Raskaus Synnytyskertomukset
16/06/2013

Synnytyskertomus: ”Annoin luvan välilihanleikkaukseen, kun omat voimat loppuivat”

Aika mateli ja minusta tuntui, että voimat ovat loppu ja että haluan sektion.

Synnytyskertomus: ”Annoin luvan välilihanleikkaukseen, kun omat voimat loppuivat”

Aika mateli ja minusta tuntui, että voimat ovat loppu ja että haluan sektion.

Aika mateli ja minusta tuntui, että voimat ovat loppu ja että haluan sektion. Vauvalla ja minulla oli kuitenkin kaikki hyvin, joten synnytystä jatkettiin.

 

Viikkoja oli takana 42+1, kun synnytystä alettiin lauantaiaamusta käynnistelemään Kätilöopiston sairaalassa. Käynnistys aloitettiin kohtuun ”asennettavan” balongin avulla, millä saatiin 6h kohdunsuu aukeamaan 3cm. Tämän jälkeen kalvot puhkaistiin ja lieviä supistuksia alkoi tulemaan säännöllisesti. Kello oli kuitenkin jo 17, minkä takia meitä ei siirretty enää synnytysosastolle, vaan jäimme päivystykseen yöksi ja siirryimme vasta aamulla synnytysosastolle.

 

Yö meni valvoessa ja vauvan sydänkäyrää seuratessa. Sunnuntaiaamusta siirryimme Haikaranpesään ja minulle laitettiin oksitoniinitippa supistusten lisäämiseksi. Synnytyksen katsottiin käynnistyneen klo 10.30. Supistukset olivat kipeitä ja tulivat kahden minuutin välein. Seisoin, istuin keinutuolissa, makasin, hengitin ilokaasua ja mieheni juoksi lämmittämässä kuumahauteita. Tuntui, ettei mikään auta eikä synnytys edisty ollenkaan. Ensimmäisen epiduraalin jouduin ottamaan jo klo 15. Sen jälkeen sain nukutuksi muutaman tunnin. Synnytyslääkäri kävi säännöllisesti ottamassa näytteitä minusta ja vauvasta, koska kalvojen puhkaisusta oli aikaa jo yli 12h.

 

Tulehdusarvot kohosivat ja kuume alkoi nousta, enkä saanut enää nousta sängystä edes vessaan, koska vauvan vointia oli seurattava taukoamatta. Minulle annettiin antibioottia tipan kautta. Meni hetki, kun aloin tuntea kuumotusta ja kutinaa joka puolella kehoa. Kätilö huomasi selässäni, rinnassani ja kasvoissani paukamia ja näppylöitä. Olin saanut allergisen reaktion antibiootista. Synnytyslääkäri hälytettiin paikalle katsastamaan tilanne ja antamaan kortisonia tipan kautta. Allergisesta reaktiosta selvittiin ja antibiootti vaihdettiin toiseen. Supistukset alkoivat olla niin kipeitä, että itkin ja huusin sängyssä. Epiduraalia annettiin toinen annos klo 21 ja sain jälleen hetken levättyä.

 

Kohdunsuu oli avautunut 3cm > 7cm. Aika mateli ja minusta tuntui, että voimat ovat loppu ja että haluan sektion. Vauvalla ja minulla oli kuitenkin kaikki hyvin, joten synnytystä jatkettiin. Epiduraalin vaikutus lakkasi ja kivut olivat hirveät. Sunnuntai vaihtui maanantaiksi. Kello 2 yöllä pyysin uutta epiduraaliannosta. Kätilö kokeili kohdunsuuta ja se oli auennut 10cm. Vihdoinkin! Kivut olivat jotain, mitä en ollut koskaan voinut kuvitellakaan, mutta epiduraalia ei enää annettu, koska ponnistusvaihe oli niin lähellä. Erilaisia ponnistusasentoja alettiin harjoitella yhdessä kätilön kanssa, mutta ponnistamisesta ei tullut mitään. Vauvan pään asento oli väärä. Meni yli tunti (kello oli vähän yli 3), kunnes en pystynyt enää kuin itkemään ja huutamaan hysteerisesti kipujen takia.

 

Synnytyslääkäri kävi ottamassa jälleen näytteitä ja antoi kätilölle luvan antaa vielä kolmannen epiduraaliannoksen. Se ei enää auttanut kunnolla, vaan kova ponnistuksen tarve tuntui epiduraalin läpi. Synnytyslääkäri päätti laittaa pudendaalipuudutteen kohdunsuulle. Se oli kuitenkin turha, eikä helpottanut kipuja ollenkaan. Vauvan pään asentoa seurattiin ja klo 5.20 aamulla sain luvan alkaa ponnistamaan kunnolla. Kipu oli kamalinta mitä kuvitella saattoi, mutta minulla ponnistaminen auttoi ja kivun tavallaan unohti siksi aikaa, kun keskittyi ponnistamaan oikein. 40 minuutin ponnistamisen jälkeen päätettiin tehdä episiotomia luvallani. Välilihanleikkaus tuntui hyvältä vaihtoehdolta siinä vaiheessa, kun omat voimat eivät enää riittäneet.

 

Tämän jälkeen kahdella ponnistuksella poika oli maailmassa. Oli maanantaiaamu ja kello näytti 6.02. Kääreellä oli painoa 3900g ja 52cm. Olo oli helpottunut. Nyt se oli ohi ja maailman ihanin palkinto tuhisi rinnan päällä! Takana oli kokonainen vuorokausi synnytyksen käynnistämistä ja perään 20h synnytystä, ruokaa en saanut syödä mahdollisen sektion takia ja koko kaksivuorokautinen piti jaksaa muutaman tunnin unilla.

 

Kaksplus keräsi talvella 2013 lukijoiden synnytyskertomuksia, ja ne julkaistiin Kaksplus-lehdessä sekä Kaksplus.fi-sivustolla.

 

Avainsanat

Kommentit

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.