Kasvatus 01.11.2015 Päivitetty 04.08.2021

Lapsi marisee – Näin pärjäät kitisevän lapsen kanssa

Lapsen loputon valitus raivostuttaa. Miten aikuisen kannattaa suhtautua pienen marisijan vinkuvaan äänensävyyn ja jatkuvaan kitinään? Kysyimme asiaa psykologilta.

Teksti
Vuokko Hurme
Kuvat
Colourbox

Miten suhtautua lapsen marinaan?

– Kyllä marina saa ärsyttää. Sehän on kamalan raivostuttavaa, lohduttaa aluepäällikkö, psykologi Riitta Niinivaara Helsingin Kallion perheneuvolasta.

Niinivaara muistuttaa, että lapsi oppii kestämään vaikeita tunteitaan, kun aikuinen ottaa ne vastaan. Aikuisen tehtävä on auttaa lasta kestämään pettymyksiä ja asettaa lapsen käytökselle rajat, myös marisemisessa.

Niinivaaran mukaan monille vanhemmille on vaikeata kestää lapsen pettymyksiä. Marinaa saatetaan kuunnella pitkään, neuvotella ja kestää hampaat irvessä, vaikka kitinän syyt olisivat aikuisen näkökulmasta täysin järjettömiä, väärän väriset sukat tai se, ettei kaupassa osteta sitä mitä lapsi haluaa.

Lapsen kitinä saatetaan myös ohittaa. Ollaan muka kuulematta sitä ja reagoimatta siihen, uskotaan, että kyllä se loppuu. Näissä tilanteissa lapsi tarvitsisi kuitenkin ennen kaikkea vahvaa aikuista, joka toimii nopeasti: joko lohduttaa tai osoittaa lapselle sanoin ja teoin, ettei hänen käytöksensä ole sallittua.

Lue lisää: Miksi taapero raivoaa? Toimi näin kiukuttelevan lapsen kanssa

Miten rajoittaa lapsen valittamista?

Vauvojen ja taaperoiden kitinään on helppo suhtautua ymmärtäväisesti. Syitä etsitään puhkeavista hampaista, nälästä, janosta, kylmästä, kuumasta tai väsymyksestä.

Niinivaara kannustaa pienten lasten vanhempia luottamaan omaan vaistoonsa. Vanhemmat tuntevat lapsensa kaikista parhaiten, ja usein arvailut osuvat oikeaan.

Haastavampaa onkin, kun kitinän syytä ei keksi. Silloin hätääntyminen ja turhautuminen ovat vanhemman luonnollisia reaktioita, hänhän ikään kuin joutuu ohittamaan tärkeimmän tehtävänsä: kyvyn täyttää lapsen tarpeet.

Leikki-ikäiset ja kouluikäiset alkavat olla jo niin isoja, että heille voi kertoa, ettei marina ole kivaa. Toiset eivät välttämättä viihdy sellaisen ihmisen kanssa, joka aina näkee asiat huonoina ja kertoo tästä auliisti muille. Isommalle lapselle voi myös kertoa, että oma paha mieli on myös itsestä kiinni, sitä voi rauhoittaa ja toisaalta ruokkia.

Kannattaa puhua myös siitä, että lapsena tunteita on vaikeampaa hallita, mutta sitä voi jokainen opetella.

Lue lisää: Näin hillitset itsesi uhmaikäisen kanssa

Miten sanoitan lapsen tunteita?

– Rajoittamisen rinnalla on tärkeää sanoittaa lapsen tunteita. Aikuisen on hyvä osoittaa lapselle, että ymmärtää tätä. Voi esimerkiksi sanoa: ”Et saa sitä, mitä nyt haluat. Ymmärrän, että sinulla on siitä paha mieli, mutta se ei auta mitään.”

– On tärkeää, ettei tuomita lasta, vaan ainoastaan yksittäinen teko. Olennaista on se, ettei lapsi kokonaisuudessaan ole paha tai ”taas tuollainen”.

Lue lisää: Miten saada lapsi tottelemaan?

Voinko kasvattaa lapseni pois marinasta?

Jossain määrin optimismi ja pessimismi ovat luontaisia, periytyviä ominaisuuksia, mutta merkitystä on myös käytännön kokemuksilla. Jos vanhempi näkee lapsen marisijana ja mielikuvaa vahvistetaan moittimalla ja ärsyyntymällä, lapsi alkaa itsekin nähdä itsensä valittajana.

– Jos kitinästä nousee aina kamala hulabaloo, lapsi saa sillä huomiota ja aletaan aina hillua ja syytellä, ei ole ihme, että valittamisen kierre syntyy, Niinivaara kuvailee.

Lapsi saattaa myös hakea huomiota inisevällä äänensävyllä. Jos aikuiset eivät ikinä kuule tavallista puhetta, mutta kitinään aina reagoidaan, ei ole ihmekään, jos marina alkaa maistua.

Väsyneenä, sairaana tai nälkäisenä asiat harmittavat herkemmin, aikuistakin. Toisinaan syyt saattavat löytyä kuitenkin myös syvemmältä, masennuksesta tai stressistä. Lapsille rankkoja paikkoja ovat kaikki suuret elämänmuutokset, hoidon aloittamiset, muutot tai sisarusten syntymät.

Toisaalta myös perheen sisäiset ongelmat tai ongelmat hoitopaikassa tai koulussa voivat ilmetä pahantuulisuutena. Silloin vanhemmilta kaivataankin erityistä jaksamista.

– Jo pienen lapsen kanssa kannattaa puhua marinan syistä, vaikkei lapsi vielä osaisikaan kertoa, mistä tunteet johtuvat. Lapselta voi kysellä, miksi häntä harmittaa ja mikä siihen voisi auttaa. Hyvä hetki voi olla vaikka illalla ennen nukkumaan menoa. Jos pääsee purkamaan mieltään ennen nukahtamista, unikin ehkä rauhoittuu ja unen saaminen helpottuu, Niinivaara neuvoo.

Lue myös: Voiko lapsi olla narsisti?

Miksi toiset lapset marisevat toisia enemmän?

Lapset ovat erilaisia kitisemisherkkyydeltään. Toiset ottavat mukisematta ja innoissaan vastaan kaiken, mitä eteen tulee, toisille pieninkin vastoinkäyminen saattaa olla liikaa.

Selityksiä lasten välisille eroille saatetaan etsiä esimerkiksi syntymäjärjestyksestä. Kuopuksen ajatellaan olevan herkempi kitisemään, koska hän on joutunut marisemalla hakemaan huomiota siinä, missä isomman sisaruksen tarpeisiin on nopeammin vastattu.

Toisaalta saatetaan ajatella, että esikoinen on saanut epävarmempaa, ylihuolehtivaa hoitoa ja oppinut siksi vaatimaan enemmän.

Niinivaara muistuttaa, että saman perheen sisällä elää eri ympäristössä kasvaneita lapsia.

– Syntymäjärjestyksellä saattaa olla merkitystä, mutta luultavasti enemmän vaikuttaa lapsen luontainen temperamentti. Kitisevä, ”sinnikäs” lapsi ajaa asioitaan ja haluaa toteuttaa omaa tahtoaan. Sen vuoksi hän pystyy usein pitämään hyvin puolensa. Lapsen kasvaessa ja valituksen aiheiden siirtyessä oikeisiin kohteisiin tämä piirre on vahvuus.

Niinivaaran mukaan tärkeintä on se, ettei lapseen lyötäisi leimoja liian herkästi:

– Lapsille muodostuu helposti erilaisia rooleja. Joku on perheessä aina se mutkaton tapaus, toinen ujo tai kolmas riehuja, Niinivaara kuvailee.

Puheillaan ja toiminnallaan aikuiset kuitenkin myös itse tuottavat ja vahvistavat näitä lasten rooleja. Lapsen voi nähdä muuttuvana ja kasvavana persoonana, jota välillä saattaa harmittaa, ihan niin kuin meitä kaikkia.

Lue lisää: Tunnista lapsen temperamentti ja ymmärrä häntä paremmin

Pitääkö marisevaa lasta viihdyttää?

Pitkästyneenä alttius marista kasvaa. Tylsistyminen on kuitenkin väistämätön osa arkea. Sen sietämistä, niin kuin muitakin taitoja, on jokaisen opeteltava.

Lapselle tavallinen, tylsäkin arki on riittävää. Pitkästymistä marisevalle lapselle voi sanoa vaikka, että lepäile sitten, jos et keksi mitään tekemistä. Aikuisen ei tarvitse viihdyttää lasta koko ajan eikä olla lapsen käytettävissä. Yksin olemisen sietämisen opettelu on elintärkeää.

Aikuisena itsekseen viihtyminen on kaksin verroin haastavampaa, jos sitä ei ole lapsena koskaan joutunut kokemaan.

Lue myös: Muista rajoittamisen lisäksi myös rakastaa lasta

8 vinkkiä kitisevän lapsen vanhemmalle

  • Puutu tilanteeseen heti, lohduta lasta tai aseta lapsen toiminnalle rajat. Älä odottele, että omat tunteesi pääsevät kuohumaan.
  • Yritä säilyttää maltti. Vanhemman ylimitoitetuilla reaktioilla lapsi saa kaipaamaansa huomiota, oli se sitten positiivista tai negatiivista.
  • Ole johdonmukainen. Älä uhkaa sellaisella, mitä et voi pitää: ”Me ei lähdetä minnekään, jos et lopeta tuota mankumista.”
  • Toteuta uhkaukset: ”Lasken kolmeen, ja jos jankuttaminen ei lopu, saat mennä rauhoittumaan.”
  • Ymmärrä lapsen tunteet ja sanoita ne. ”Sinua harmittaa, että et voi saada jälkiruokaa, mutta se ei auta nyt mitään.”
  • Mieti, mistä paha mieli johtuu. Onko lapsen perustarpeet tyydytetty? Onko hän väsynyt, onko hänellä nälkä, jano, kylmä tai kuuma? Onko lapsi päässyt ulkoilemaan tai leikkimään? Voiko paha mieli johtua jostakin muusta?Miten hoidossa tai koulussa sujuu? Millainen on perheen ilmapiiri?
  • Muista, että puhumalla moni huoli kevenee. Puhukaa, kun on rauhallista.
  • Hyväksy se, että kaikki kitisevät joskus, myös sinä. Muista, että mariseva mieli tarttuu. Turha syyttää lasta, jos itsekin kenkkuilet. Opettele pyytämään lapselta anteeksi.

Lue myös: Pomottava lapsi? Tämän takia se voi olla hyvä piirre

Jaa oma kokemuksesi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Kokeile Kaksplussan laskureita

X