Minun tarinani 4.6.2015
TEKSTI Saga Wiklund
KUVAT OM-Arkisto

Äidin peliriippuvuus vei koko perheen köyhyyteen – lue koskettava tositarina!

Sanna jäi odotusaikanaan koukkuun nettipeleihin, päätyi ulosottoon ja maksaa vielä vuosien ajan velkojaan.

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

Kun Sanna odotti esikoistaan, parisuhteessa meni huonosti. Sosiaalinen elämäkin oli rajoittunutta; Sanna näki harvoin kavereitaan. Sanna ja hänen avomiehensä Juha pelasivat toisinaan vapaa-aikanaan nettipelejä, mutta mies ei jäänyt koukkuun.

Sanna kiinnostui kuitenkin peleistä yhä enemmän ja pakeni ankeaksi kokemaansa todellisuutta uppoutuen pelien virtuaalimaailmaan.
– Nettibingossa oli aina satoja pelaajia, ja siellä oli kiva jutella muiden kanssa samalla kun laittoi rahaa menemään. Pelasin aluksi paljon myös hedelmäpelejä, Sanna kertoo.

Sanna ui syvemmälle ja syvemmälle erilaisten rahapelien maailmaan ja jäi koukkuun. Nettikasinolla hävisi usein ja voitti joskus, ja kun Sanna voitti, hän ajatteli, että kohta hän voittaa uudelleen.

Kun Sannan ja Juhan vauva syntyi, poika oli Sannalle kaikki kaikessa. Silti hän jatkoi pelaamista, nyt vauva sylissään.

Vauvan täyttäessä puoli vuotta Juhan mitta oli tullut täyteen pelaamisen vuoksi, ja hän halusi lähteä avoliitosta. Hän ei enää luottanut Sannaan eikä pystynyt käsittelemään tämän peliriippuvuutta.

Ero herätti hakemaan apua

Kun Juha oli lähtenyt, Sanna heräsi tilanteeseensa: hän oli peliriippuvainen, velkainen yksinhuoltaja. Hän oli pelannut varansa ja ottanut pikavippejäkin niin paljon kuin sai.

Sanna asuu maaseudulla, ja kun hän haki apua, hänet ohjattiin aluksi psykiatrian poliklinikalle.
– Siellä mietittiin pari kuukautta, kuka minua voisi auttaa, ja sitten ohjattiin A-klinikalle. Se oli kova paikka: taas piti avata haavansa uudelle ihmiselle. Se pallottelu oli raskasta, hän kertoo.

Sanna sai kuitenkin avun A-klinikalta ja kävi juttelemassa siellä aluksi kerran viikossa, myöhemmin kerran kahdessa viikossa. Hän palasi myös hoitajan työhönsä ja hakeutui velkaneuvojalle, joka kehotti häntä pyrkimään Takuu-Säätiön asiakkaaksi. Kun kaikki pikavipit ja muut velat laski yhteen, velkaa oli kaikkiaan noin 16 000 euroa. Sanna joutui ulosottoon.
– Ehdin olla ulosotossa jonkin aikaa ennen kuin pääsin onnekseni 10 kuukauden jonotuksen jälkeen Takuu-Säätiön asiakkaaksi. Minulla ei tosin ollut oikein mitään ulosmitattavaa tavaraa. Ulosotto vei siksi kolmasosan hoitajan palkastani joka kuukausi, Sanna kertoo.

Työ ja lapsi pelastivat

Sanna uskoo, että työ, sen tarjoamat kontaktit ja lapsi pelastivat hänet.
– Onneni on se, että sain hoidettua asiat ennen kuin poikani kasvoi niin isoksi, että olisi ymmärtänyt kaiken. Pojan isän kanssa olemme saaneet sovittua vuoroviikkoasumisen, ja puolitamme isoimmat kulut.

Eläminen on tiukkaa vuoteen 2017 asti, jolloin Takuu-Säätiön takaama pankkivelka on maksettu. Sanna pelkää pelaamiseen repsahtamista, mutta niin ei ole käynyt.

– Normaalielämään pääsy vaati eron ja sen, että minun oli valittava elämäni ja pelien välillä. Nettipelaaminen olisi kohta vienyt minulta lapsenikin, Sanna sanoo.

Vuokra ja velka vievät kaksi kolmasosaa Sannan palkasta joka kuukausi, joten hän ostaa vain peruselintarvikkeita kaupasta, ja pojan vaatteet löytyvät usein kirppikseltä.
– Kaupassa mietin joka kerran, mitä oikeasti tarvitsen, hän huokaa.
Sannan ja Juhan nimet on muutettu.

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu
Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

Kommentit (1)

Nämä on niitä asioita , mistä on vaiettu. Apua on hankala saada, joten ymmärrän tuon tuskan ”pallottelun” suhteen. Voimia ja kiitos haastattelun antaneelle ! Voimauttava teksti.




0
1 vastaus

Nämä on niitä asioita , mistä on vaiettu. Apua on hankala saada, joten ymmärrän tuon tuskan ”pallottelun” suhteen. Voimia ja kiitos haastattelun antaneelle ! Voimauttava teksti.




0
1 vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Suomen kattavin vanhemmuusmedia: hyötytietoa vanhemmuudesta, perheblogeja ja suosittu keskustelufoorumi. Tervetuloa viihtymään!

Seuraa
meitä: