulisin uudelleen raskaaksi.

Seuraava raskaus päättyi kuitenkin keskenmenoon. Se oli järkytys, sillä olin ehtinyt jo miettiä, oliko lapsi tyttö vai poika ja että hän syntyisi kesän alussa.

Kuinka selvitä keskenmenon surusta?

Halusin heti yrittää uutta raskautta. Sain toisen keskenmenon ja aloin pelätä, että minussa on jotain vialla. Yritimme kuitenkin uudelleen, ja kun tulin raskaaksi, olin varma, että saisin taas keskenmenon.

”Iloitsen luonnollisesta synnytyksestä”

Ravasin huolissani varhaisultrissa. Halusin varmistua siitä, että sisälläni todella oli elämää. Onneksi raskaus jatkui onnellisesti loppuun saakka.

Pelkäsin, että myös Remun synnytys jouduttaisiin käynnistämään. Raskausviikolla 39+4 supistukset alkoivat kuitenkin itsestään. Remu syntyi vielä samana päivänä Tyksissä nopeasti ja ilman kivunlievitystä.

Olin koko synnytyksen ajan onnellinen, että sain kokea luonnollisen synnytyksen. Olin lukenut, että kipuun kannattaa suhtautua eteenpäin vievänä ja hyvää tekevänä.

Luonnollinen synnytys oli lopulta niin paljon kivuttomampi kuin käynnistys, etten missään vaiheessa kokenut tarvitsevani kivunlievitystä.

Arki kahden pienen lapsen ja kahden koiran kanssa on touhua täynnä. Kiireestä huolimatta yhdeksänviikkoisen Remun vauva-aika on sujunut mukavasti.

Kaksi lasta pitää vauhdin yllä

Ruun ollessa vauva päivät tuntuivat pitkiltä, kun hydrauliikka-alalla työskentelevä mieheni oli töissä. Nyt kun seurana on myös taaperoikäinen, päivät kuluvat vauhdikkaasti. Ruusta on jo juttuseuraa, hän höpöttelee ja kertoo omia ajatuksiaan. Minulla on myös muutamia hyviä ystäviä, joilta olen saanut tukea.

Yöt ovat levottomia Ruun vuoksi. Hän nukkui pitkään perhepedissä ja siirsimme hänet vasta loppuraskauteni aikana omaan huoneeseen. Hän on reagoinut vauvan tuloon ja uuteen nukkumapaikkaan heräilemällä monta kertaa yössä.

Mietin esikoista odottaessani, mitä tapahtuisi, jos suhteemme ei kestäisikään vauvavuotta ja vain riitelisimme väsyneinä. Lapset ovat kuitenkin liimanneet meidät vahvemmin yhteen.’

Toivon, että saamme lisää lapsia. Minulla on jatkuva vauvakuume, ja pidin raskaana olemisesta. Totta kai riitelemme välillä ja hermot ovat kireällä, mutta tärkeintä on, miten toimimme perheenä.

Suurperheen äiti, jolla on yhä vauvakuume

Äitiys toi itseluottamusta

Ajattelin ennen, että olen korvattavissa enkä ole tarpeeksi hyvä kenellekään. Lapsilta saamani rakkaus on ollut eheyttävää. He rakastavat minua juuri sellaisena kuin olen, vaikka en olisi täydellinen äiti. Uskon itseeni eri tavalla kuin ennen.

Äitiys on kasvattanut minua paljon. Olen ottanut nämä tärkeät ihmiset sydämeeni ja oppinut kantamaan heistä vastuuta. Olen jopa ylihuolehtiva: pelkään aina, kun Ruu kiipeää portaita tai taiteilee kivien päällä. Kesti kauan ennen kuin uskalsin antaa hänet yöksi hoitoon.

Kiintymysvanhemmuus on tärkeä osa arkeamme. Uskon lapsen yhteistyökykyyn ja haluan antaa hänelle mahdollisuuden päättää itse.”

Juttu on julkaistu Kaksplussassa 12/2016.

Lue myös:
Miia Metso -blogi
Kaikki Kaksplussan blogit
Keskenmenon oireet – näin ne tunnistat
Miksi raskaus meni kesken? Nämä ovat keskenmenon yleisimmät syyt

Avainsanat

Kommentit

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.