”En olisi ikinä uskonut, että saan kokea kaksi näin erilaista synnytystä!”

Odotin mystistä, ultrakuvissa jalat ristissä istuvaa kuopustamme raskausviikolla 40+1 heräten aamulla miettien, että esikoinen oli tehnyt tuloansa samoilla raskausviikoilla jo vuorokauden, synnytys oli alkanut, olin ottanut kipupiikin ja ollut osastolla 12 tuntia. Tämä mahassa oleva tyyppi taas ei vaikuttanut olevan aikeissakaan tulla ulos.

Muistelemisen jälkeen tein päätöksen: ”Ole sitten siellä, tänään tehdään esikoisen kanssa kaikkea kivaa!” Nousin ylös – ja tunsin, kuinka reittäni pitkin alkoi valua lapsivettä. JES! Herätin miehen ja kerroin mitä oli tapahtunut. Aloimme odotella supistuksia.

Esikoisen syntyessä supistukset tulivat ensin ja lapsivedet menivät vasta jonkin ajan kuluttua. Ajattelinkin, että synnytys etenee nyt nopeammin, koska lapsivedet menivät ensin.

Synnytys ei etene

Aika kului, isovanhemmat hakivat esikoisen ja me lähdimme sairaalaan, kun lapsivesien menosta oli kulunut 11 tuntia, koska matkaa sairaalaan oli 100 km.

Sairaalassa mies lähetettiin takaisin kotiin, koska streptokokkinäyte oli negatiivinen eikä supistuksia tullut kuin pieniä ja harvakseltaan.

Esikoistani olin synnyttänyt tähän mennessä  jo 36 tuntia, supistuksia oli tullut tauotta ja olin saanut kaksi kipupiikkiä.

Yöllä alkoivat supistukset tulla jo vähän tiuhempaan, mutta ne eivät tuntuneet juuri miltään, hyvä kun edes heräsin niihin.

Mies tuli aamulla yhdeksältä takaisin sairaalaan ja menimme käymään lääkärin luona.

Esikoista synnyttäessä olin jo synnytyssalissa tässä vaiheessa ja saanut spinaalipuudutuksen väsymyksen takia, olin 7 cm auki ja synnytystä oli kestänyt 51 tuntia.

Lääkäri tarkasti minut ja sanoi minun olevan 4–5cm auki! Siis MITÄ?! Käytännössä ilman supistuksia?! Kyllä, mutta kalvot olivat ehjät vauvan pään kohdalta, eli minulle oli tapahtunut ns. korkeavedenmeno vuorokausi sitten.

Lääkäri ultrasi minut ja vahvisti kaiken olevan hyvin. Nopean painoarvion mukaan vauva olisi 3,4 kg. Pääsisin saliin kalvojen puhkaisuun, kunhan meille vapautuisi oma huone.

Menin osastolla suihkuun, kun kymmenen maissa, lääkärin ronskin sisätutkimuksen jälkeen, supistukset alkoivat tuntua ja tulla säännöllisesti.

Olin kuumassa suihkussa tunnin kieltäytyen kaikista lääkkeistä, sillä minuun ei sattunut vielä niin, että olisin mitään tarvinnut.

Esikoisen kanssa olimme edenneet tässä ajassa jo ponnistusvaiheeseen, ja hän syntyi tuntia myöhemmin, episiotomian avulla klo 12.00.

Kivulias poksahdus muutti tilanteen kulun

Toisessa synnytyksessäni kello alkoi olla 12 ja mies kävi syömässä. Pyysin sillä välin hoitajaa tarkistamaan tilanteeni. Olin 6 cm auki, ja hoitaja soitti meille salin. Mies tuli takaisin, ja hetken päästä hoitaja pyörätuolin kanssa. Pääsimme saliin klo 12.30, hoitaja lähti viemään papereitani kansliaan ja käski soittaa kelloa, jos sille tuntuu.

Mies meni vessaan ja minä makaamaan sängylle. Yhtäkkiä supistuksen aikana tuntui kivulias poksaus: kalvot puhkesivat ja reväyttivät kohdunsuun kokonaan auki. Kroppani alkoi työntää itsestään vauvaa ulos. Huusin miehelle, että soittaisi kelloa, koska jotain poksahti ja minun olisi pakko ponnistaa. Kätilö juoksi huoneeseen ja alkoi vetää hanskoja käteen, minä koitin paniikissa pidättää ponnistuksia. Kätilö veti housuni pois, kokeili tilanteen ja sanoi että ponnista vaan, kohta syntyy.

Seitsemän minuuttia myöhemmin, klo 12.42, 100 % luomuna syntyi meidän tyttäremme. Olimme tuleet synnytyssaliin 12 minuuttia aiemmin. Tyttäremme painoi 3448 g, aivan kuten lääkäri oli aiemmin ennustanut.

Esikoisen lääkehuuruisen synnytyksen kesto: 54 tuntia.

Kuopuksen 100 % luomun synnytyksen kesto: 2 tuntia 42 minuuttia.

Yhtä täydelliset synnytykset, niin kuin poikamme ja tyttäremme muutenkin.

En olisi uskonut ikinä uskonut, että saan kokea kaksi näin erilaista synnytystä! Vau!

Miira