Lapsen terveys 21.03.2016 Päivitetty 08.02.2024

Leikki-ikäisen päiväunet päiväkodissa: tarpeen vai yöstä pois?

Leikki-ikäisen lapsen päiväunien tarve on hyvin yksilöllinen. Monissa perheissä tuskaillaan päiväkodin päiväunien takia, sillä ne saattavat sotkea lapsen unirytmiä ja valvottaa iltaisin. Miten tämä ongelma voitaisiin ratkoa?

Teksti
Elina Teerijoki
Kuvat
123RF
8 kommenttia

Leikki-ikäiset lapset ovat usein päivähoidossa, jossa päivärytmiin kuuluu kiinteästi uni- tai lepohetki kesken päivän. Huone pimennetään ja satu luetaan sängyissään makoileville lapsille. Moni nukahtaa, vaikka ei kotioloissa enää nukkuisi päiväunia.

Iltapäivä sujuu hoitopaikassa rauhallisemmin päiväunien jälkeen, mutta on lapsia, joilla päiväunien nukkuminen vaikuttaa iltaunien viivästymiseen. Sinnikkäin lapsi voi taistella illalla unta vastaan jopa lähelle puoltayötä.

Toiset lapset ovat luonnostaan vähäunisempia kuin toiset. Lääkärin arvion mukaan päiväunet kuitenkin ovat ilmeisesti lapselle tarpeen, jos hän nukahtaa päivällä suuremmitta taisteluitta.

– Jos lapsi nukahtaa vaivattomasti itse, kyllä hän tarvitsee päiväunensa, sanoo lastenneurologian erikoislääkäri Outi Saarenpää-Heikkilä.

– Lasta on vaikea pitää hereilläkään koko päivää, jos hän on uninen.

Haittaa liian pitkistä unista

Päiväkodin unet nukutaan yleensä puolenpäivän tienoilla, jolloin niistä ei ole useimmille lapsille haittaa yöunen saamisessa. Pitkistä päiväunista voi kuitenkin seurata kierre: lapsi valvoo illalla pitkään, on väsynyt aamulla herätettäessä ja nukkuu taas päiväunensa.

Joskus lapsi herää aamulla omia aikojaan ikään kuin liian aikaisin. Tämäkin voi johtua levottomista unista: jos lapsi on yöllä ollut valppaana, aamulla pienikin risahdus voi havahduttaa, vaikka unta tarvitsisi vielä.

Asiasta kannattaa jutella hoitajien kanssa. Joissain päiväkodeissa on mahdollista, että lapsi viettää lepohetkiajan rauhallisesti leikkien eri huoneessa kuin nukkuvat lapset. Päiväunien pituutta voi myös pyytää rajoittamaan.

– Päiväkodin kanssa voisi ehkä sopia, että lapsen ei annettaisi nukkua koko kahta tuntia, vaan häntä heräteltäisiin jo aiemmin, Saarenpää-Heikkilä ehdottaa.

Lapsen herättäminen kesken unien ei kuitenkaan ole ideaalitilanne. Jos herättämisen taustalla on tarve nopeuttaa illan nukahtamista, on syytä edelleen tarkistaa nukahtamistavat.

Yksin jääminen pelottaa

Jos lapsen unensaanti kestää kauan ja unirytmit sekoittuvat helposti, Saarenpää-Heikkilä kehottaa miettimään, voisiko taustalla olla esimerkiksi toive, että isä tai äiti istuisi sängyn vierellä turvana.

– Jos aikuisen pitää tehdä töitä lapsen nukahtamisen vuoksi, sellaisesta pitäisi päästä pois.

Leikki-ikäinen on jo niin fiksu, että tietää vanhemman lähtevän pois sängyn ääreltä. Tilanne pelottaa häntä ja viivyttää nukahtamista. On parempi, jos hän oppii nukahtamaan itsekseen.

Päiväunien todellista tarvetta ja lapselle sopivaa unimäärää voi selvittää esimerkiksi loma-aikoina, kun lapsen ei tarvitse noudattaa ulkopuolelta määrättyjä rytmejä. Leikki-ikäisen kokonaisunentarve vaihtelee tavallisesti 10–11 tunnin välillä.

Lapsen virkeys on tärkeä mittari siinä, ovatko päiväunet jääneet pois lapsen luonnollisen kehityksen myötä vai vastustaako hän niitä uhman tai nukahtamiseen liittyvän eroahdistuksen vuoksi. Jotkut lapset jättävät päiväunensa jo parivuotiaina ja jaksavat silti aamusta iltaan, toiset tarvitsevat tirsojaan lähes kouluiässä.

Lue myös: Toimi näin, kun lapsi pelkää pimeää ja painajaisia

Uni askarruttaa ammattilaistakin

Päivähoidossa työskentelevät joutuvat usein kohtaamaan vanhempien toiveen, että lapsi voisi jättää päiväunet pois hoitopäivänä. Asiaa on käsitelty myös Stakesin Varttua-sivustolla, johon varhaiskasvatuksen työntekijät voivat lähettää työhönsä liittyviä kysymyksiä asiantuntijaryhmän pohdittaviksi.

Päiväunikysymykseen vastannut työryhmä totesi, että asiasta pitäisi neuvotella joka tilanteessa henkilökohtaisesti vanhempien kanssa. Lapsen parasta ei ole aina helppo määritellä.

Avainkysymys on, mitä päiväunet merkitsevät perheen kokonaisuuden ja lapsen vuorokausirytmin tasapainon kannalta. Jos päivällä nukkuminen häiritsee koko perheen elämää, on järkevää ja kasvatuskumppanuuden mukaista antaa lapsen olla päivällä hereillä, jos häntä ei kerta kaikkiaan nukuta.

Työryhmä tarjosi myös ajatuksen, että päiväkodeissa voitaisiin alkaa puhua päiväunien sijasta lepohetkestä tai päivän tauosta. Esimerkiksi Norjassa päiväkodeissa ei vastauksen mukaan ole lapsille sänkyjä tai unihuoneita, eikä heitä ohjata nukkumaan.

Lepohetki toki järjestetään sellaisille lapsille, jotka tarvitsevat vielä päiväunet. Ajatuksena on, että päiväkodin ei ole hyvä määrätä yksipuolisesti kaikkia lapsia nukkumaan.

– Unen merkitys on lapsille suuri, mutta työntekijöiden on kuultava tarkasti vanhempien ajatuksia, Stakesin työryhmä suosittaa päiväkodeille.

Lue myös: Vanhemmat puuttuvat yhä enemmän päiväkotien lepohetkiin, vaikka päiväunet ovat monelle lapselle tärkeät

Lue myös

Kommentit (8)

Sana pakkopäiväunet kuulostaa -70 lukulaiselta, ei enää nykyajan varhaiskasvatukseen kuuluvalta. Useimmiten käytetään sanaa lepohetki ja lasten ja perheiden kanssa jutellaan nukkumisesta, siitä ettei ole pakko nukahtaa, vaan mennään kuuntelemaan satua ja pötkötellään hetki musiikkia kuunnellen. Vanhempien toiveita myös kuunnellaan ja lapsia herätellään perheen tarpeiden mukaan.

”– Jos lapsi nukahtaa vaivattomasti itse, kyllä hän tarvitsee päiväunensa, sanoo lastenneurologian erikoislääkäri Outi Saarenpää-Heikkilä.”

Tämä kuulostaa jotenkin todella kurjan laiskalta ja vahingoittavalta kategorisoinnilta ja yleistykseltä. Toivoisinkin kuulevani, että mihin tutkittuun tietoon tämä pohjautuu?

Näin ei-lastenneurologian-erikoislääkärinä mututuntumalla olisin valmiimpi hyväksymään sellaisen ajatuksen, että lapset ovat tässäkin suhteessa erilaisia: joku lapsi nukahtaa päiväunille vaivatta, koska hän yleisestikin ottaen nukahtaa vaivatta, vaikka ei päiväunia enää tarvikaan. Ja joku toinen lapsi taas ei nukahda päiväunille vaivatta, ehkä siksi, että ei muutenkaan nukahda vaivatta. Ja joku kolmas taas on jotain muuta.

Päivälepo- ja uniaika on varmasti tosi tarpeellinen päiväkodin arjen sujuvuuden kannalta, mutta pakkopäikkärit saavat niissä perheissä ihan oikean kaaoksen aikaan, joissa lapsen yöunet niistä kärsivät.
Yöunet ovat päivän tärkeimmät unet ja päiväkodin arkea järjestävän johodon olisi hyvä muistaa, että vanhemmat, ei päiväkodin henkilökunta, tuntevat lapsensa parhaiten. Pliis, joustoa ja järjestelyä siis näihin asioihin. Toisille koituu ihan oikeita ongelmia arkeen siitä, että lasten rauhoittumishetkeä päiväkodissa ei voi järjestää lapsen ollessa valveilla.

Ja mitä se tekee lapsen kehitykselle, että yöunet jäävät pahimmillaan vuosiksi liian lyhyiksi? Aamuherätystä ei voi venyttää vaikka nukahtaminen on tapahtunut myöhään.

Yleisenä kommenttina vielä loppuun: todella sekava reflektointi pakkopäiväunista. Sekä aikuisten että lasten unta sivuavat artikkelit aiheuttavat lähes järjestelmällisesti pettymyksen. Puolihuolimatonta työtä aiheesta, joka on ihmisen hyvinvoinnin ja kehittymisen peruspilareita.

Ainakin meidän perheen arjen pelasti se, että lapsen ryhmässä tuli henkilöstömuutoksia, jonka jälkeen nukkuminen tai yli tunnin makaaminen ei ollut pakollista.

Kumpikin lapsi on kotioloissa jättänyt päiväunet aikaisin pois ja yöllä nukkuvat sen 10h. Kun päiväkodissa siliteltiin unille päivällä, niin sitten kotona valvottiin klo 23 asti. Ja aamulla herätys 7 aikaan niin rytmi on kerrasta valmis kierteeseen.

Isompi lapsi ei edes halunnut enää mennä päiväkotiin, kun ei nukuttanut, mutta oli pakko maata hiljaa vaikka kuinka kauan….

Nykyään kuuntelevat siellä sadun lepohetkellä ja pääsevät sen jälkeen hiljaisiin puuhiin. Aivan loistava ja toimiva ratkaisu, minkä jälkeen nuorempikin nukahti taas iltaisin klo 21 mikä on kyllä 4-6-vuotiaille ihan riittävän myöhään.

Onko Saarenpää-Heikkilä kenties työskennellyt päiväkodissa? Kuulostaa ideaalilta, että jokaista lasta voitaisiin nukuttaa tai pitää hereillä yksilöllisesti vanhempien toiveiden mukaisesti. Kun yksi nukuttaa, niin muut hoitavat arjen muita tehtäviä, joita ei pystytä tekemään aamupäivisin tai iltapäivisin ilman, että ryhmän aikuisiin tulee vajetilanne. Opettajilla on 3h suunnitteluaikaa viikossa, joka toteutetaan työpaikalla. Joka toinen viikko pyörii arjen palaveri ja jokaisen tiimin oma palaveri. Lisäksi keskipäiviin osuu milloin mitäkin koulutustilaisuuksia ja eri yhteistyötiimien palavereita. Siihen vielä jokaisen työntekijän vastuualueiden (talon yhteiset asiat) hoitaminen ja jonkunnäköinen kahvitauko vielä kaupan päälle. Tähän soppaan sitten vielä työvuorot ja poissaolot, sillä aikuisetkin välillä sairastaa. Niin kukahan valvoisi lapsia näiden tehtävien ohella? Päiväkoti ei ole mitoitettu yksilölliseen hoitamiseen.

Lapsen päiväunista päiväkodissa on kysymys nimenomaan siitä, että se on lepohetki työntekijöille. Mitä se on lapsille, sillä ei ole merkitystä.

Ootko oikeasti sitä mieltä????? Jos olet niin sinulle ei ole mitään tietoa siitä mitä päiväkodissa tehdään ja mitä kaikkea siellä työskentelevien työnkuvaan kuuluu.

Höpöhöpö Meira! Aika harvassa on ne päiväkotiryhmät missä kaikki lapset nukkuvat. Tuo aika käytetään kyllä hyvin tehokkaasti lapsiryhmän hyväksi. Siihen ajoittuu suunnittelua, valmistelua, pedagogista dokumentointia, palaveria ja toki se lakisääteinen kahvipaussi.

Meillä ei ole koskaan vaikuttanut päikkärit yöuniin. Tyttö on 5-vuotias ja tähän asti nukkunut päiväkodissa päiväunet lukuunottamatta muutamia kertoja kun ei ole nukuttanut, silloin on saanut pienen lepohetken jälkeen mennä leikkimään rauhassa. Iltapäivän ja illan jaksamiseen nukkumattomuus vaikuttaa. On väsymyskiukkua ja mikään ei oo hyvin. Kotona ei ole nukuttu päikkäreitä enää monestikaan 4 vuotiaasta asti, tarpeen mukaan, eikä vaikuta yöuniin.Arkena mennään nukkumaan 19.30 – 9 välillä ja herätään 5.30 – 6. Viikonloppuisin saa valvoa vähän pitempään jos jaksaa, yleensä ei, ja herätään myöhempään 8 – 10.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Kokeile Kaksplussan laskureita

X