Miten lapsesta kehittyy aikuinen narsisti? Psykologi: Puutu ajoissa, jos hän määräilee sinua jatkuvasti

Lapsi ei ole koskaan narsisti. Narsismityyppinen käytös ei muodostu patologiseksi osaksi persoonallisuutta, kun siihen puututaan lapsuudessa oikein.

Teksti Mervi Juusola
Kuvat iStock

– On olemassa myös tervettä narsismia, mutta en pidä siitä ilmaisusta, toteaa psykologi ja psykoterapeutti Marja Schulman.

– Joidenkin asiantuntijoiden mielestä sana narsisti pitäisi poistaa kokonaan käytöstä, koska narsisti-sanaa käytetään usein väärissä yhteyksissä, hän jatkaa.

Kaikissa ihmisissä on narsistisia piirteitä, jotka voivat nousta pintaan erityisesti silloin, kun itsetunto on haavoittunut, elämä on käännekohdassa tai ihmissuhteet ovat solmussa.

Narsistiset piirteet voivat olla valoisia tai tummia. Valkea narsismi on iloa ja ylpeyttä omasta itsestä. Tumma narsismi on liioittelua, joskus suoraa valehtelua, ylimielisyyttä ja kostoajatuksia. Tämäkin kaikki on vielä normaalin rajoissa, jos käyttäytymisellä ei tuhota toisten ihmisten elämää ja itsetuntoa.

Sitten on patologinen narsismi, narsistinen persoonallisuushäiriö, jota on vaikea hoitaa. Noin 10 prosentilla väestöstä on persoonallisuushäiriö, ja heistä yksi prosentti on patologisia narsisteja.

Narsistisen persoonallisuushäiriön erottaa terveestä narsismista taipumus tuhota järjestelmällisesti ihmisiä ja ihmissuhteita. Lapsuudessa narsistin omaa itsearvostusta on vahingoitettu, minkä vuoksi hän pyrkii mitätöimään toisten ihmisten itsearvostuksen.

Narsisti on nujerrettu lapsi               

Jokaisen narsistiseen persoonallisuushäiriöön sairastuneen sisimmässä on nujerrettu lapsi, jonka psyykkistä kasvua häirittiin.

Narsistisen persoonallisuushäiriön diagnoosi kuvaa persoonaa, jonka itsetunto sekä kyky hyväksyvään vuorovaikutukseen on vaurioitunut lapsuudessa.

– Kaikkia aikuisia narsisteja yhdistää lapsuudessa pahoin haavoitettu itsetunto. Narsisti on ollut lapsi, joka on joutunut patoamaan tunteet sisäänsä, Marja Schulman kertoo.

Lapsille ei tehdä narsismidiagnoosia, mutta narsismityyppistä oireilua voi ilmetä myös lapsilla ja nuorilla. Se saattaa tulla esiin toisten julmana kiusaamisena, piittaamattomuutena toisten tunteista tai fantasioina omasta suuruudesta ja kostamisesta.

Lapsi voi oireilla narsistisesti. Se ei katso sitä, onko lapsi äänekäs vai vetäytyvä persoona.

Lapsi voi oireilla narsistisesti. Se ei katso sitä, onko lapsi äänekäs vai vetäytyvä persoona.

Oireileva lapsi voi olla yhtä lailla kovaääninen kiusaaja tai verkossa viihtyvä hiljainen nuori.

Narsistinen oireilu on yleensä ohimenevä kausi ja siihen tehoaa välittävä vuorovaikutus.  Narsistiset ajattelu- ja käyttäytymismallit eivät muodostu patologiseksi osaksi persoonallisuutta, kun niihin puututaan oikealla tavalla lapsuudessa.

Jos lapsi on hyvin itsekeskeinen ja kehuu itseään, se tuskin on merkki narsistisen persoonallisuushäiriön kehityskulusta.

– Lapsen itsekkyyteen on aihetta hakea apua, jos lapsi toistuvasti määräilee aikuisia. Kyse on vuorovaikutuksen ongelmasta, ei narsismista, Schulman sanoo.

Narsismi voi olla osittain geneettistä, mutta geeneihinkin voi vaikuttaa. Perheen elämäntavoilla voi vaikuttaa siihen, miten vahvana perinnölliset piirteet vaikuttavat elämään.

Jos vanhempi oireilee narsistisesti, olisi tärkeää, että lapsi saa toiselta vanhemmalta tai muulta luotettavalta aikuiselta empatiaa, ymmärrystä tunteilleen ja tarpeilleen. Yksikin keskusteleva ja kehonkieltä lukeva aikuissuhde antaa suojaa lapsen itsetunnolle ja kehitykselle.

Kolme narsistista lapsiperheen mallia

Marja Schulman kuvailee kolmea erilaista kasvuympäristöä, jotka altistavat lapsen narsismille. Joskus lapsen kasvuympäristössä yhdistyy kaikki kolme tyyppiä:

Saavutuskeskeinen vanhemmuus. Saavutuksiin keskittyvä vanhempi opettaa lapselle, että vanhemmalta saatu arvostus on ehdollista: Rakkautta ja kannustusta pitää lunastaa suorituksilla.

– Pukeutuminen ja suoritukset korostuvat perheen arjessa. Perheen julkisivu halutaan pitää kiiltävänä. Kosketus lapsen todellisiin tarpeisiin voi olla hukassa, Schulman toteaa.

Narsistinen vanhemmuus. Vanhemmalla on synkkä taipumus nujertaa lapsen itsetuntoa. Hänen maailmansa jakautuu ”täysin hyvään” tai ”täysin huonoon” puoliskoon. Ihmiset ovat hänelle upeita tai surkeita. Välimuotoja ei ole.

– Vahingoittava vanhempi on monesti lapselle myös rakas ja ihailun kohde. Vanhemmuudessa vaihtelevat valo ja synkkyys. Ajoittain rakastava vanhempi häipyy ja esille tulee toinen puoli, häirikkö, Schulman kuvailee.

Päihdeongelmainen vanhemmuus. Kun päihdeongelma etenee pitkälle, vanhemman maailma kapeutuu narsistiseksi. Lopulta vanhemman maailmaan ei mahdu muuta kuin hän itse, riippuvuus ja päihteet. Muilla ihmisillä ja asioilla on vuosi vuodelta yhä vähemmän merkitystä.

– Häpeä kieltää kohtaamasta lapsen todellisia tarpeita ja sitä, miten päihteiden käyttö vahingoittaa lasta, Schulman sanoo.

Ylisuojelukin voi johtaa narsismiin

Narsistisen persoonallisuushäiriön juurilta löytyy yleensä toistuvaa kaltoinkohtelua tai vaille jäämistä – mutta yllättäen myös ylisuojelevaa vanhemmuutta. Jos koko lapsuus on tukahduttavaa ylisuojelua, vuorovaikutustaidot ja itsenäistyminen vanhemmista saattavat vaurioitua.

Kaltoinkohdeltua ja ylisuojeltua lasta yhdistää psyykkisen kasvun kaventuminen.

– Persoonallisuuden ja mielen rakenteet eivät ole saaneet kehittyä rauhassa, Schulman kiteyttää.

Kun lasta kaltoinkohdellaan, hänen arvoaan ei ymmärretä eikä hänellä ole oikeutta omiin tunteisiinsa. Ylisuojeltu lapsi puolestaan on vanhempansa minuuden jatke. Vanhempi ei osaa kohdata lasta todellisena omana itsenään. Lapsella ei ole riittävästi tilaa oman tahdon kasvattamiseen ja itsenäistymiseen.

Myös sosiaalisen elämän moninaisuus voi jäädä kokematta: Vanhempi saattaa kieltää ja estää lasta kohtaamasta ihmisiä, joiden perhetausta on toisenlainen.

Blogi: Millainen on puhelu narsistin kanssa?

Psykologian professori Matthew D. Lieberman kertoo kirjassaan Social tutkimustuloksista, joiden mukaan hoivahormoni oksitosiini lisää paitsi perheen yhteenkuuluvuutta, myös aggressiivisuutta ja epäempaattisuutta ihmisiä kohtaan, jotka ovat erilaisia kuin oma perhe.  Jos oma arki on hyvin suojattua ja mukavaa, erilaiset ihmiset saatetaan kokea uhkana.

Lieberman toteaa myös, että koettu sosiaalinen tuska joko lisää taipumusta empaattisiin tekoihin – tai kylmyyttä toisia ihmisiä kohtaan. Ratkaisevaa on, onko sosiaalista tuskaa kokeneella keinoja käsitellä tunteitaan.

Itsetuntonsa haavoittanut lapsi tai nuori pakenee herkästi fantasiamaailmaan. Hän saattaa luoda itselleen roolia, joka huolestuttaa vanhempia. Kun vuoropuhelu säilyy hyvänä ja syvänä läpi lapsuus- ja nuoruusvuosien, lapsi luottaa siihen, ettei ole sellaista tunnetta tai kokemusta, josta ei voi kertoa vanhemmalle.

Jos lapsi eristäytyy, ei pidä luovuttaa, vaan houkutella keskusteluun vaikka minuutti kerrallaan. Fantasioihinsa uppoutuva lapsi tarvitsee vanhemmalta toistuvaa muistuttelua, miksi hän on rakas ja juuri hyvä omana itsenään.

Mitä tarvitaan vanhemmuuteen, joka suojaa lasta narsismilta?

Vanhempi…

  • tunnistaa lapsen tarpeet. Hän ei silti ole kaikkitietäjä, joka haukkuu neuvolan ja kasvattajat maanrakoon.
  • vaalii läheisyyttä ja läsnäolevaa vuorovaikutusta, jossa kaikkien tunteiden ilmaisu on hyväksyttyä.
  • kasvattaa lasta terveeseen omanarvontuntoon, ei odottamaan erityishuomiota.
  • ei tee lapsesta ja itsestään uhria, vaan opettaa, että asioihin voi vaikuttaa omalla toiminnalla.
  • kannustaa iloitsemaan kehittymisestä sen sijaan, että kannustaisi voittamaan kaikki muut.
  • kuuntelee empaattisesti ja käyttää elämänkokemustaan lapsen lämpimään, realistiseen ohjaamiseen.
  • luo lapselle rajat, jotka siirtyvät turvallisesti ikävaiheittain.
  • antaa lapsen itsenäistyä turvallisesti.

 

Kommentit

3 kommenttia
Avatar

Taisi nyt itselläsi kolahtaa. :))) Vaatii muuten aikamoista akronbatiaa vääntää tuosta kommentista negaa, mutta itse sitten varmaankin toivot yhteiskunnan toimivan mahdollisimman narsistisesti, syystä että…? Niin, yleensä ihminen kannattaa sellaista yhteiskuntaa, jossa itse uskoo pärjäävänsä parhaiten.

Avatar

Vielä kun muukin yhteiskunta toimisi noitten ohjeiden mukaan lasta, vanhempia, perhettä ja kaikkia kohtaan.

Avatar

Onpa narsistinen kommentti. Jos juttu kolahtaa niin keskustelu vastuusta muualle ja syyllinen yhteiskunnasta :)

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä