Lasten kanssa ulkoilussa parasta on se, kun pääsee takaisin sisälle

Ei ole huonoa ulkoilusäätä, on vain huonoja varusteita. Näin väittävät monet ulkovaatteita kauppaavat yritykset.

Ja tottahan se onkin: miksi ihmeessä sitä jäisi kököttämään sisälle viltin alle kirjan kanssa, kun voi pukea aluskerrastot, villavaatteet, untuvakerrokset ja kuoriasut sekä itselle että makaronina eteisen lattialla pötköttävälle uhmaikäiselle. Esteettisistä loskasaappaista puhumattakaan.

Oi mitkä ihanat endorfiinit siinä sitten ryöpsähtävätkin, kun pääsee työntämään monen kymmenen senttimetrin loskassa tuplarattaita hyytävään vastatuuleen täydellisessä pimeydessä: reidet vahvistuvat, aivot saavat happea ja mieli pysyy kirkkaana.

Ei haittaa sekään, että taapero heittää puistomatkalla hanskansa tienposkeen. Tarkkaavaisuushan siinä vain paranee, kun etsii sitä säkkipimeältä pientareelta.

Kas, siinähän hanska onkin lähes kuivana vesilätäkössä. Tästä tulee mahtava ulkoiluilta.

Harmitus on melkoinen, kun vauva herää päiväuniltaan vaunuissa puolen tunnin kuluttua. Olisi niin ihanaa jäädä vielä hetkeksi liottamaan nahkarukkasia rännin alle. Vinkki ulkovaatetehtaille: tehkää pliis imetysgoretexit. Hyhmäisen hiekkiksen reunalla voisi aivan hyvin syöttää vauvaa leikkiä keskeyttämättä.

Niitä kun ei ole, on mentävä sisälle. Totta puhuakseni loskaulkoilussa parasta on kuitenkin se, kun saa kuoria itsensä esiin lukuisista kerroksista ja todeta, että hurraa: alushousut ja toinen kyynärpää ovat pysyneet kuivina.

Lue myös: Vauva ei ole yhtään näköisesti, ja muut kommentit, mitä tuore vanhempi ei halua kuulla
Keskustele: Olisipa ulkoilusää..