Kirsin flow-synnytys soljui juuri kuten ennalta nähdyssä unessa: ”En voinut käsittää”

Synnytys voi olla joskus ällistyttävän helppo, vaikka aiempia kokemuksia olisi ohjannut kipu. Kirsin tosikertomus osallistui Kaksplussan synnytystarinakisaan.

Teksti Toimitus
"Vauva liikkui ja valmistautui syntymäänsä. Sitä tunnetta ei voi kuvailla. Siellä sinä teet omaa työtäsi, samalla kuin minä omaani, me yhdessä."
"Vauva liikkui ja valmistautui syntymäänsä. Sitä tunnetta ei voi kuvailla. Siellä sinä teet omaa työtäsi, samalla kuin minä omaani, me yhdessä."

”Vappuaamun sarastaessa heräsin voimakkaisiin tuntemuksiin, tiesin että tänään hän syntyy. Olin valmistautunut hyvin ja nyt olo oli itsevarma, olin valmis vastaanottamaan kaiken mitä eteen tulee.

Keinuttelin itseäni, kuten kehoni käski. Hengitin rauhassa, jotta jaksan. Annoin äänen tulla mukaan ja koin hallitsevani tilanteen. Tunnit vieri ja päivällä menin suihkuun, lämmin vesi ja jumppapallo oli parhaat kaverini.

Siirryimme sairaalaan ja jatkoin samaa linjaa. Hengityksen, liikkeen, äänen ja musiikin avulla sain pidettyä itseni rentona, enkä kaivannut muuta. Tunsin miten vauva liikkui ja valmistautui syntymäänsä. Sitä tunnetta ei voi kuvailla, mietin että siellä sinä teet omaa työtäsi, samalla kuin minä omaani, me yhdessä. Oli ihana tuntea se kaikki.

Ääneni voimistui pikkuhiljaa, pieni epätoivo käväisi, jaksanko varmasti? Silloin turvauduin vielä suihkuun, katsotaan. Suihkussa olo oli ristiriitainen, supistukset oli jo kovin voimakkaita ja kaikki omat keinot apuna, mitä enää? Haluan pois ja haluan olla tuntematta. Haluan luovuttaa. Adrenaliini teki tehtävänsä ja tunsin etten enää kestä, vauvakin tuntui jo niin alhaalla, että epäilin hänen syntyvän suihkuun.

Juuri kun tunsin olevani äärirajoilla ja pyysin ulkopuolista apua, minulle kerrottiin että olin jo niin loppusuoralla, että äärirajani riittivät täsmälleen siihen mihin täytyykin. Minun kehoni, naisen keho, on niin uskomaton, niin viisas.

Enneuni kertoi, miten kaikki menisi

Olin innoissani. Sain yhtäkkiä voimia hoitaa kaiken tämän loppuun, ihan omin avuin. Etsin hyvän asennon ja keskityin hengittämiseen.

Vaikka minulle puhuttiin, en kuullut mitä. Enkä edes kuunnellut, sillä luotin vain rentoutumisen voimaan. Kehoni työskenteli itsenäisesti samalla kun minä nojasin sängynpäätyyn, hengittelin ja ainakin mielessäni hymyilin: miten tämä voi olla näin helppoa?

Miten minuun ei satu? Syntyikö todella pää jo?

Pian havahduin siihen, kun kätilö sanoi, että voin ottaa vauvan syliin. Tuijotin vain pikkuista, joka oli sängyllä, ulkona minusta, enkä voinut käsittää sitä kaikkea, ihan kuin niissä unissa mitä loppuraskaudessa näin, että lapsi vain valuu ulos ja minä onnellisena ihmettelen.

Olimme ihmeissämme, tämä synnytys oli ihan erilainen kuin aiempi. Katselimme mieheni kans onnellisena toisiamme, saimme korjaavan kokemuksen, syntymän jota ei ohjannut kipu, paniikki ja pelko, vaan positiivisuus, rentous ja luottamus. ”

Kirsi

Lue myös: 

Uniin ja intuitioon uskova Anu Sinisalo: Enneuni sai minut eroamaan parisuhteestani

Kaisan synnytyskertomus: ”Jos mistään mitään tiedän, tältä tuntuu silloin, kun vauva alkaa syntyä”

Kommentit

Jaa oma kokemuksesi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä