1-vuotias on maailmanvalloittaja, jolla on loputon usko kykyihinsä – näin yksivuotiaan persoonallisuus kehittyy
1-vuotias tutkii uteliaana maailmaa, mutta samalla ymmärtää kulkevansa tutkimusretkillään kauemmas vanhemmastaan. Miten 1-vuotiaan persoonallisuus kehittyy?
1-vuotias on rohkea maailmanvalloittaja, joka tutkii pelottomasti ympäröivää maailmaa.
Vauva-ajan ohittanut osaa liikkua, ja se tuo mukanaan mahdollisuuden oman reviirin laajentamiseen. Samaan aikaan yksivuotias kuitenkin tarvitsee vanhempaansa yhtä paljon kuin ennenkin.
– Yksivuotiaalla saattaa olla rajaton luottamus omiin taitoihinsa, kertoo Mannerheimin Lastensuojeluliiton auttavien puhelinten päällikkö, sosiaalipsykologi Tatjana Pajamäki.
– Hän osoittaa kiinnostusta ulkomaailmaa kohtaan aktiivisesti. Vuoden ikäinen pystyy kävelemällä tai konttaamalla helpommin tutkimaan ympäristöään. Siitä huolimatta hän haluaa palata mahdollisimman nopeasti vanhempansa, tai lähimmän hoitajan luokse tankkaamaan läheisyyttä.
Lapsi alkaa kuitenkin huomata, että vanhempi ei ole olemassa vain häntä varten.
– 1-vuotias pelkää menettävänsä vanhempansa ja hävittävänsä tämän näköpiiristään. Siksi lapsella voi olla loputon tarve tarkistaa vanhemman läsnäoloa. Lapsi saattaa seurata vanhemman liikkeitä todella tiiviisti ja olla mustasukkainen, jos vanhempi ottaa kontaktia johonkin toiseen lapseen.
Jatkuva kieltäminen voi ruokkia negatiivisuutta
Lapsen persoonallisuuden kehitys toisen elinvuoden aikana tuo mukanaan erilaisia haasteita. Haasteet riippuvat paljolti siitä, millainen lapsi on temperamentiltaan.
– Lapsi syntyy tiettyjen temperamenttipiirteiden kanssa, jotka määrittävät hänen olemustaan. Se, miten aktiivinen, uusiin tilanteisiin sopeutuva ja helposti ärtyvä hän on, ovat lapsessa läsnä syntymästä saakka.
Persoonallisuus kehittyy lopulta temperamentin ja ympäristön vaikutusten yhteistuloksena. Pienetkin lapset ovat aina omanlaisiaan persoonia.
– Siinä, missä jotkut yksivuotiaat pystyvät istumaan rauhassa kahvilan pöydässä, toiset eivät malta istua hetkeäkään paikallaan, Pajamäki muistuttaa.
Monet yksivuotiaat voivat kaikessa ihanuudessaan olla varsin meneviä ja vanhemman voimia kuluttavia. Haastavassa ikävaiheessa vanhemman olisi tärkeää muistaa, että lapsen jatkuva rajoittaminen ja kieltäminen voivat vaikuttaa negatiivisesti.
– Jos lapsi on persoonaltaan herkkä ja ujo, raju kieltäminen voi vaikuttaa lapseen negatiivisesti. Olisi tärkeää mieluummin muokata lapsen ympäristöä sellaiseksi, että siellä olisi mahdollisimman vähän vaaran paikkoja, jotta lasta ei tarvitsisi olla jatkuvasti kieltämässä ja rajoittamassa tämän liikkumista.
1-vuotias pelkää vanhemman menettämistä – näin autat
Alle vuoden ikäinen lapsi saattaa kokea vierastamisen tunteita muita aikuisia kohtaan. Yksivuotiaaseen heijastuu samankaltaisia tunteita, jotka ilmenevät menettämisen pelkona, kun lapsi havaitsee, ettei olekaan yhtä vanhempansa kanssa.
– Kävellessään kauemmas lapsi tajuaa erkaantuvansa vanhemmastaan fyysisesti ja huomaa, ettei pystykään kuljettamaan vanhempaa jatkuvasti mukanaan, Pajamäki kuvaa.
Yksivuotias saattaa edelleen pelästyä samanlaisia asioita kuin vauvana.
– Yhtäkkiset voimakkaat äänet tai yllättävät tapahtumat voivat pelästyttää vielä vuoden ikäisen samalla tavoin kuin silloin, kun hän oli vauva.
Lue myös: Pinnasängystä lastensänkyyn – älä vaihda liian varhain! Näin siirtymä sujuu helpoiten
1-vuotiaan tyypillisenä haasteena on uusien taitojen, kuten liikkumaan oppimisen ja vanhemmasta kauemmas erkaantumisen vaikutus yöuniin. Nämä isot mullistukset tekevät yksivuotiaan unista usein levottomampia.
– Lapsi voi tarvita jälleen vanhempaansa nukahtamiseen, vaikka olisi ennen osannut nukahtaa itsenäisesti. Nukkumaan käymistä vaikeuttaa juurikin havainto siitä, että lapsi on vanhemmasta erillinen, sillä oivallus tuo mukanaan menettämisen pelon.
Vanhemmasta eroon joutumisen pelkoa voi helpottaa siirtymäobjektin avulla. Unilelu tai -riepu helpottavat lasta nukahtamisen hetkellä.
Jaa oma kokemuksesi