Viina oli entisaikojen epiduraali – näin mummosi synnytyskipuja lievitettiin, jos lievitettiin

1960-luvun puolivälissä Suomeen rantautui näkemys, jonka mukaan synnytys ei satu, jos äidit valmentautuvat ja opettelevat hengittämään. Kivunlievitys saatettiin kieltää.

Teksti Anniina Rintala
Kuvassa vastasyntyneitä sängyissään 1970-luvulla Kätilöopiston sairaalassa. Kuva: Eeva Rista, Helsingin kaupunginmuseo.

”Sairaalassa synnyttäminen on vaarallista.” Näin ajateltiin sadan vuoden takaisessa Suomessa, sillä sairaalassa äiti ja vauva saivat helpommin kuolontartunnan. Loikka maailman turvallisimpien synnytysten maaksi on ollut valtava, ja myös synnytyksen kivunlievitys on muuttunut paljon.

Hurjasta kehityksestä kerrotaan tänä syksynä ilmestyneessä Kätilöopiston historiikissa Suomi synnytti (Laura Kosonen, S&S).

Ennen 1960-lukua synnytettiin kotona, harvemmin sairaalassa. Kotoisessa ympäristössä synnyttäjä on usein rentoutuneempi, mikä saa synnytyksen etenemään. Kotisynnytyksissä hakeuduttiin usein saunan lämpöön, sillä lämpö sekä saunan hämyisä ja suojaisa tunnelma rentouttavat entisestään.

Tiedossa oli jo tuolloin, että avautumisvaiheessa kannattaa liikkua, jotta synnytys etenisi. Helpotusta kipuun haettiin monesti viinasta. Kansankätilölle oli tapana antaa viinapullo kiitokseksi avusta, mutta siitä tarjottiin huikkia myös synnyttäjälle.

Toisinaan synnyttäjä saattoi olla niin kovassa humalassa synnytyksen loppupuolella, ettei meinannut pysyä pystyssä.

Ei lääkkeellistä kivunlievitystä – kampaamopalveluita kyllä

Lääkkeellisen kivunlievityksen yleistymiseen oli vielä tuolloin matkaa. Kuninkaalliset ovat olleet ensimmäisiä lääkkeellisestä kivunlievityksestä hyötyneitä. 1800-luvun puolessa välissä kuningatar Viktoria nukutettiin synnytyksiensä loppuvaiheessa kloroformilla kipujen välttämiseksi. 

Sairaalasynnytysten alkuvuosina 1960-luvulla käytettiin satunnaisesti maskia, jolla hengitettiin eetteriä. Maski oli käytössä silloin, jos istukka ei itsestään irronnut ja se jouduttiin irrottamaan. Eetterillä synnyttäjä saatiin nukutettua toimenpiteen ajaksi.

Kipulääkkeistä ei ollut iloa, mutta sen sijaan uusi kampaus saattoi tuoda piristystä synnyttäneelle äidille. Muun muassa Kätilöopiston alkuaikoina avattiin sairaalaan kampaamo synnyttäjiä varten. Vastasyntynyttä ei sopinut kannella tukka sekaisin.

synnytyksen kivunlievitys 1957

Vauvaonnea vuonna 1957. Kuvituskuva.

Yksi hämmentävimmistä ajanjaksoista sairaalasynnytysten historiassa on 1960-luvun puolivälissä trendi, jonka mukaan synnytys ei sattuisi, jos äidit vain valmentautuisivat siihen huolella ja opettelisivat hengittämään oikein. Synnytyksen kivunlievitys saatettiin jopa kieltää.

1970-luvulle mentäessä äidit alkoivat vaatia tehokkaampaa kivunlievitystä. Esikoisensa vasta synnyttänyt Marja-Liisa Polkunen-Gartz kirjoitti lehteen kipinöivästi synnytystuskista ja kysyi, miksi helpotusta pihdataan sairaaloissa.

Virisi valtakunnallinen keskustelu ja synnytyspolttojen helpottamisesta tehtiin jopa kirjallinen kysymys eduskunnalle.

Epiduraalin sai, jos anestesialääkäri oli vuorossa

1980-luvulle mentäessä ultraäänitutkimuksia alettiin tarjota kaikille raskaana oleville. Myös epiduraalin käyttö synnytyksissä alkoi yleistyä.

Tätä ennen epiduraalia oli tarjottu kokeilumielessä. Tosin nytkään epiduraalia ei saanut milloin tahansa: synnytyksen piti sattua anestesialääkärin työvuoron paikkeille.

Sairaalasynnytysten alkuvuosikymmeninä synnyttäjiä oli patistettu pysymään makuuasennossa. Aktiivinen synnytys ry kampanjoi tätä vastaan. 1980-luvulla synnyttäjille alettiin sallia myös pystyasento.

Isä mukaan sairaalaan

Synnyttäjää tukemaan kivunlievityksen lisäksi saatiin 1960-luvun loppupuolella myös isät. Kaikki kätilöt eivät aluksi suhtautuneet myönteisesti isien läsnäoloon synnytyssaleissa, sillä näiden pelättiin häiritsevän kätilön työtä. Toiset kätilöt ottivat isät, toisinaan huvittuneina, vastaan:

– Kello 03 yövuorossa. Kävelen synnytyssaliin käytävää, kun outo näky hiihtää vaivalloisesti vastaan. Se on mies hädissään. Valittelee, että kengät ovat väärää kokoa, että saisiko isommat. Kenkinä on pahvi­set kaarimaljat, kertoo kätilö Suomi synnytti -kirjassa.

– Ryhdyn selittämään, että on muovisia kengänsuojia, kun huomaan sellaisen olevan miehen päässä. Ja äitien sininen yöpaita päällä. Pokkani melkein piti. Isä oli eksynyt liinavaatehuoneeseen tuki­henkilöiden huoneen sijaan.

Hiljalleen isän läsnäolo synnytyksessä alkoi olla toivottavaa. Syntymä alettiin nähdä yhä enemmän koko perheen yhteisenä asiana.

Lähteet: Laura Kosonen: Suomi synnytti – kätilöiden kertomaa (S&S 2019), Kaksplussan arkisto.

Kommentit

Jaa oma kokemuksesi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä