Onko peukalon imeminen haitallista? Psykologi kertoo, missä vaiheessa lapsen tapaan voi olla syytä puuttua

Peukalon imeminen on vauvalle luontaista, mutta mitä vanhemmaksi lapsi kasvaa, sitä enemmän lapsen olisi hyvä oppia muita keinoja rauhoittaa itseään.

Teksti Kia Toivanen
Kuvat iStock
Peukalon imeminen on pienille lapsille luontaista.
Peukalon imeminen on luontaista pienille lapsille. Mutta entäs jos tapa jatkuu pitkälle leikki-ikään saakka?

Miksi lapsi imee peukaloa? Pitäisikö siitä huolestua, tai puuttua tapaan jollakin tavoin?

Lastenpsykologin mielestä huolissaan ei tarvitse olla, mutta lapsen kasvaessa ja tavan jatkuessa peukalon imemiseen on ehkä syytä puuttua.

Luonnollinen imemisvietti vähenee nopeasti

Peukalon imeminen vastaa toiminnaltaan tutin imemistä. Vauvalla on luontainen imemisvietti, ja rinnan imemisen lisäksi vauva voi tarvita sille korvikkeita silloin, kun ei ole ruokailun aika.

– Peukalon imeminen on rauhoittumistapa, itsesäätelykeino. Pienellä vauvalla ei kovin paljon muita omia rauhoittumiskeinoja vielä olekaan, toteaa psykologi, lasten psykoterapeutti Lotta Weckström-Lehto Aatos klinikalta.

Toimintamalli on siis aivan normaali, eikä siihen tarvitse vauva-aikana kiinnittää sen kummemmin huomiota. Luonnollinen imemisvietti vähenee kuitenkin jo 6–8 kuukauden iässä, jolloin tutin ja peukalon imeminen alkaa usein hiljalleen vähentyä. Suomessa suositellaan, että tutista luovuttaisiin kokonaan toisen ikävuoden lopulla.

Lapsen kasvaessa myös itsesäätelykeinot alkavat pikkuhiljaa kehittyä, ja lapsen olisi hyvä omaksua imemisen sijaan muita keinoja rauhoittaa ja lohduttaa itseään. Tutkimuksissa on havaittu, että erityisesti empaattinen kasvatustyyli vahvistaa lapsen itsesäätelykykyä. Jos lapsi ahdistuu tai pelästyy helposti ja peukalo löytää näissä tilanteissa tiensä lapsen suuhun, on myötätuntoinen lähestyminen ja tuki erityisen tärkeää.

– Lapsi tarvitsee vanhemmiltaan ja lähipiiriltään apua näiden itsesäätelykeinojen kehittymiseksi, Weckström-Lehto toteaa.

Itsesäätely kehittyy vauvasta varhaisaikuisuuteen

Itsesäätely on monikerroksinen, monimutkainen kypsymis- ja oppimisprosessi, joka alkaa vauvasta ja jatkuu pitkälle varhaisaikuisuuteen asti.

Käytännössä se tarkoittaa esimerkiksi itsehillintää: sitä, miten lapsi toimii stressaavassa tilanteessa tai vaikkapa pettyessään.

– Siinä missä kolmevuotias voi saada itkupotkuraivarin, 8-vuotiaan tulisi jo osata käsitellä tunteitaan mielensisäisesti ja turvautua kypsempiin keinoihin, kuten tunteistaan kertomiseen tai vaikkapa itsekseen puhisemiseen, Lotta Weckström-Lehto kertoo.

Sama on myös positiivisten tuntemusten kohdalla: pieni lapsi reagoi innostumiseen koko kehollaan. Isompi voi tunnustella iloa jo mielensisäisesti ja vaikka vain hymyillä.

– Itsesäätelyn kehittyessä tunteet ja niiden säätely siis sisäistyvät.

Tarkkaa ikää siihen, milloin peukalon imeminen olisi hyvä lopettaa, on kuitenkin vaikea määritellä.

Peukalon imeminen voi olla lapsen ainoa rauhoittumiskeino – vanhempi voi auttaa lasta oppimaan uusia tapoja

Jos peukalon syöminen jatkuu vielä lapsen ollessa taapero ja leikki-ikäinen, voi tapaan olla jo tarve puuttua. Tämä on kuitenkin tehtävä aina hyvin hienotunteisesti.

– Pakottaminen tai rankaisu eivät ole hyviä keinoja, Weckström-Lehto muistuttaa.

– Mitä isompi lapsi on, sitä enemmän voi kiinnittää hänen huomiotaan siihen, että peukkua imetään vain samoissa tilanteissa kuin tuttikin olisi käytössä, kuten nukkumaan mennessä.

Aikuinen voi yrittää rauhoittaa eli säädellä lasta muilla keinoin. Esimerkiksi nukahtamistilanteissa vanhempi voi silitellä, laulaa ja ottaa peukaloa hellästi pois lapsen suusta.

Peukalon imeminen voi loppua, kun lapsi oppii rauhoittamaan itseään muilla keinoilla.

Peukalon imeminen yleensä loppuu, kun lapsi oppii rauhoittamaan itseään muilla keinoilla esimerkiksi aikuisen avustuksella.

– Myöskään lahjonta on tuskin haitallista, eli vaikkapa ”ison tytön/pojan lahjan” voi saada tietyn ajan jälkeen, jos lapsi on riittävän ikäinen ymmärtääkseen tavoitteita.

Jos peukalo löytyy lapsen suusta jatkuvasti, sillä on haitallinen vaikutus lapsen purentaan. Psykologinen haitta tulee siitä, jos peukku on lapsen ainoa rauhoittumiskeino: lapselle olisi hyväksi kehittää syvällisempiä keinoja käsitellä ja hallita tunteitaan.

Itse peukalo ei ole varsinainen pahis. Tutkimusten mukaan siitä voi sen sijaan olla jopa hyötyä, sillä peukalon imeminen saattaa ehkäistä allergioita. Syy peukalon imemisen taustalla, eli lapsen keinottomuus, sen sijaan on asia, johon lapsi voi tarvita jopa ammattilaisen apua.

– Yksittäisenä oireena peukalon imemistä ei voi pitää vakavana, kuten ei mitään muutakaan. Kuitenkin, jos lapsi vielä kouluiässä imee peukaloa, on syytä pysähtyä mietttimään, onko hän saanut tunnesäätelytaitoja käyttöönsä riittävästi, Weckström-Lehto toteaa.

– Jos lapsen kehitys askarruttaa, on hyvä käydä matalalla kynnyksellä juttelemassa psykologin kanssa vaikka kertaluonteisesti. Näin vanhempi saa lisää ymmärrystä siihen, missä vaiheessa kehitystä lapsi on, ja miten häntä voi paremmin tukea.

Kommentit

Jaa oma kokemuksesi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä