Jutta sai punapäiset kolmoset, joihin somekansa rakastui: ”Jo keskolassa huomasin, miten erilaisia he ovat”

Jutta ja hänen miehensä suuperheellistyivät kertaheitolla, kun esikoisia syntyikin kolme. Tuore äiti nauttii vauhdikkaasta monikkoperhe-elämästä.

Teksti Anniina Rintala
Kuvat Kaikkea kolme -blogi / Jutta Kivimaa
Lapset malttavat hetken pysyä aloillaan, jos tarjolla on esimerkiksi eväitä ja jännittävää seurattavaa.

Kaksi pienistä, punahiuksisista taaperoista tuhisee päiväunia pinnasängyissään nokialaisessa kerrostalokodissa. Perheen isä lepää ennen työvuoronsa alkua, kun kolmosten äiti, Jutta Kivimaa, 29, yrittää saada yhtä kukkujaa nukahtamaan.

– Kävimme aamupäivällä kaupungilla, ja hän ehti torkahtaa hetkeksi autoon, joten nyt eivät päiväunet meinaa maittaa.

Yhden vuoden ja yhdeksän kuukauden ikäiset kolmoset ovat touhukkaita taaperoita. Siitä huolimatta öisin nukkuminen on sujunut parin kuukauden ajan erittäin hyvin.

– Kesällä lapset alkoivat vuorollaan nukkua täysiä öitä. Siitä on nyt kaksi kuukautta, kun viimeinenkin oppi nukkumaan yöt läpeensä.

Lienee sanomattakin selvää, että nukutut yöt tuntuvat sekä Jutassa että puolisossaan.

– Lapset on yhdessä tehty, joten yhdessä ne myös hoidetaan. Kun lapsia syötettiin öisin, nousimme molemmat ylös.

Kun yksi vauvoista oli syötetty, mies vei hänet nukkumaan ja toi seuraavan nälkäisen rinnalle.

Päivisin Jutta nauttii lasten kanssa olemisesta vaikka tekemistä ja puuhaa kolmikon kaitsemisessa riittääkiin.

– Ensimmäisenä vuonna puhuttiin vielä neuvolassakin paljon korjatusta iästä, sillä tytöt syntyivät raskausviikolla 33. Nyt keskosuus ei näy oikeastaan mitenkään.

 

Näytä tämä julkaisu Instagramissa.

 

Henkilön Kaikkea kolme (@kaikkeakolme) jakama julkaisu

Kekseliäät kolmoset viipeltävät mielellään ulkona. Jutta puolestaan vie heidät mieluusti aidatulle leikkikentälle. Esimerkiksi päiväkodin pihat ovat hyviä leikkipaikkoja.

”Katsekontaktia ei oikeastaan voi ottaa, vaikka joku toinen vanhempi tulisi juttelemaan.”

Vilkkaiden kolmosten vahtimisessa voi Jutan mukaan piillä väärinymmärryksen vaara. Voi olla vaikeaa käsittää, millaista monikkoperhe-elämä on, jos itsellä ei ole siitä kokemusta.

– Katsekontaktia ei oikeastaan voi ottaa, vaikka joku toinen vanhempi tulisi juttelemaan. Kolmosilla kun on nyt jalat alla ja korvat koristeena. En kuitenkaan haluaisi heti ensimmäiseksi todeta, että sori, en ehdi jutella, kun on nuo kolmoset tuossa.

Uloslähtö tapahtuu koko perheen voimin, ja se ajoitetaan puolison työvuorojen mukaan.

– Tarvitsen uloslähtemiseen aikuisen kaveriksi. Asumme hissittömän kerrostalon toisessa kerroksessa.

Kun lapset kokeilivat ensimmäisen kerran portaita, he laskeutuivat peppu edellä siistissä rivistössä portaat alas – kunnes yksi keksi, että portaita voi edetä ylöspäinkin.

 

Näytä tämä julkaisu Instagramissa.

 

Henkilön Kaikkea kolme (@kaikkeakolme) jakama julkaisu

 

– Sen jälkeen porukka alkoi hajaantua niin, että en enää yksin saanut luotsattua heitä turvallisesti alas.

Eroavat luonteet tulivat esille jo synnytyslaitoksella

Parasta taaperoiden kanssa on Jutan mielestä se, että omalla toiminnalla ja kehuilla pystyy tukemaan lasta.

– Kun harjoittelimme portaita pitkin laskeutumista, sain itsekin kontata. Sitten kun homma alkoi toimia, hypin tasajalkaa ja hurrasin. Mahtavaa, että lapsen kanssa aikuinenkin voi hyvällä tavalla olla lapsi.

Toisaalta se, mikä toimii yhdelle perheen lapsista, ei välttämättä puhuttele toista. Oli sitten kyseessä monikkoperhe tai muunlaisista sisaruksista koostuva perhe.

– Jo vastasyntyneiden lasten ollessa keskolassa huomasin, millaisia eroja lasten välillä on.

Yksi lapsista kiukustui hetkessä, jos likaista vaippaa ei heti vaihdettu. Samaa kismittivät myös aurinkolasit, joita sinivalohoitoa saadessa joutui pitämään. Jutta kertoo hänen myös ilmoittavan kovalla volyymilla, jos housujen pukeminen tuntuu vaikealta.

– Toinen onkin sitten hyvin läheisyydenkipeä. Hän kaipaa paljon pusuja, silityksiä ja syliä. Kolmannelle riittää, että olemme yhdessä kotona ja vanhemmat vilahtavat välillä näköpiirissä.

Erot persoonissa tulivat ilmi myös imettäessä.

– Opin nopeasti, kuka syö hitaasti ja kuka nopeasti. Yksi söi aina vähän kerrallaan, joten hänen sulatellessa hetki maitoannostaan, saatoin imettää nopeatahtisemman ja jatkaa sitten verkkaisen ruokailijan kanssa.

 

Näytä tämä julkaisu Instagramissa.

 

Henkilön Kaikkea kolme (@kaikkeakolme) jakama julkaisu

 

Monikkoperhe – Elämä kolmosten kanssa on nautinnollista

Epätoivoa, väsymystä ja kurjuutta. Niin Jutta ja hänen puolisonsa saivat kuulla, kun he kertoivat raskaudestaan ja etsivät tietoa monikkoperheistä.

Onneksi löytyi myös kannustavaa vertaistukea.  Monikko-odottajien ryhmässä Facebookissa oli Jutan mukaan hyvä yhteishenki ja kannustava ilmapiiri.

 

Näytä tämä julkaisu Instagramissa.

 

Henkilön Kaikkea kolme (@kaikkeakolme) jakama julkaisu

– Jaoimme kokemuksia, tsemppasimme toisiamme ja pohdimme raskausjuttuja. Lisäksi mieheni ystävän pikkusisko odotti kaksosia samaan aikaan. Lähennyimme hänen kanssaan paljon ja pidämme yhteyttä lähes päivittäin.

Surkutteluun tai kauhisteluun Jutta ei suostu.

– Me lähdimme siitä, että jos lasta on toivonut, niin kyllä lapsiperhe-elämästä yritetään silloin myös nauttia. Onhan se kurjaa, jos olemme kaikki kipeinä, mutta ei se ole mikään normaalitilanne.

 

Näytä tämä julkaisu Instagramissa.

 

Henkilön Kaikkea kolme (@kaikkeakolme) jakama julkaisu

Niinpä Jutta haluaa Kaikkea kolme -blogissaan ja sometileillään välittää myös ilosanomaa perhe-elämästään.

Väsymisenkin ihmiset kokevat eri tavalla, Jutta pohtii.

– Onhan maailma aika musta, jos on nukkunut monta yötä huonosti.

Kolmosten ollessa vauvoja puoliso kävi nukkumassa silloin tällöin täyden yön muualla.

 

Näytä tämä julkaisu Instagramissa.

 

Henkilön Kaikkea kolme (@kaikkeakolme) jakama julkaisu

– Itselläkin olisi ollut siihen mahdollisuus, mutta en vain ole malttanut tehdä samoin.

Pariskunta vietti ensimmäisen yhteisen hotelliyön alkusyksystä, kun isovanhemmat saapuivat lastenvahdeiksi. Jokainen lapsista on myös kerran vuorollaan ollut yökylässä kahden sisaruksen jäädessä kotiin.

Monikkoperhe retkellä. Ilman kolmoskärryjäkin voi liikkua, jos kaksi lasta istuu rattaissa ja yksi kantorepussa.

Monikkoperhe retkellä. Ilman kolmoskärryjäkin voi liikkua, jos kaksi lasta istuu rattaissa ja yksi kantorepussa.

Onko oma aika siis vain harvinaista herkkua?

– Käsitteenä se aukeaa joillekin ihan täysillä, mutta koen, että omaa aikaani on nyt tämä perhe-elämä. Omalla kohdallani merkittävämpää olisi saada palautua esimerkiksi niin, että saan laittaa pyykit tai tiskit rauhassa ilman, että tarvitsee ajatella mitään muuta.

Kesällä Jutta kipaisi äitinsä siirtolapuutarhamökille lukemaan kirjaa.

– Se oli ihan mukavaa, mutta en tohtinut siellä koko päivää olla. Mietin paljon, mitähän kotona oikein tapahtuu.

Ei kiirettä päiväkotiin

Jutta ja hänen miehensä päättivät, että vakityöpaikan vuoksi miehen on kannattavampaa mennä töihin. Jutalla työsuhteet olivat pätkittäisiä.

Välillä Jutta on vilkuillut työpaikkailmoituksia. Ennen kuin niitä voi toden teolla katsoa, pitäisi varmistua siitä, että kolmoset pääsevät kaikki samaan päiväkotiin.

Kiirettä töihin ei kuitenkaan ole.

– On niin siistiä ja mahtavaa, että saan viettää päiväni lasten kanssa.

Kommentit

Jaa oma kokemuksesi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä