Episiotomia eli välilihan leikkaus – voiko sen välttää ja miten toipumista voi edistää?
Episiotomia eli välilihan leikkaus tehdään entistä harvemmille synnyttäjille. Kätilöt ovat löytäneet toimivia keinoja, miten välilihan leikkauksen voi välttää. Jos eppari tehdään, siihen on painava syy.
Episiotomia eli välilihan leikkaus saattaa tulla ensisynnyttäjälle yllätyksenä. Monesti äiti ei edes huomaa puudutuksessa tehtävää viiltoa synnytyksen tohinassa.
Epparihaava ja siitä muodostuva arpi saattavat kirveltää pitkään synnytyksen jälkeen, erityisesti yhdynnän aikana. Siksi episiotomia koetaan synnytysriesana, joka haluttaisiin välttää.
– Äidit tiedostavat hyvin, ettei yksikään kätilö leikkele ketään huvin vuoksi. Kun väliliha leikataan, se tehdään aina lapsen hyvinvoinnin ja turvallisuuden takaamiseksi, sanoo kätilö Kristiina Laakso Helsingin Yksityisestä Äitiysneuvolasta.
Välilihaksi kutsutaan ulkoisten sukuelinten, häpyhuulien ja peräaukon välistä ihoaluetta.
Episiotomia tehdään, jos synnytyksen ponnistusvaiheessa näyttää siltä, että kyseinen alue kiristää pahasti ja repeämän riski on suuri.
Repeämäriski on suurempi ensimmäisessä alatiesynnytyksessä, vauvan ollessa isokokoinen, pitkittyneessä ponnistusvaiheessa, jos aiempi synnytys on ollut keisarinleikkaus tai synnyttäjä on keskivertoa iäkkäämpi.
– Joskus vauvan vointi edellyttää lapsen nopeaa ulosauttoa esimerkiksi imukupin avulla. Silloin voidaan joutua tekemään episiotomia, Kristiina Laakso kertoo.
Välilihan leikkaukset ovat vähentyneet viimeisen 20 vuoden aikana. Niitä tehtiin 21 prosentille kaikista alatiesynnyttäjistä vuonna 2018.
Episiotomia tehdään puudutuksessa saksilla. Useimmat synnyttäjät selviävät pelkällä pienellä nirhamalla ja parilla tikillä. Suomessa epparihaava tehdään yleensä emättimen oikealle puolelle ”kello 7-8 kohdalle”. Joskus haava saatetaan joutua tekemään myös suoraan kohti peräaukkoa.
Välilihan leikkauksesta voi kieltäytyä. Kannattaa kuitenkin pitää mielessä, että Suomessa väliliha leikataan ainoastaan tilanteen sitä vaatiessa. Epparilla turvataan vauvan ulostuloa ja ehkäistään repeämiä.
Repeämiä voi ennaltaehkäistä – miten välttää episiotomia?
Synnytyksen ponnistusvaiheessa välilihaa voidaan suojata repeämiltä muillakin keinoilla, joiden avulla episiotomia on mahdollista jopa välttää.
Kätilö voi tukea välilihaa käsillään ja ohjata äitiä olemaan ponnistamatta, kun vauvan pää on syntymässä. Välilihaa voi myös hieroa ennen synnytystä ja kätilön toimesta synnytyksen aikana. Joskus synnytyksessä käytetään lämpöhauteita ja liukasteita välilihan joustavuuden lisäämiseksi.
Norjassa peräaukon sulkijalihasrepeämät laskivat puoleen kaikissa repeämien riskiryhmissä, kun nämä ennaltaehkäisyn menetelmät otettiin käyttöön. Samansuuntaisia tutkimustuloksia on saatu myös Tanskassa ja Ruotsissa.
Yleisintä on tehdä episiotomian viilto viistosti alaspäin, ei suoraan kohti peräaukkoa.
Äiti voi hieroa välilihaa öljyllä synnytystä edeltävien viikkojen aikana. Hieronnan tehosta ei ole varsinaista tutkimusnäyttöä, mutta ei siitä ole myöskään haittaa.
Myös ponnistustekniikalla voi ehkäistä repeämiä. Kristiina Laakso kehottaa kiinnittämään huomiota siihen, ettei vedä vauvan ulostulon aikana välilihaa suppuun, vaan pitää lihakset mahdollisimman rentoina.
Episiotomiahaavan hoito
Episiotomiahaavan paraneminen pääsee hyvään alkuun, kun äiti välttää synnytyksen jälkeisinä päivinä istumista sekä pitkään seisomista.
Epsiotomia voi muistutella itsestään pitkään: yleensä haava oireilee noin kaksi viikkoa.
”Jos nainen saisi jossain muussa yhteydessä samanlaisen haavan peppuunsa, sen hoitoon suhtauduttaisiin vakavasti.”
Haavaa kannattaa suihkutella usein vilpoisella vedellä, jolloin turvotus vähenee ja kipu hellittää.
– Yleensä haava on oireettomin aamulla, kun alueelta on turvotus laskenut yön aikana. Iltaisin tilanne on yleensä päinvastainen, varsinkin jos istunut paljon haavan päällä ja ollut liikkeessä. Joskus tikit irtoilevat ennenaikaisesti turvotuksen takia ja silloin haava saattaa jopa tulehtua, Kristiina Laakso kertoo.
Lepo on parasta ensihoitoa epparin haavalle.
– Jos nainen saisi jossain muussa yhteydessä samanlaisen haavan peppuunsa, sen hoitoon suhtauduttaisiin vakavasti vuoteessa lepäillen ja ilmakylpyjä ottaen. Mutta juuri synnyttänyt äiti ei useinkaan malta levätä, vaan keskittyy täysin vauvaan.
Synnytyksen jälkitarkastuksessa lääkäri tutkii leikkaushaavan. Samalla arvioidaan, vaatiiko haava korjaavia toimenpiteitä. Jos tehty episiotomia oireilee pitkään ja haava on kipeä tai vihloo, siitä kannattaa kertoa neuvolassa.
Lähteet: Kätilöliitto, THL
Kommentit (3)
Synnytyksiä voitaisiin myös olla nopeuttamatta keinotekoisesti, sumentamatta synnyttäjän omia vaistoja lääkityksellä, ja antaa synnyttäjän hakea itselleen luontainen ja mukava ponnistusasento ilman että tarttisi ajatella liikaa kätilön ergonomiaa (on silläkin väliä, mutta ei ole riittävä syy pakottaa synnyttämään sängyssä!) ja näkyvyyttä, ja miten kaikki letkut ja piuhat ylettyvät ja kulkevat mukana. Ihan turha rutiinileikkaus jolle ei olisi juuri koskaan syytä jos annettaisiin naisten synnyttää omaa tahtiaan luonnollisesti eikä suhtauduttaisi synnytykseen kuin aikataulutettuun ja suunniteltuun lääketieteelliseen operaatioon.
Miksi nää synnytyskuvat on lähes poikkeuksetta tälläistä puoli-istuvassa pusertamista? Niin elokuvissa kuin lehtikuvissa. Niiden aiheuttamat mielikuvat ohjaavat ajattelua ja sitten ihmiset kuvittelevat, että tuo on hyvä / ainoa oikea / ainoa mahdollinen asento synnyttää.
Niin surullista ja totta… :( Mun sydän itkee verta, koska koin juurikin itse tuon hirveyden…