Synnytyskertomus: ”Pojan synnytys oli aivan ihana ja erityinen kokemus”
Vielä ennen autoon nousemista ystäväni vitsaili, että kohta kuitenkin soitat meille, että synnytys alkoi.
Perjantaina 24.8.2012 ystävättäreni miehensä kanssa olivat vierailulla.
Esikoisemme laskettu aika oli ollut 22.8. ja siinä sitten keskusteltiin
monesti tuntemuksistani olisiko lapsi valmis tulemaan viimeistään
tulevalla viikolla ulos.
Ystäväni tehdessä lähtöä menin avaamaan heille pihamme portin, jonka
olimme rakentaneet, että koiramme pysyisi omalla pihalla huoletta. Vielä
ennen autoon nousemista ystäväni vitsaili, että kohta kuitenkin soitat
meille, että synnytys alkoi.
Puistelin päätäni epäuskoisesti naureskellen.
Sulkiessani porttia ja katsellen heidän autojen takavalojen katoamista
mutkan taakse minulle tuli tunne kuin joku olisi aukaissut vesihanan. Ja
siihen paikkaan lapsivedet sitten hulahtivatkin. Kirmasin nopeasti
sisälle suihkun puolelle ottamaan kastuneet vaatteet pois ja soittamaan
aivan ensimmäiseksi miehelleni lapsiveden menosta. Mieheni työskenteli
reilun kahdensadan kilometrin päässä ja olimme sopineet, että hän tulee
heti kotiin, kun jotain tapahtuu. Sen jälkeen soitin ystävälleni
naureskellen tilanteesta jota hän ei meinannut ensin oikein uskoa.
Vaikka lapsivedet olivat menneet supistuksista ei ollut tietoakaan.
Niinpä sairaalaan ei ollut kiirettä ja odottelin kotona kunnes mieheni
tuli. Hänen tultua kotiin odottelimme vielä jonkun aikaa ja lopulta
supistukset tulivat ja alkoivat käydä tiheiksi ja kivuliaiksi päätimme
lähteä sairaalaan kellon ollessa 22.22.
Sairaalassa pääsimme suoraan synnytysosastolle. Kivunlievitykseksi olin
päättänyt ensin valita pelkän veden ja yrittää välttää puudutteita.
Suihkuun mennessä huomasin kuitenkin, että kipu lieveni tehokkaasti ja
niin supistustenkin tulo harveni joten jouduin jättämään suihkuttelut
väliin. Odotimme pitkään supistusten tihenemistä, mutta turhaan.
Lauantai aamuna kätilö päättikin, että laittaisimme tipan joka edistää
supistusten tuloa ja voimistaa niitä. Siinä vaiheessa itse jo väsyneenä
tietäen lääkkeellisten supistusten olevan todella kivuliaita pyysin
epiduraalin joka laitettuaan auttoi minua rentoutumaan. Mies sen sijaan
oli osannut rentoutua koko tuon ajan nukkumalla ja kirjaa lukemalla.
Kello 13.00 miehenkin rentous katosi kun ilmoitin, että minulla oli
pakottava tarve ponnistaa. Kätilö tutki ja antoi luvan. Ponnistusten
edetessä kävi kuitenkin ilmi, että vauvalla oli pää sivuttain. Sain
kuitenkin luvan jatkaa ponnistamista. Kätilön antamat ohjeet kuulin
toistamiseen mieheni suusta. Kun vauvan pää oli ulkona mieheni ihmetteli
sitten päänmuotoa ääneen. Itse kuitenkin tiesin syyn että ulostullessa
pää muotoutuu hieman.
22 minuutin ponnistusvaiheen jälkeen meille syntyi komea poikavauva
sikiökalvot käsissään. Kätilötkin siinä naureskelivat, että kylläpä
poika vastaan laittoi, kun oli oikein pidellyt seinistä kiinni.
Kaikenkaikkiaan synnytys kestikin 20,5 tuntia ja oli aivan ihana ja
erityinen kokemus.
Kaksplus keräsi talvella 2013 lukijoiden synnytyskertomuksia, ja ne julkaistiin Kaksplus-lehdessä sekä Kaksplus.fi-sivustolla.
Jaa oma kokemuksesi