Raskaus Synnytys
13/07/2017

Huono äiti -blogin Sari Helin: ”Vaatikaa palvelua synnytyksessä, siskot!”

Huono Äiti -bloggaaja Sari Helin on synnyttänyt ulkomailla ja Suomessa. Kaksplussan kolumnissa Sari pohtii, miksi synnytyssairaaloiden toiminta esimerkiksi kivunlievityksessä oli niinkin erilaista.

Huono äiti -blogin Sari Helin: ”Vaatikaa palvelua synnytyksessä, siskot!”

Huono Äiti -bloggaaja Sari Helin on synnyttänyt ulkomailla ja Suomessa. Kaksplussan kolumnissa Sari pohtii, miksi synnytyssairaaloiden toiminta esimerkiksi kivunlievityksessä oli niinkin erilaista.

Sattuman oikusta olen synnyttänyt lapsen kerran ulkomailla. Synnytyslääkärini katsoi minua lievän huvituksen vallassa, kun vouhotin hänelle epiduraalihaluistani. Olin kovin huolissani, etten saisi haluamaani epiduraalia jostain syystä – sitä ei ehdittäisi antaa tai niin edelleen.

Synnytyslääkärin asenne epiduraaliin oli se, että jos potilaalla on kipuja, niitä lääkitään. Kipuja lääkitään, oli kohdunsuu synnytyksessä puoli tai 8 senttiä auki. Idea oli, ettei kipuja tarvitse sietää, jos ei halua.

Epiduraalia sai suoraan pumpusta

Kivunlievityksen taso oli erittäin nykyaikainen. Synnytyssairaalassa epiduraali ei ollut kerta-annos, vaan se jätettiin kanyylin avulla jatkuvavaikutteiseksi (sori ammattilaiset termivirheistä) ja epiduraalin säädin oli potilaan hallussa. Epiduraali poistettiin vasta, kun synnytys oli ohi ja viimeinen mahdollinen tikki ommeltu. Se oli mahtavaa ja jätti positiivisen muiston koko tapahtumasta.

Ulkosuomalaisen synnytyskokemuksen jälkeen olen lukenut hämmennyksen vallassa suomalaisia synnytystilastoja ja kuunnellut synnytyskertomuksia. Suomessa ei esimerkiksi vieläkään saa välttämättä kunnollista kivunlievitystä.

Ainoa varmasti tehoava kivunlievitys eli epiduraali evätään erilaisista syistä johtuen: joko lääkäri ei ole vuorossa tai epiduraalia ei ensin haluta antaa ja sitten ei enää ehditä antaa tai se annetaan, mutta sen vaikutus loppuu kesken.

Kipu ei tee äidistä yhtään parempaa

Luonnollinen syntymä vesialtaaseen kotona ja ilman kipuja on ihana ajatus. Valitettavasti useimmilla synnyttäjillä se ei ole mahdollinen. Synnytys voidaan joutua käynnistämään tai synnytys jämähtää muuten vaan järkyttävän pitkäkestoiseksi kurimukseksi.

Kiduttaminen ei tee äidistä yhtään parempaa, vaan saattaa tehdä suorastaan huonomman, koska koko äitiyden alku menee kipushokista toipuessa. On käsittämätöntä, että sivistysvaltion naiset menevät synnytyksiinsä yhä kuin teuraslampaat, ilman mitään varmuutta hoidon tasosta. Moniko mies menee polvitähystykseen ilman varmaa tietoa puudutuksesta, ei muuten kovin moni!

Sektio on myös lisäkulu sairaalalle

Meillä on myös vallalla liike, jonka mukaan suunniteltu sektio on silkkaa syntiä. Synnytystä pelkääviä naisia ja naisia, joilla on synnytyksestä karmeita kokemuksia, käännytetään alatiesynnytykseen. Edes synnytyksessä menehtynyt lapsi ei välttämättä hidasta hinkua saada äiti synnyttämään alateitse hinnalla millä hyvänsä.

Sektio on leikkaus ja leikkauksessa on riskinsä. Mutta sektio on myös terveydenhuollolle lisäkulu, jonka välttäminen tuntuu joskus olevan sairaaloille se merkityksellisin asia, vaikka merkityksellisintä pitäisi olla uuden elämän ihana alku.

Kolumni julkaistiin Kaksplussassa 6/17.

Lue myös:

Sari Helin: Lapsen kanssa neuvottelu on ajanhukkaa

Sari Helin: Väsymys tekee naisen hulluksi

 

Sari Helin on Huono Äiti -bloggaaja ja kotikriisien ratkomiseen erikoistunut toimittaja-yrittäjä. Sarin perheeseen kuuluvat reissutöitä tekevä aviomies, meppi Petri Sarvamaa, teinipoika ja 8-vuotias tyttö, Petrin aikuiset lapset sekä kaksi kissaa.

Avainsanat

Kommentit

Synnytyksessä ajatellaan myös lapsen parasta ei vain sen äidin. Jokaisessa kipulääkkeessä on omat negatiiviset vaikutuksensa lapseen. Lisäksi moni ei välttämättä osaa kunnolla säädellä siitä pumpusta vaan laittaa hurjat määrät ainetta kehoon tehden hallaa sekä itselleen että lapselleen ja silloin se syyttävä sormi osoittaa hoitohenkilökuntaa vaikka itse aiheutettu.

Synnytys sattuu ja sen tietää kaikki ketkä raskaaksi hankkiutuu. Minusta pitäisi osata hieman sietää sitä kipua. Ei siksi että kipu jotenkin jalostasi vaan siksi että mitä vähemmän kivunlievitystä sitä vähemmän negatiivisia haittoja lapselle. Hyvä esimerkki tästä kivunlievityksessä ja sen negoista on englanti. Sielä annetaan kaikki kivunlievitykset mitä synnyttäjä pyytää ja yksi näistä on morfiini. Ja jos morfiinia annetaan synnyttävälle lapsi syntyy sinertävänä ja elvytystä tarvitsevana koska on niin tyypertynyt ettei kykene itse itkemään tai hengittämään.

Minusta on vain hyvä että kannustetaan synnyttävää kokeilemaan ensin luonnollisia ja mietoja kivunlievityksiä ja siitä sitten kovennetaan paukkuja jos tarvitsee. Myös lääkkellinen kivunlievitys on onneksi säännösteltyä jotta tilanne olisi mahdollisimman turvallinen myös sille syntyvälle lapselle. Myöskin tämä vähentää tarvetta puuttua synnytyksen kestoon esimerkiksi sektiolla tai imukupilla

Kuinka yksinkertainen kannanotto… Sektiota suositellaan silloin, kun lapselle tai äidille olisi alatiesynnytyksestä vaaraa tai jos pelkopolilla todetaan synnytyspelon olevan niin suuri, ettei alatiesynnytystä kannata yrittää. ”Käännytyksestä” puhuminen mustamaalaa työtämme. Alatiesynnytys on lapselle ja äidille parempi vaihtoehto kipujen, selvästi paremman toipumisen, pienemmän komplikaatioriskin, lapsen virkeyden ja maidonerityksen kannalta nyt muutamia mainitakseni. Hyvin moni sektion (muun syyn kuin ”mä haluun” takia) kokenut valitsisi alatiesynnytyksen jatkossa, ellei siihen ole lääketieteellistä estettä. Tällaiset kolumnit lietsovat terveydenhuoltovastaisuutta ja tiedevastaisuutta, mikä lisää suuresti verovarojen tarvetta. Olisit edes haastatellut jotain gynekologia saadaksesi faktapohjaa nykysuosituksista kirjoittaessasi.

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.