Raskaus Synnytys
23/09/2017

Kirjoituskilpailun satoa: Synnytyspelko muuttui hädäksi saunan lauteilla

Kaksplus-lehden synnytyskertomuskilpailun hopeasija on ensisynnyttäjän tarina.

Kivut häviävät, kun vauvan saa syliinsä.

Kirjoituskilpailun satoa: Synnytyspelko muuttui hädäksi saunan lauteilla

Kaksplus-lehden synnytyskertomuskilpailun hopeasija on ensisynnyttäjän tarina.

”Esikoisen syntymä odotutti minua kovin, olihan hän ensimmäinen. Kaikki oli ollut hyvin koko raskauden ajan, mutta kärsin silti viimeisellä viikolla kovasta synnytyspelosta. Mitä jos jokin menee pieleen viime hetkillä? Mitä jos en lähdekään tarpeeksi aikaisin sairaalaan vaan synnytän mieheni isän pakettiautoon tai eteiseen? Elettiin lokakuun puoltaväliä.

Laskettu päivä saapui, enkä tuntenut mitään. Ei supistuksia, ei vesien menoa, ei mitään. Olin paniikissa. Miksei mitään tapahdu? Miksei vauva synny silloin, kun pitää? Nukuin todella huonosti seuraavan yön.

Lasketun päivän jälkeisenä päivänä mies oli päättänyt mennä ylitöihin aamuvuoroon, joten olin kotona aivan yksin. Olin todella stressaantunut ja väsynyt. Kävimme appivanhemmilla kylässä ennen kuin mieheni meni taas yövuoroon.

Anoppia jännitti enemmän kuin minua. He olivat tuoneet vauvalle tuliaisia matkaltaan, ja hypistelimme niitä rauhassa. Kotiin päästyämme mies meni yövuoroon. ”Soitat sitten hyvissä ajoin, jos tulee lähtö”, hän sanoi ulko-ovelta lähtiessään. Minä vain nyökkäsin. Mies lähti, ja menin nukkumaan levollisin mielin.”

Pitkä ja kivulias matka sairaalaan

”Yöllä alkoi kuitenkin tapahtua. Noin kello 2 heräsin kipeisiin supistuksiin. Laitoin sekuntikellon päälle puhelimesta ja laskin supistusväliä ja kestoja. Kymmenen minuutin aikana tuli kolme supistusta, jotka kestivät noin 30–40 sekuntia jokainen. Ensisynnyttäjänä ajattelin, että ei hätää. Lämmitin saunan.

Istuin saunassa hetken kellottamatta supistuksia. Kun nousin lauteilta, valui paksu verinen vana sisäreittäni pitkin. Katsoin lauteille, ja ne olivat veressä. Sydämeni alkoi sykkiä nopeammin, ja päässä ei ollut muita ajatuksia kuin suuria kysymysmerkkejä.

Nappasin puhelimen ja soitin hädissäni synnytyssairaalaan. Sieltä sanottiin, että olisi hyvä tulla mahdollisimman nopeasti.

”Mahdollisimman nopeasti?!” ajattelin paniikinomaisesti. Meiltä lähimpään synnytyssairaalaan on 53 kilometriä, ja mies ajaa töistä kotiin noin puoli tuntia. Supistuksia alkoi tulla voimakkaammin ja useammin. Laitoin miehelleni viestin ”nyt voitais lähteä” ja hän ilmoitti, että lähtee heti töistä. Kello oli noin puoli neljä aamuyöllä.”

 

Synnytyskertomus: Synnytystä seurasi hurja verenvuoto

”Matkasta synnytyssairaalaan en muista mitään. Olin kivunsekainen ja hysteerinen. Muistan vain sen, että parkkeerasimme auton lähimpään vapaaseen ruutuun, joka paljastui myöhemmin henkilökunnan parkkiruuduksi.

Pääsimme käyrille ja supistusten piirtyessä tasaisesti noin kymmenen minuutin ajan minulle todettiin, että verinen vuoto on vain limatulppaa, olen seitsemän senttiä auki ja voin suunnata synnytyssaliin.

Vaihdoin vaatteet ja kävelin hitain askelin synnytyssaliin. Minulle laitettiin epiduraalipuudutus. Se alkoi vaikuttaa, ja sain levätä hetken. Mies nukkui lattialla säkkituolissa.”

”Lapsi syntyy ennen puoltapäivää”

”Olin ehtinyt nukkua ehkä kaksi tuntia, kun heräsin valtavaan ponnistustarpeeseen. Kutsuin hoitajan. Ovesta marssivat sekä kätilö, kätilöharjoittelija ja hoitaja.

Kätilö katsoi tilanteen ja sanoi: ”Jos nyt ponnistat, kalvot repeävät, ja lapsi syntyy ennen puoltapäivää.” Muistan katsoneeni ensin kätilöä ja sitten kelloa. Kello näytti tasan 10.45. Huusin miehelleni: ”Jos haluat nähdä, niin nouset ylös nyt!”

Kätilö nyökytti ja antoi luvan ponnistaa. Kalvot räjähtivät kätilön syliin. Onneksi kätilö oli pitänyt liinaa naamansa edessä.

Saman tien tunsin suunnatonta ponnistustarvetta ja voimakkaan supistuksen. Ensimmäisellä ponnistuksella repesin niin, että kaikki kipu tuntui vain revenneestä kohdasta. (Sain myöhemmin 5 tikkiä.)”

 

Synnytyskertomus: Kipu piti minusta huolta

”Huusin, mutta kätilö kehotti ponnistamaan uudestaan, vauvan tummat hiukset näkyivät jo. Sanoin kätilölle, että en pysty. Kätilö huusi, että nyt ponnistat, ja minähän ponnistin.

Toisen ponnistuksen jälkeen kello 11.05 sain paitani alle 3 800 g ja 50,5 cm täydellisen tytön. Kaikki kipu hälveni sillä sekunnilla.”

Turhan pelokas ensisynnyttäjä

Lue myös viime vuoden hopeamitalistin tarina: Pitkiä vokaaleja ja mielikuvaharjoituksia

Synnytystarinakilpailun voittaja julkaistaan ensi viikon lauantaina 30.9.2017.

Avainsanat

Kommentit

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.