Synnytys 16.09.2017 Päivitetty 13.08.2019

”Heräsin, aloin itkeä hysteerisesti ja kysyin vauvan ja mieheni perään” – lue synnytystarinakisan 3. sijan tarina

Synnytys ei useinkaan mene suunnitellusti. Siihen kuuluu kipua, jännitystä, pelkoakin. Lopulta kaikki kuitenkin unohtuu, ja hetken maailmassa on vain äiti ja vauva.

Teksti
Toimitus
Kuvat
iStock

”Tulet sitten keskiviikkona käynnistykseen. Näin sanoi lääkäri viisi päivää aiemmin. Tiistaina ei uni enää tullut, kun toivoin näkeväni tyttöni seuraavana päivänä.

Aamulla kello 8.45 lähdettiin synnärikassin kanssa matkaan. Yhdeksän jälkeen tehtiin sisätutkimus ja kysyttiin, miten haluan edetä, Cytotecit vai ballonki. Ilmapallo sisuksissa ei houkutellut, joten valitsin tabletit.

Keskiviikkona ei muutamia supistuksia lukuun ottamatta tapahtunut vielä mitään. Kuudelta sanottiin, että lepää huomiseen. Yötä vasten ei enää yritetä. Pettymys oli suuri, onneksi mies oli henkisenä tukena kanssani perhehuoneessa.

Aamulla mies lähti käymään kotona, ja sillä välissä kävin lääkärin tutkimuksessa. Jos se ballonki nyt kuitenkin laitettaisiin, niin saataisiin homma etenemään.”

”Nyt vähän äkkiä takaisin!”

”No eihän siinä kauaa mennyt, kun sain jo soittaa miehelleni, että nyt vähän äkkiä takaisin. Supistukset tulivat kovina ja napakoina. Sain Litalginin, josta ei ollut apua. Sain toista kipulääkettä, joka oksetti. Ainoastaan lämpöpussi auttoi. Sitäkin mies sai painaa selkääni vasten kaikilla voimillansa, kun itse mörisin kuin mikäkin äpyli.

Iltakahdeksalta ballonki putosi, ja siirryttiin synnytyssaliin. Koko päivän kanssamme ollut ihana kätilö lähti kotiin, ja uuden kätilön kanssa en tuntenut samaa yhteyttä. Kuitenkin tästä naisesta tuli tuon yön aikana minulle lämmin tuki ja turva.

Kalvot puhkaistiin ja oksitosiinitippa laitettiin. Ilokaasun ihmeelliseen maailmaan en ehtinyt tutustua. Sain epiduraalin, jonka jälkeen tipuin lämpimään pumpulipilveen, kivuttomaan ja höttöiseen tilaan.”

Hätäsektio ja pelko

”Vähän torkahtelinkin, kunnes vauvan päähän asennettu monitori alkoi piipata sydänäänten laskun vuoksi. Mies hälytti apua, ja kätilö ohjeisti minua vaihtamaan asentoa.

Siinä olin polvillani, ilkialasti takapuoli pystyssä, kun sisään lappasi huoneen täydeltä porukkaa. Vauvan päästä otetiin hapetusarvot, ja lääkäri pyyhälsi huoneeseen tehden käsillään kiiruhtamisen merkkiä.

Nyt lähdetään hätäsektioon. Kyyneleet puskivat poskilleni, kun pelkäsin pahinta. Sain sanottua miehelleni, että soita äidille. Se tuntui tärkeältä. Sitten minua juoksutettiin leikkaussaliin kiireen vilkkaa.

Leikkaussalissa vatsalleni heitettiin oranssia nestettä. Anestesialääkäri totesi: ”Vai näin tässä sitten kävi”. Tärisin ja itkin. Pelkäsin vauvan ja omankin henkeni puolesta.

Kaikki oli niin nopeaa ja äänetöntä. Kasvojeni eteen kumartui hoitaja, joka yritti lohduttaa. Sitten nukahdin.”

Missä kaikki ovat?

”Heräsin synnytyssalista kello 3.30. Heräämö oli remontissa. Aloin itkeä hysteerisesti ja kysyin vauvan ja mieheni perään.

Samalla mies putkahti ovesta ja sanoi, että tyttö tuli. Voi hyvin, on vauvojen teholla tarkkailussa. Sain käteeni kuvan pienestä mustatukkaisesta sisupussista. Niin oudon näköinen, mutta tiesin omaksi. 3 745 grammaa puhdasta kultaa.

Kuvitelmissani synnytin hampaat irvessä alakautta ja sain ensirääkäisyn jälkeen pienen tytön rinnalleni. Todellisuudessa tyttäreni oli lähes kymmenen tunnin ikäinen, kun ensi kerran näin hänet.

Hän syntyi kello 1.57 perjantaiyönä, mutta minusta tuli äiti aamupäivällä, kun hänet laskettiin syliini lastenosastolla. Hei rakas.”

Satumainen

Synnytystarinakilpailun 2. sija julkaistaan ensi viikon lauantaina 23.9.2017.

 

Lue myös vuoden 2016 synnytystarinakilpailun 3. sijan tarina: Pelkoa ja onnistumisia synnytyssalissa

Jaa oma kokemuksesi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Kokeile Kaksplussan laskureita

X