”Ei kai se voi nyt heti syntyä?” Annikan tositarina: Näin sujuu nopea synnytys

"Sanoin miehelle, että tuli sitten pidettyä kiirettä, kun kiukuttelit." Annika osallistui kertomuksellaan Kaksplussan synnytystarinakilpailuun.

Teksti Toimitus
Kuvat iStock
"Siinä hän nyt oli, rallikuski, oma pieni ihme." Kuvituskuva.

Nopea synnytys tai varsinainen syöksysynnytys oli minulle ennenkokematonta, vaikka olin tehnyt jo kolme lasta.

Neljännen lapsen raskaus oli yllätys pillereiden petettyä. Alkujärkytyksen jälkeen odotimme innolla poikaa syntyväksi. Kolmannella kuulla jo sanottiin, että ota rauhallisesti: tämä syntyy ajoissa, niin kuin muutkin.

Raskausviikon 38 alkaessa odotin innolla syntymää. Ensimmäiset supistukset iskivät yöllä napakasti. Sanoin miehelleni, että taas mennään, mutta supistukset loppuivat. Pettymys iski – enkö vielä saa vauvaa syliini?

Supistuksia tuli päivittäin ja samaan aikaan turhautuminen kasvoi. Olo oli kuin lihavalla norsulla ja erittäin tukala! Viikot kuluivat. Mentiin jo viikossa 40. Aloin hieman hämmentyä, miksi tämä ei syntynyt etuajassa. Olihan minua varoiteltu jo hyvän aikaa.

Viikon 41 alkaessa kävin äitiyspolilla. Alettiin puhua käynnistämisestä. Siinä vaiheessa pelko alkoi hiipiä. En halua, olen lukenut kauhutarinoita, mikä vikana, apua! Ei tämän näin pitänyt mennä. Päiväksi sovittiin torstai.

Alettiin tehdä suunnitelmia käynnistyspäivälle. Mihin lapset laitetaan, appivanhemmat eivät päässeet, äitini oli töissä. Onneksi siskoni lupautui tulemaan.

Mieheni haki siskoni meille myöhään keskiviikkoiltana. Yöllä heräsin taas supistuksiin, mutta ajattelin sen olevan väärä hälytys. Siskoni havahtui viiden aikaan, kun olin hereillä. Katsoi hetken ja sanoi, että näytät aika kipeältä. ”Vähän sattuu joo, niin ehkä pitäisi mies herättää.”

Nopea synnytys, kun mies niin halusi!

Mieheni ilme oli sangen kiukkuinen. Hän oli ehtinyt nukkua vain hetken. Annoin hänen heräillä rauhassa ja söin itse aamupalaa. Varttia vaille seitsemän lähdimme ajelemaan sairaalalle. Meidät otettiin sisään tutkimushuoneeseen. Mieheni kiukutteli vieressä, että kauankohan tällä kertaa täällä tarvitsee istuskella. Hyvä etten lyönyt häntä! Aikaisemmat synnytykset kun olivat kestäneet 16–24 tuntia.

Tutkimuksessa todettiin, että olin jo kuusi senttiä auki. Olin hämmästynyt ja hieman onnellinenkin. Pääsimme suoraan saliin.

Saliin päästyämme kerkesin viisi minuuttia makoilla, kun tunsin lapsiveden tulleen. Sain ilokaasua kipuihin ja mietin jo epiduraalia. Samassa alkoi ponnistuttaa. Olin häkeltynyt – eihän se saman tien voi syntyä.

Niin vain tuli pieni ihme maailmaan. Tunti ja 20 minuuttia. Voin sanoa, että mieskin häkeltyi ja minua nauratti. Sanoin miehelle, että tuli sitten pidettyä kiirettä, kun kiukuttelit.

Siinä hän nyt oli, rallikuski, oma pieni ihme. Itse olin niin hyvävointinen että lähdin suihkuun ja sen jälkeen katsomaan vauvan ensipesua. Sillä hetkellä olin valtavan onnellinen.

Annika

Lue myös:

Kipeä synnytystarina voitti Kaksplussan kilpailun: ”Ääneni sai vauvan avaamaan silmänsä”

Äiti antoi synnytykselleen arvosanaksi 3: ”Vaunulenkeillä itkin yksin synnytystäni”

Kommentit

Jaa oma kokemuksesi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä