Synnytystarina: Olin jo synnyttänyt, mutta ennenkokemattomat kauhusupistukset yllättivät täysin

Anestesialääkäri ihmetteli, milloin epiduraalin voisi edes antaa – ennakoimattomat supistukset tulivat miten sattuu enkä voinut olla paikallani. Lue tositarina, joka osallistui Kaksplussan synnytystarinakilpailuun.

Teksti Tiina Länkinen
Nainen synnyttää. Kuvituskuva.
"Ponnistamisen tarve oli järjetön, mutta en saanut yhtään työntää – napanuora oli vauvan pään ympärillä." Kuvituskuva.

Odotin toista lastani, jonka oli luvattu olevan tyttö. Esikoinen on poika ja niin moni uskoi toiseen poikaan, että tyttölupaus tuntui loppuun asti epätodelliselta. Olin uskaltautunut kuitenkin kaivamaan omat vauva-ajan mekkoni varastosta, pessyt ne ja laittanut kaappiin henkareihin roikkumaan. Niitä aina välillä kävin hipelöimässä odotusaikana.

Odotusaika meni nopeasti, sillä päiviä vauhditti vajaa 3-vuotias esikoinen.

Olin toivonut hartaasti itsestään käynnistyvää synnytystä ja synnytyssairaalaan tullut amme houkutti. Olin raskausaikana helpottanut liitoskipuja kuumassa suihkussa, joten ajattelin josko synnytyskivutkin lievenisivät vedessä.

Odottaessa päätin, etten aio pelätä ponnistamista tällä kertaa.

Esikoisen synnytys jouduttiin käynnistämään vauvan oletetun suurehkon koon vuoksi. Synnyttäminen oli mielestäni kaoottista. En tiennyt mitä odottaa ja kipu säikäytti – huusin paniikkia ilokaasumaskiin enkä keskittänyt voimia ponnistamiseen. Reilun tunnin ponnistamisen päätteeksi poika syntyi.

Toista odottaessa päätin, etten aio pelätä ponnistamista tällä kertaa, vaan ponnistan mahdollisimman nopeasti vauvan pihalle.

Petyin taas lisää

Raskausviikosta 38 alkoivat öiset supistelut. Odotin malttamattomana, että ne voimistuisivat. Joinain öinä ne kestivät tunteja säännöllisinä, mutta aamuun mennessä olivat aina lopahtaneet. Limatulppa oli jo irronnut tai ainakin osa siitä. Soittelin parinakin yönä synnärille, mutta sain aina mielenrauhan pelkästä puhelusta odotella kotona.

Raskausviikolla 40+3 päätin käydä synnytysvastaanotolla heikon olon ja päänsäryn takia. Verikokeista todettiin raskausmyrkytys ja synnytys päätettiin käynnistää. Olin pettynyt, mutta helpottunut. Olin myös peloissani, jos oireet pahenevat nopeasti ja joudun sektioon.

Illalla kohdunsuulle laitettiin kaksoisballonki. Paineen tunne oli kova ja supistukset alkoivat pian kipeinä. Sinnittelin niiden kanssa ilman lääkkeitä, mutta huonojen yöunien takia sain unilääkettä, jotta saisin levättyä ennen koitosta.

Lue myös: Supistukset raskauden aikana ovat osalle odottajista arkipäivää

Esikoinen oli äidilläni yötä, jotta mies pääsisi nopeastikin tarvittaessa sairaalaan. Aamu valkeni ja supistukset olivat taas kadonneet tuttuun tapaan. Olin asennoitunut, että iltaan menee, kunnes ballonki poistetaan ja joudun ottamaan tipasta supistuksia vauhdittavaa lääkettä, mutta ilokseni ballonki tippui itsestään heti aamupalan jälkeen. Soitin miehelleni ja kerroin, että voi tulla suoraan synnytyssaliin, kun sairaalalle pääsee.

Puoli kahdentoista aikaan lapsivesikalvot puhkaistiin. Lääkäri totesi, että vauvan pää on vielä niin ylhäällä, etten saa olla jalkeilla. Vaarana siinä on, että napanuora luiskahtaa kohdunsuun ulkopuolelle ennen vauvaa. Sain myös kuulla, ettei amme ole mahdollinen raskausmyrkytyksen vuoksi, koska koska mahdolliset kouristukset olisivat vedessä vaarallisia. Petyin taas lisää. En siis saa kokeilla kivunlievitystä mitenkään, miten toivoin.

Käsittämättömän kipeät supistukset

Mieheni lähetin syömään, sillä hän ei ollut ehtinyt ottaa aamupalaa kotona. Esikoisen synnytyksestä tiesin, että kalvojen puhkaisusta kestää vielä, että mitään tapahtuu. Ei mennyt kuitenkaan kymmentä minuuttia miehen lähdettyä, kun kipeät supistukset alkoivat puskista niin voimakkaina, että huusin apua. Hoitajakutsunappula oli jossain sängyn yllä, mutten kyennyt paikantamaan sitä  supistuksen aikana. Nämä supistukset olivat täysin erilaisia kuin aiemmassa synnytyksessä. Nämä iskivät yllättäen varoittamatta heti huipussaan eikä niin kuin normaalisti pikkuhiljaa voimistuen ja hiipuen.

Lue myös: Millaista on synnytyskipu? Synnyttäjät kertovat

Kätilölläni oli opiskelija kaverina. Tuo opiskelija oli kuullut avunhuutoni ja tuli paikalle. Siinä samassa tuli seuraava supistus. Kätilöopiskelija oli hämillään siitä, millaisella voimalla ne minuun iskivät. Niitä tuli muutaman minuutin välein ja aina seuraava oli kovempi. Varsinainen kätilö tuli tekemään sisätutkimuksen todeten, että vauva on nyt tarpeeksi laskeutunut, jotta voin nousta ja että kohdunsuu oli myös puolessa tunnissa avautunut 2 senttiä.

Mies tuli takaisin ja oli monttu auki, kun samaan aikaan iski taas supistus huippuunsa. Emme tosiaankaan olleet ajatelleet, että mitään tapahtuisi näin pian.

Opiskelija sitten kätilölleni totesi, että nyt taitaa olla hyvä aika epiduraalille. Ihana opiskelija!

Kokeilin Tens-laitetta todeten, ettei siitä ole mitään apua. Imin ilokaasua minkä kerkesin kiroten ja huutaen. En enää kyennyt sanomaan mitä haluan tai tarvitsen. Opiskelija sitten kätilölleni totesi, että nyt taitaa olla hyvä aika epiduraalille. Ihana opiskelija! Anestesialääkäri tuli ja siinä pohdittiin, miten epiduraali edes annettaisiin: Kipeät supistukset olivat ennakoimattomia ja kun ne tulivat, selkä kramppasi enkä pystynyt olemaan paikoillaan. Supistus ei saisi siis tulla silloin, kun neula on selässä.

Lääkäri oli valmiina takanani neulan kanssa. Odotimme että supistus tulee ja heti kun oli laantumassa, aloitettiin epiduraalin laitto. Ajoitus oli täydellinen, sillä heti kun neula oli pois selästä, iski supistus. Pari supistusta kesti ja sitten helpotti. Taivas!

Kympin synnytys

Sain torkuttua hetken. Nousin käymään vessassa ja istuskelin keinutuolissa. Siitä en sitten enää ylös päässytkään, vaan tarvitsin epiduraalin lisäannoksen. Nousin takaisin sängylle torkkumaan. Opiskelijan vuoro päättyi, mutta tuplavuoroa tekevä kätilö oli kanssamme koko synnytyksen.

En kauaa ehtinyt torkkua, kun heräsin paineen tunteeseen, joka pakotti ähkimään. Kätilö tutki, että kohdunsuusta on hieman reunaa jäljellä, mutta se hävisi hieromalla ja sain alkaa ponnistaa.

15 minuutin ponnistamisella pää tuli näkyviin napanuora kaulan ympärillä. Ponnistamisen tarve oli järjetön, mutta en saanut yhtään työntää ennen kuin napanuora oli saatu rullattua pään yli. Se tuntui ikuisuudelta. Lopulta 20 minuuttia ponnistusvaiheen jälkeen syntyi tyttö, 4425 grammaa ja 54 senttiä, kello 16.37.

Vaikka synnytyksessä ei paljoakaan mennyt niin kuin olin toivonut, kokemus oli täysi kymppi. Koin onnistuneeni upeasti, joka pelasti sen, että olin esikoisen synnytyksestä ja toiminnastani siinä pettynyt. Olin kiitollinen kropalleni, ettei lääkkeitä synnytyksen käynnistämiseksi tarvittu.

Täydellisen tytön äiti

Lue myösÄiti antoi synnytykselleen arvosanaksi 3: ”Vaunulenkeillä itkin yksin synnytystäni”

Kommentit

Jaa oma kokemuksesi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä