Raskaus Synnytyskertomukset
21/07/2016

Kaksplussan kirjoituskilpailussa kolmanneksi tullut synnytystarina: Pelkoa ja onnistumisia synnytyssalissa

Saija joutui synnyttämään luomuna, kun epiduraalin vaikutus ei alkanut ajoissa. Synnytyksen jälkeen hänet kärrättiin suoraan leikkaussaliin. Tässä Kaksplussan kevään 2016 kirjoituskilpailussa kolmannen sijan voittanut dramaattinen synnytystarina.

Kuvituskuva

Kaksplussan kirjoituskilpailussa kolmanneksi tullut synnytystarina: Pelkoa ja onnistumisia synnytyssalissa

Saija joutui synnyttämään luomuna, kun epiduraalin vaikutus ei alkanut ajoissa. Synnytyksen jälkeen hänet kärrättiin suoraan leikkaussaliin. Tässä Kaksplussan kevään 2016 kirjoituskilpailussa kolmannen sijan voittanut dramaattinen synnytystarina.

”Marraskuinen torstai vuonna 2015. Istun jälleen osastonlääkärin huoneessa. Olen ollut maanantaista lähtien naistenosastolla kohonneiden verenpaineiden vuoksi. Synnytystä on saateltu käyntiin ballongilla ja lääkkeillä.

Vihdoin kello 10 lääkäri tutkii ja kertoo, että ollaan valmiita synnytyssaliin. ’Lapsenne syntyy tänään’, hän sanoo.

Lue myös: Viiden lapsen äidin synnytyskertomukset

Hidasteita ennen synnytystä

Siirryn synnytyssaliin ja soitan miehelleni, että lähtisi tulemaan sairaalaan. Kyllä osaakin kello hidastella. Kun mieheni viimein saapuu, kuuntelen naurussa suin juttuja esikoisemme touhuista. Ikävöin häntä kovasti.

Olen pyytänyt, ettei minuun pistettäisi mitään kipulääkkeitä, koska esikoisen synnytyksessä oksensin niiden takia useita kertoja. Kätilö käy välillä tutkimassa tilannetta ja haluaisi odottaa, että vauva itse rikkoisi kalvot. Minä taas haluaisin jo päästä tositoimiin.

Viimein kätilö tulee huoneeseen ja sanoo, että kalvot puhkaistaan, koska synnytys ei muuten etene. Olen todella helpottunut. Pöydälle vyöryvä lapsivesi on hieman vihreää, joka tuo oman huolensa synnytyksen kulkuun. Lapsella on kuitenkin kaikki hyvin.

Lue myös: Synnytyskertomus: ”Munasarjan repeytymisestä huolimatta lapsemme selvisi”

Sisäinen voima yllätti

Yhtäkkiä alkavat todella kivuliaat supistukset. Pyytäessäni saan epiduraalipuudutuksen. Makaan sängyllä, jokaisen supistuksen tullessa huudan lujaa, ja tajuan että epiduraali ei enää ennätä vaikuttaa.

Olen kuullut monen sanovan, miten voimaannuttavaa on synnyttää luomuna. Mietin, että olen niin heikko ihminen, että minusta ei siihen ole.

Jostain se voima kuitenkin tulee, jopa niin voimakkaana että kätilöt joutuvat estelemään minua, koska vauvalla on napanuora kaulan ympärillä.

Kolmella ponnistuksella pöydällä köllöttää pieni, kinainen ihmisenalku, joka makaa vain hiljaa. Kysyn sillä hetkellä ensimmäisenä mielessä olevan asian, eli vauvan sukupuolen, ja sen jälkeen miksi hän on niin hiljaa. Juuri kun lastenlääkäri astuu salin ovesta sisään, poikamme aloittaa huudon. Hän on saanut kätilön toimesta kylmää vettä vatsansa päälle.

Lue myös: Synnytystarinakilpailun voittajan kertomus

Hämillään leikkaussaliin

Poika lasketaan rintani päälle ja sitten tapahtuu jotain, mitä en edes tiennyt voivan tapahtua.

Istukka ei ole tulossa omatoimisesti pois. Kätilöt yrittävät irroittaa sitä salissa, tunnen kuinka joka nykäisyllä verta ryöpsähtää minusta sängylle. Menetän verta yhteensä 1 300 millilitraa.

Minulle kerrotaan, että minut siirretään leikkaussaliin, jotta istukka saadaan irroitetuksi. Olen ihan hämilläni, minulla on todella hyvä olo eikä mielestäni mitään hätää. Viimeisenä näen anestesialääkärin kasvot, ja seuraavan kerran havahdun noin kahden tunnin kuluttua. Viereisessä sängyssä on mies, joka kysyy vuorokaudenaikaa. Naureskelen mielessäni, että itse olen onneksi sen verran kartalla, että tiedän nyt olevan yö.

Viisi tuntia synnytyksen jälkeen pääsen vihdoin naistenosastolle ja saan kapaloidun poikamme syliini. Tilanteesta otetussa kuvassa näen rasvaiset hiukset, kalpeat kasvot ja rei’itetyt kämmenselät – mutta maailman onnellisimman äiti-ihmisen.

Lue myös: Miten miehet kokevat synnytyksen? 7 isää kertoo
Keskustele: Synnytyskertomuksia

Avainsanat

Kommentit

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.