Mira, 31, kävi synnyttämässä yksin – ”Mies koki itsensä hyödyttömäksi ja neuvola syyllisti”

Isän kuuluu nähdä syntymä – näin ajatellaan nykyisin. Sosiaalinen paine voi käännyttää yksin synnytystä toivovan. Äidit kertovat, miksi synnyttivät yksin tai toivovat sitä ensi raskaudessa.

Teksti Natalia Kisnanen
Yksin sairaalassa
Yksin synnyttäminen ilman läheisen tukea on nykyään harvinaista. Kuvituskuva.

Ajat joina isät odottivat synnytyksen ajan viereisessä huoneessa tai peräti kotona, alkavat olla historiaa. 2000-luvun aikana yksin synnyttämisestä on tullut erittäin harvinaista.

On syntynyt jonkinlainen oletustila: puoliso kuuluu automaattisesti synnytyssaliin.

– Tästä ei ole kerätty tilastotietoa, mutta sanoisin, että 95 prosentilla synnyttäjistä on joku tukihenkilö mukanaan, kertoo Espoon sairaalan synnytysosaston osastonhoitaja Tiina Pulli.

Tukihenkilö on melkein aina puoliso.

– Harvoin, noin kerran viikossa, osastolle tulee joku, jonka tukihenkilö ei ole lapsen toinen vanhempi. Yksin odottavilla on mukanaan ystävä, sisko tai oma äiti, kertoo apulaisosastonhoitaja Jaana Viljakainen.

Pullin mukaan varsinkin alle 20-vuotiaat synnyttäjät ottavat mukaan oman äidin.

Sitten ovat ne, jotka päättävät selviytyä urakasta ilman ketään vierestäkatsojaa.

– Synnytin yksin, kun mies koki itsensä hyödyttömäksi. En kokenut sitä mitenkään vääränä, kertoo 31-vuotias Mira.

Mira huomasi, että parin tekemään valintaan suhtauduttiin myös negatiivisesti. Hän ei kuitenkaan pelännyt synnyttää ilman isän tai muunkaan läheisen turvaa.

– Äitiysneuvolan hoitaja tuntui syyllistävän miestä oikein olan takaa, kun hän ei ollut minun tukenani. Kätilö oli sen verran mahtava, ettei minua missään välissä pelottanut mikään, Mira kertoo.

”Meiltä meni vedet”

Kahta seuralaista enempää ei mahdu Espoossa synnytyssaliin. Osa äideistä haluaa vierelleen sekä kumppanin että doulan.

Tiina Pullin mukaan tukihenkilö voi olla paitsi tsemppaaja ja tukalan olon lievittäjä, myös viestinviejä synnyttäjän ja kätilöiden välillä.

– Ensisynnyttäjillä avautumisvaihe on yleensä pitkä ja heidän kohdallaan tukihenkilön mukanaolo on todella kannustettavaakin. Monelle naiselle ensisynnytys voi samalla olla ensimmäinen sairaalakokemuskin, ja he tuntevat epävarmuutta tuoda omia tunteitaan ja toiveitaan esille.

– Kulttuuri on muuttunut. Enää eivät naiset synnytä, vaan me synnytetään. Kun he soittavat synnytyssalille, he jopa sanovat, että meiltä meni vedet, kertoo Jaana Viljakainen.

Aino huolisi vain doulan: ”Isän oikeus ei ole automaattinen”

Enemmistö perheistä katsoo siis nykyään, että tulevan isän rooliin kuuluu nähdä lapsensa syntymä. Näin ajattelee myös Lotta, 23:

– Synnytys ei ole mikään äidin henkilökohtainen tapahtuma, vaan lapsen elämän alku. Lapsen molemmilla vanhemmilla tulisi olla lähtökohtaisesti mahdollisuus osallistua siihen, hän sanoo.

”Hieronta ja lohduttelu vain ärsyttää. Vauvan takia hän siellä on.”

Lotta perustelee mielipidettään asioilla, joita synnytyksessä menee pieleen – vaikka hätäsektiossa isä olisi heti huolehtimassa vauvasta, tai jos vauvalle tapahtuisi pahin, isä olisi saanut nähdä edes syntymän.

– Itse olen sellainen synnyttäjä, että en halua puolison tai kenenkään muunkaan tekevän oikein mitään. Hieronta ja lohduttelu vain ärsyttää, joten en ajattele, että puolisoni on mukana varsinaisesti minun takiani. Vauvan takia hän siellä on, Lotta sanoo.

Lue myös: Yksinäisyys surettaa tuoretta äitiä – Psykologi: ”Älä hylkää itseäsi!”

Ainokin on aiemmin ottanut miehensä mukaan, mutta jos perhe vielä kasvaa, hänellä on uusi suunnitelma.

– Uudelleensynnyttäjänä hoksasin pyytää doulan kaveriksi miehen rinnalle. Vähän jopa harmitti etten ollut aiemmin tajunnut niin tehdä. Ensimmäinen synnytys toki on aina vähän sellainen ”koeajo”, jonka jälkeen vasta paremmin tietää, mikä itselle on hyväksi.

Jos vielä tulisi lapsi, Aino synnyttäisi mieluiten pelkän doulan kanssa.

– Minun mielestäni isällä ei ole mitään automaattista oikeutta läsnäoloon synnytyksessä.

Puoliso voi jäädä isosiskon lapsenvahdiksi

Tiina Pullin ja Jaana Viljakaisen työkokemuksen mukaan yksin lähtevät nykyään synnyttämään lähinnä isojen perheiden äidit. He sanovat, että synnytys käynnistyi nopeasti ja kumppanin piti jäädä hoitamaan isompia lapsia.

Onko se koko totuus? Vai olisiko niin, että sosiaalinen paine panee ottamaan kumppanin mukaan – tai keksimään hyvän tekosyyn?

– Huomaan kyllä voimakkaan sosiaalisen paineen ottaa mies mukaan, mutta sitä en osaa sanoa, lähteekö se äitien vai miesten puolelta, pohtii Tiina Pulli.

Yksin synnyttämisessä voi olla monta hyvää puolta. Kaikki miehet eivät haluaisi mukaan, ainakaan ensimmäisen kerran jälkeen. Synnytyssalissa jotkut isät ovat levottomia tai poissaolevia, keksivät asiaa pois huoneesta, tai piileskelevät nurkassa. Yksinolo sairaalassa voi myös tuntua äidistä lomalta ainaisesta perhehälinästä!

Lue myös: Mies mukana synnytyksessä: Makasi pyörtyneenä sängyn vieressä jalat kohti kattoa – 21 hykerryttävää kertomusta

Oli niin tai näin, uudelleen isiksi tulevien kotiin jääminen oli selvästi yleisempää Pullin aloittaessa alan työt 20 vuotta sitten kuin nyt. Nyt isoissakin perheissä on tavallista hankkia lapsenvahti, jotta isä pääsee kaikkiin synnytyksiin.

– Kätilö ei koskaan koe tukihenkilön olevan tiellä. Kyllä hänen läsnäolonsa koetaan vahvasti enemmän positiivisena kuin negatiivisena, Jaana Viljakainen vakuuttaa.

Kommentit

Jaa oma kokemuksesi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä