Taapero ei vieläkään puhunut, sitten Anneli otti avuksi omalaatuiset satuhahmot – nyt ne tunnetaan ympäri Suomeakin

Anneli Tisellin värikkäät Babblarna-hahmot auttavat lasta puheen oppimisessa. Ne saivat alkunsa, kun Annelin esikoinen syntyi.

Teksti Anniina Rintala
Kuvat Hatten Förlag
Puheen oppiminen helpottuu, kun lapsella on hauskaa harjoitellessa.

Miten lasta voisi auttaa, jos puheen kehitys takkuaa? Entä jos 2-vuotias ei puhu?

Anneli Tisell, 56, joutui kysymykseen eteen 22 vuotta sitten synnytyssairaalassa esikoisen tultua maailmaan. Jo muutaman minuutin kuluttua Nisse-pojan syntymästä Annelille ja hänen puolisolleen selvisi, että esikoisella on Downin syndrooma.

– Aluksi asia oli meille sokki, mutta melko pian ajatuksemme asettuivat taas uomiinsa: tilanne nyt vain oli sellainen, että Nisse tarvitsisi enemmän tukea ja apua.

Heidän rakkaastaan pojastaan tuli samalla eräänlainen projekti.

– Ajattelimme molemmat, että kielen oppimisen tukeminen on ehdottomasti tärkein aihealue, josta haluamme tietää lisää.

Jos 2-vuotias ei puhu, apuun voi kutsua Babblarnat, jotka ovat värikkäitä hahmoja.

Jos 2-vuotias ei puhu, apuun voi kutsua Babblarnat.

Ei mennyt kauaakaan pojan syntymästä, kun Anneli tapasi professori Iréne Johanssonin, joka työskenteli lasten puheenoppimisvaikeuksien parissa. Iréne esitteli parikuisen Nissen äidille nukkeja, jotka ommeltiin itse ja joiden nimet olivat Babba, Bibbi, Bobbo, Dadda, Diddi ja Doddo.

Hahmojen ideana oli vanhempien ja lasten yhteinen leikki, jonka tuoksinnassa lapsi kuulisi ja harjoittelisi lausumaan tavuja ba-da, bi-di, bo-do. Tavut ovat lähellä lasten luontaisia ensimmäisiä äännähdyksiä, kun he opettelevat puhumaan.

Hahmoja, joita vanhempien ei tarvitse tehdä

Anneli kaipasi kuitenkin vaivattomampia hahmoja, joita vanhempien ei tarvitsisi ommella itse. Hän tiedusteli Iréneltä, mitä tämä tuumaisi, jos he yhdessä alkaisivat kehittää hahmoista leluja, kirjoja ja pelejä.

Näin syntyivät värikkäät Babblarna-hahmot. Ulkomuodoltaan ne muistuttavat hieman Barbababoja, mutta ovat väritykseltään kirkkaampia ja nimetty lasten kielenoppimista tukevilla, samoilla nimillä, kuin Irénen alkuperäisetkin hahmot.

Alusta asti Annelille oli selvää, että Babblarnat eivät olisi vain erityislapsia varten. Hän halusi niistä olevan iloa kaikille lapsille kielen oppimiseen.

”Nisse on aina saanut toimia testaajana erilaisille projekteille.”

– Enpä olisi uskonut silloin kun Nisse syntyi, että muutaman vuoden kuluttua aloittaisi kielen oppimiseen keskittynyt yritys, josta tulisi Ruotsin johtava sellainen, Anneli sanoo.

– Babblarnoita löytyy nykyään – muodossa tai toisessa – melkein jokaisesta päiväkodista ja pikkulapsiperheestä Ruotsissa. Haaveeni kävi toteen, Anneli kertoo.

Anneli Tisell

Anneli Tisell iloitsee siitä, että tukiviittomat ovat levinneet hyvin käyttöön varhaiskasvatuksessa.

Kirjoissa selkeät yksityiskohdat, useat toistot sekä jäljittelyleikit tuntuivat kiehtovan pieniä lapsia. Kirkkaiden värien lisäksi suurisilmäiset Babblarna-hahmot liikkuvat samaan tapaan kuin pienet lapset.

– Tosin kun Nisse oli pieni, ensimmäiset ompelemani leikkinuket näyttivät hieman erilaisilta kuin nykyiset Babblarnat. Idea leikeissä oli kuitenkin sama. Nisse on aina saanut toimia testaajana erilaisille projekteille.

Babblarna-hahmoista jokainen puhuu omaa kieltään. Esimerkiksi Diddi puhuu ”diddiskaa”: Di diddi di diiii, di diddi didd.

”Diddiska” on hyvä tapa kokeilla, millaista on puhua, vaikka ei osaa sanoja.

– Kokeile laulaa yksinkertaisen lastenlaulun sävelmää diddiskaksi, niin huomaat, miten harjoittelu toimii. Jos siis äänteiden tuottaminen on vaikeaa, on Babblarnoiden nimien harjoittelu hyvä tapa kokeilla, millaista on puhua siitä huolimatta, että ei osaa vielä sanoja.

2-vuotias ei puhu? Tue puhetta viittomilla

Jos 2-vuotias ei puhu, häntä voidaan auttaa myös tukemalla puhetta viittomilla. Suomeksi helmikuussa ilmestyneissä Babblarna-kirjoissa on tukiviittomia, jotka ovat Annelin mukaan ruotsalaisilla kasvattajilla hyvin laajasti käytössä.

– Viittomien käyttäminen puheen tukena on hyväksi kaikille pienille lapsille päiväkotiryhmissä. Lapset keskittyvät helpommin ja osallistuvat paremmin, kun opettajat käyttävät viittomia. Lisäksi viittomien käyttäminen on lapsista yleensä hauskaa.

Viittomat eivät korvaa puhetta, mutta tukevat sitä.

Anneli painottaa, että Babblarnoiden kanssa viittomisen, leikkimisen ja pelaamisen on ehdottomasti oltava hauskaa.

– Jos leikit ovat houkuttelevia ja iloisia pienokaisille, on paljon helpompaa saada heidät myöhemminkin innostumaan kielitaidon kehittämisestä – esimerkiksi lukemalla yhdessä tai leikkimällä äänteillä matkalla päiväkotiin.

Kaksplus kuuluu samaan konserniin Babblarna-kirjoja kustantavan Otavan kanssa.

Lue myös: Lapsen puhumaan oppiminen

Kommentit

Jaa oma kokemuksesi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä