Kielen oppiminen alkaa jo kohdussa – näin vauvan puheen kehitys etenee
Lapsen puhe kehittyy vuorovaikutuksessa vanhempien ja muiden häntä hoitavien aikuisten kanssa. Joskus puhumaan oppimiseen tarvitaan tavallista enemmän tukea.
Kielen oppiminen alkaa jo kohdussa: siellä lapsi oppii tunnistamaan läheistensä ääniä. Syntymänsä jälkeen lapsi alkaa omaksua erilaisia viestintätapoja, joista puhuttu kieli on vain yksi.
Terve vauva hakee innolla katsekontaktia, vaikka katseen kohdistaminen kauas ei vielä onnistukaan. Pariviikkoinen vauva saa katsekontaktin ihmiseen, jonka kasvot ovat parinkymmenen sentin päässä hänen omista kasvoistaan. Katsekontakti on avain vuorovaikutukseen. Se nostaa vauvan vireystasoa.
Vauva kuulee erityisen hyvin korkeita ääniä. Vauvoja hoitavat aikuiset lepertelevätkin lapselle usein vaistonvaraisesti tavallista korkeammalla äänellä. Vauvalle on hyvä puhua ilmeikkäästi, jotta hän pysyy kiinnostuneena.
Puhe kehittyy pikku hiljaa viestintäkeinoksi sen jälkeen, kun lapsi on ensin oppinut viestimään sanattomin keinoin. Sormella osoittelu ja muu sanaton viestintä siis vauhdittaa puheen kehitystä.
Lapsi rakastaa höpöttelyä vanhempiensa kanssa.
Jokellusta ja päristelyä
Vauva aloittaa jokeltelun vokaaliääntelystä, sitten mukaan tulevat konsonantit. Kuusikuinen jokeltelee yleensä jo niin paljon, että ääntelystä tunnistaa äidinkielen piirteitä.
Jokeltelun joukkoon voi myös osua äänteitä, joihin vanhemmat reagoivat. Tämä auttaa lasta kielen oppimisessa.
– Lapsen jokeltelua voi aktivoida puhetta täydentäen. Jos lapsi sanoo ”pa” ja osoittaa palloa, niin sanan voi täydentää sanomalla ”pallo”, kuvaa puheterapeutti Miia Saarinen puheterapiapalvelu Sanamista.
On tärkeää, että vanhemmat kannustavat vauvaa jokeltelemaan lisää. Arkinen jutustelu lapselle on tärkeää: voi kertoa, mitä seuraavaksi tehdään yhdessä, kommentoida lapsen tekemisiä ja nimetä asioita: ”Se on harja, sillä harjataan hiukset.”
Kyky jakaa yhteinen huomio on myös tärkeä edellytys kielen ja puheen kehittymiseen: kun äiti osoittaa lamppua ja kysyy ”Missä on lamppu?”, niin lapsi osaa suunnata katseen esineen suuntaan.
Loruttelu ja kuvakirjojen katselu auttavat lasta puheen oppimisessa. Laulut ja lorut ovat rytmisempiä kuin tavallinen puhe, ja lorutellessa lasta voi hyppyyttää polvella, jolloin hän kokee rytmin kehossaan.
Mikä on eka sana?
Vanhemmat odottavat usein lapsen ensimmäistä sanaa kuin kuuta nousevaa, ja tämä hetki koittaa yhden vuoden paikkeilla. Sana voi tulla vasta 1,5-vuotiaana, ja vanhempia saattaakin huolestuttaa, kun toinen saman ikäinen juttelee jo sanoja peräkkäin. Puhutut sanat eivät kuitenkaan kerro kaikkea lapsen kielen kehityksestä. Olennaisempaa on se, miten hyvin lapsi ymmärtää puhetta.
Lapsella voi olla iso passiivinen sanavarasto, vaikka hän ei juuri puhuisi. Osa lapsista rakentaa pitkään kieltä mielessään. Persoonallisuuskin vaikuttaa; kaikki lapset eivät ole puheliaita.
Mistä sitten voi tunnistaa sen, jos lapsi onkin avun ja puheterapian tarpeessa? Miia Saarisen mukaan merkit voivat olla aluksi epämääräisiä.
– Vanhemmille voi vain tulla tunne, että kaikki ei ole ihan kohdallaan, vaikka ei edes osaisi sanoa, miksi. Intuitioon kannattaa silloin luottaa ja selvittää asiaa, hän sanoo.
Jos lapsi on hyvin hiljainen eikä jokeltelua kuulu, se voi olla merkki avun tarpeesta, mutta ei aina.
Kannattaa seurata, ymmärtääkö lapsi puhetta, ottaako hän katsekontaktin ja ilmaiseeko hän itseään elekielellä, vaikkapa osoittelemalla.
Puheen kehitykseen vaikuttaa myös perimä. Jos suvussa moni lapsi on puhunut myöhään mutta ottanut sitten ikätoverit kiinni, ei tarvitse huolestua, kunhan asiat muuten ovat kunnossa.
Kaksikieliset lapset saattavat oppia muita myöhemmin puhumaan, mutta ero tasoittuu nopeasti.
Puheen kehitystä seurataan neuvolassa, ja sieltä tehdään tarpeen vaatiessa lähete puheterapiaan.
Kun apua tarvitaan
Osa myöhään puhumaan oppivista lapsista päätyy puheterapiaan.
– Jos lapsella on kaksivuotiaana vain muutama sana, ja nekin ovat epäselviä, lapsi on avun tarpeessa, Miia Saarinen kuvaa.
Viivästyneen puheen ja kielen kehityksen taustalla voi olla kuulonalenema, neurologinen sairaus tai keskushermoston toimintaan liittyvä erityisvaikeus. Jos vanhempien voimavarat ovat vähissä ja kotona on esimerkiksi liian vähän tai liikaa virikkeitä, sekin voi vaikeuttaa puheen kehitystä.
Terapia alkaa syiden kartoituksesta: mistä tilanne johtuu? Esimerkiksi toistuvat korvatulehdukset voivat vaikuttaa puheen kehitykseen.
– Ne voivat tehdä lapsen pitkäksi aikaa heikkokuuloiseksi, ja lapsi kuulee puheen vain lähietäisyydeltä.
Myös syömisvaikeudet voivat olla yhteydessä puheen viivästymiseen.
Puheterapeutin luona pohditaan aluksi, miten lasta voitaisiin parhaiten tukea. Pienen lapsen oppiminen on kokonaisvaltaista, ja toiminnan pitää olla hänelle mielekästä.
– Jos ongelma liittyy esimerkiksi suun motoriikkaan, voidaan ohjeistaa lasta puhaltelemaan saippua- kuplia ja imemään pillillä mehua.
Vanhempia voidaan myös kannustaa käyttämään kotona kuvia, ilmeitä ja eleitä puheen kehityksen tukemiseksi. Jos lapsella on asiaa, mutta hän ei pysty ilmaisemaan itseään, hän on usein turhautunut, levoton ja saa raivokohtauksia.
Puheen kehitys viivästyy noin 10–15 prosentilla lapsista. Varsinaisia kielihäiriöitä diagnosoidaan lapsilla yleensä aikaisintaan 4–5-vuotiaana, koska siihen asti lapsen kehitys voi edetä yksilöllisesti.
Ottaako lapsi kontaktia?
Myöhäisten puhujien lisäksi pienissä lapsissa on toinenkin ryhmä, joka päätyy usein puheterapiaan: lapset, jotka eivät ota kunnolla kontaktia aikuiseen tai eivät tunnu ymmärtävän puhetta.
– Nämä lapset ovat usein hyvin toiminnallisia ja touhuavat paljon, saavat tunteenpurkauksia, kiipeilevät ja heittelevät tavaroita. Heidän kanssaan herää epäilys siitä, ymmärtävätkö he, mitä heille sanotaan. Lapsi ei välttämättä reagoi edes omaan nimeensä, Miia Saarinen kuvaa.
Käytöksen taustalla voi olla aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö ADHD, jonka ydinoireita ovat tarkkaamattomuus, yliaktiivisuus ja impulsiivisuus.
Toiminnallisten ja levottomien lasten määrä tuntuu lisääntyneen viime vuosina.
– Jos lapsen kasvuympäristössä on liian vähän kielellisiä virikkeitä ja kasvokkain tapahtuvaa vuorovaikutusta, niin vaarana on, että puheen kehitys häiriintyy.
Jos siis vuorovaikutuksen sijaan keskitytään esimerkiksi älylaitteiden käyttöön, eikä vanhempi juttele lapselleen tarpeeksi, tämä voi vaikuttaa lapsen puheen kehittymiseen.
Hoito riippuu ongelmasta
Puheterapia voi olla useita vuosia jatkuvaa ohjausta ja seurantaa. Terapian kesto riippuu tilanteesta. Hoito voi olla jaksottaista tai pitkäaikaista seurantaa. Esimerkiksi epäselvää puhetta voidaan seurata vaikkapa 3-vuotiaasta kouluikään asti.
Yksittäisiä äännevirheitä (kuten r-vikaa) hoidettaessa selviydytään yleensä lyhyellä puheterapiajaksolla.
Varhainen kielen kehityksen tukeminen on tärkeää, jotta lapsi saisi hyvän alun elämälleen.
Lähteinä on käytetty myös Suomalaista vauvakirjaa (Otava) ja ADHD-liiton sivustoa.
Jaa oma kokemuksesi