Kehitys 22.9.2015
TEKSTI Kaisa Pyykkö

Vanhemmuus on varastettuja minuutteja

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

Kun taapero vielä roikkui lahkeessa ja vauva rinnassa, varastin itselleni aikaa. Minuutteja ilman syliin nostamista, kantamista, imettämistä tai pyllyn pyyhkimistä.

Tulin ryöstelyssäni taitavaksi ja täsmälliseksi. Vessakäynti, viisi minuuttia. Suihku, kymmenen. Pikku Kakkonen, ehkä jopa 60 minuuttia. Minuutteja, joista en suostunut luopumaan.

Viime aikoina olen havahtunut tilaan ja aikaan ympärilläni. Töiden jälkeen saatan istua sohvalla vain kirja tai netti seuranani tuntikausia. Koululaisista muistuttavat lähinnä keskelle olohuonetta unohtuneet koulu- ja treenireput ja WhatsAppiin kilahtavat viestit: oonrannallafutiksessaislallajulialla. Ok. Viideltä syömään, kahdeksalta kotiin. Hymiö lähettää puolestani lentosuukon.

Kun illalla saan lapset hikisinä, hiekkaisina ja päivän juttuja pulppuavina ruokapöydän kautta suihkuun ja sänkyyn, muutun taas aikavarkaaksi. Saanko hieroa jalkoja, viisi minuuttia. Ranskalainen letti, kymmenen minuuttia. Iltasatu, ehkä jopa 30 minuuttia. Minuutteja, joista en suostu luopumaan.

Lasten kanssa päivät ovat pitkät ja vuodet lyhyet. Mutta minuutit jäävät mieleen.

Pääkirjoitus Kaksplussassa 9/2015

Lue myös:

Kaisa PyykköJoskus hyvä äiti toimii toisin kuin kaikki muut

Lue myös Elina Tanskasen kolumnit:

Muista rajoittamisen lisäksi rakastaa lasta

Ovatko lapset muovailuvahaa?

 

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu
Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

Kommentit (0)

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Suomen kattavin vanhemmuusmedia: hyötytietoa vanhemmuudesta, perheblogeja ja suosittu keskustelufoorumi. Tervetuloa viihtymään!

Seuraa
meitä: