Raskaus Synnytys
01/10/2013

Synnytyksen jälkeen

Syntymä on vauvalle valtava muutos. Hengitys alkaa ja koko verenkierto järjestyy uudelleen heti syntymän jälkeen.

Synnytyksen jälkeen

Syntymä on vauvalle valtava muutos. Hengitys alkaa ja koko verenkierto järjestyy uudelleen heti syntymän jälkeen.

Vauva ryömii kohti rintaa

Syntymä on vauvalle valtava muutos. Hengitys alkaa ja koko verenkierto järjestyy uudelleen heti syntymän jälkeen.

Elimistö joutuu myös tuottamaan lämpöä pitääkseen ruumiinlämmön sopivana, ja aineenvaihdunta kiihtyy.

Synnytyssaleissa on yhä useammin periaatteena se, että tervettä lasta ja äitiä ei heti eroteta toisistaan. Synnyttyään vauva nostetaan äidin vatsan päälle kyljelleen, ja siinä hän saa rauhassa puhallella elämänsä ensimmäisiä happihenkosia. Jos lapsen hengitystiet eivät kunnolla aukea ensi parkaisusta, ne voidaan koneellisesti imeä puhtaiksi. Tässä vaiheessa kätilö ja hoitajat ovat jo katsoneet, että lapsella on kaikki päällisin puolin kunnossa.

Minuutin iässä lapsi saa ensimmäiset kuntopisteet eli Apgarin pisteet. Ne määräytyvät pulssista, hengityksestä, ärtyvyydestä, jäntevyydestä sekä väristä, joista kustakin annetaan enimmillään kaksi eli yhteensä kymmenen pistettä. Uusi arvio tehdään vielä viiden minuutin iässä ja tarpeen tullen vielä kymmenen minuutin iässä.

Kun napanuora on leikattu, kätilö sitoo sen kumilenkillä tai erityisellä klipsillä. Muutaman viikon kuluttua lenkki tipahtaa pois kuivuneen tyngän mukana.

Vauvan suolistossa ei vielä kehity K-vitamiinia, joten hän saa sitä pistoksena pakaraansa. K-vitamiini vaikuttaa veren hyytymistekijöihin.

Jos lapsella on kaikki hyvin, hänet käännetään vatsalleen äidin rinnan päälle ja peitellään. Lähes jokainen vauva on jo noin tunnin ikäisenä keksinyt, missä päin äidin rinnat ovat. Lapsi liikehtii vaistomaisesti kohti maitoannoksia, aukoo suutaan ja imeskelee sormiaan. Läheisyys rauhoittaa vauvaa ja hälventää rankan matkan kokemuksia.

Synnytyksestä toipuminen

Synnytyksen jälkeen äidillä alkaa ajanjakso, jota kutsutaan lapsivuodeajaksi. Se kestää noin 5-12 viikkoa, ja sen aikana synnyttäneen naisen elimistö toipuu raskaudesta ja synnytyksestä ja valmistautuu hoitamaan lasta. Lapsivuodeaika on täynnä henkisiä ja fyysisiä mullistuksia, ja varsinkin ensikertalaiselle kaikki voi tulla yllätyksenä. Mieliala voi heittelehtiä riemusta masentuneisuuteen ja ahdistukseen.

Fyysinen toipuminen kuitenkin etenee omaa tahtiaan. Kohtu supistuu useimmiten nopeasti, ja jo muutaman viikon kuluttua se on miltei samankokoinen kuin ennen raskautta. Jos kohtu ei ala heti supistua, istukasta on voinut jäädä osia kohtuun ja seurauksena voi olla tulehdus. Tulehduksen merkkinä voi olla tympeä haju jälkivuodossa, kuume ja vatsakivut. Jälkivuoto kestää yleensä 5-6 viikkoa, ja se voi olla aluksi runsasta.

Jälkisupistuksia voi tulla synnytyksen jälkeen vielä monena päivänä, ja pahimmillaan ne muistuttavat synnytyssupistuksia. Usein ne tuntuvat imetyksen yhteydessä; hyvin imevä vauva auttaa äidin kohtua supistumaan. Maito nousee rintoihin kunnolla vasta muutaman päivän kuluttua synnytyksestä, mutta sitä ennen erittyy ns. ternimaitoa, joka on hyvin ravintopitoista. Rintojen kipua voi helpottaa lämpimällä suihkulla tai kaalinlehdillä, joita käytetään synnytyssairaaloissakin.

Ponnistelun ja mahdollisten repeämien vuoksi alapää voi tuntua synnytyksen jälkeisinä päivinä niin kipeältä, että vessaan menoa ei tee mieli edes ajatella. Pissaaminen sujuu kuitenkin yleensä hyvin, ja ulostamista voi helpottaa käyttämällä miniperäruisketta ja suun kautta otettavaa vatsaa pehmentävää lääkettä yhtä aikaa. Muutaman päivän ummetus ei vielä haittaa, ja alapään säryt helpottuvat onneksi päivä päivältä.

Limakalvot paranevat loppujen lopuksi nopeasti, mutta peräpukamista saattaa olla riesaa vielä viikkoja synnytyksen jälkeen. Niiden hoidossa auttavat apteekista saatava voide ja miniperäruiskeet. Peräpukamat voivat olla hyvinkin kipeät, kunnes painuvat pois, ja silloin kipulääkitys on tarpeen.

Synnytyksen jälkeisessä olotilassa itselleen kannattaa olla armollinen. Tasaisempi mieli palautuu pikku hiljaa, ja oudolta tuntuva, vuotava ja hikoileva oma vartalokin normalisoituu. Hienosta saavutuksestaan voi olla terveesti ylpeä: mikä voisi olla mahtavampi teko kuin uuden ihmisen synnyttäminen?

Synnyttänyt kaipaa huomiota

Monissa kulttuureissa synnyttänyttä naista hoivataan ja juhlitaan ja hänelle tuodaan vahvistavia ruokia ja juomia. Suomessa kaikki huomio keskittyy lapseen, häntä tullaan ihastelemaan ja hänelle tuodaan lahjoja. Isääkin juhlitaan miesporukan kesken varpajaisissa, mutta synnytyksen kokenut äiti jää usein huomiotta. Sen jälkeen kun vauva on syntynyt, ei ole mitään rituaalia, jossa äiti olisi päähenkilö.

Synnytyskokemus voi olla naisen identiteettiä rikastuttava ja syventävä kokemus – mutta joskus siitä voi jäädä ahdistava muisto. Synnytyshuoneen vaikeista ja loukkaavista kokemuksista pitäisi puhua, sillä hoitamattomat kipeät kokemukset vievät iloa naiseudesta, omasta kehosta ja seksuaalisuudesta.

Toisaalta synnytys voi olla myös voimaannuttava kokemus, jonka jälkeen nainen on entistä vahvempi ja itsevarmempi.

Lue myös: 10 kysymystä synnytyksen jälkeen, joita et huomannut itse kysyä

Avainsanat

Kommentit

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.