Uhmaa jo 1-vuotiaana? Tsemppiä, se on vain otettava vastaan, kertoo psykologi

Usko tai älä: se on hieno asia, että oppii jo ihan pikkuisena pitämään puoliaan.

Teksti Tiina Länkinen
1-vuotiaan uhma
Yksivuotiaan kiukkuilun taustalla ovat kasvava oma tahto ja kehittymätön tunnesäätely.

Kaksplussan lukija kysyy: Meillä on 1-vuotias tyttö, joka raivoaa aika paljon. Mietin, kuuluuko se ikään. Onkohan lapsella 1-vuotiaan uhma vai onko tytöllä vain kova tahto?

Raivarit tulevat, jos hän ei saa haluamaansa tavaraa, kuten kännykkääni, tai jos en nosta häntä sohvalle pomppimaan tai en anna jotain naposteltavaa. Olen yrittänyt olla noteeraamatta raivareita, mutta se ei tunnu auttavan. 

Psykologi Suvi Laru vastaa:

”Jokainen lapsi on oma ihana yksilönsä, ja jokaisella on omanlaisensa temperamentti. Se, että oppii pitämään puoliaan ja osaa tuoda esiin omia toiveitaan, on hieno asia! Yhtä lailla tärkeää on oppia säätelemään tunteitaan. Tähän meitä vanhempia tarvitaan.

Joillekin lapsille tulee 1-vuotiaan uhma, joillakin kiukkukohtauksia on erityisesti tämän jälkeen.

Monet vanhemmat kokevat haasteellisena sen, jos lapsi kovasti uhmaa. Kuitenkin uhma on normaali ja tärkeä ilmiö. Lapset tarvitsevat kokemusta minuudesta ja omista vaikuttamisen mahdollisuuksistaan maailmassa. Samalla he hakevat vanhempiensa huomiota.

1-vuotiaan uhma

Huomio voi rauhoittaa pikku uhmailijaa yli tunnekuohusta.

Lapsen täytyy opetella ja kokeilla, mikä on oikein ja mikä väärin. Uhma on siis kasvun edellytys lapselle. Usein uhma liittyy siihen, että lapsella herää paljon tunteita, joita hän ei vielä tunnista. Hän ei osaa kertoa niistä eikä tuoda niitä esiin. Kun sanoja ei ole, lapsi purkaa tunteet toimintaan.

On yksilöllistä, missä iässä lapsi alkaa erityisesti uhmailemaan ja saamaan kuuluisia itku-potku-raivareita.

Joillekin lapsille tulee 1-vuotiaan uhma, joillakin kiukkukohtauksia on erityisesti tämän jälkeen, noin 2–3-vuotiaana. Normaalia on myös uhmailu esikouluiässä ja ensimmäisellä luokalla koulussa.

Lapsi tarvitsee tunteidensa säätelyyn meidän aikuisten apua. Ei siis jätetä lapsia yksin haasteellisten tunteiden kanssa vaan koetetaan sanoittaa niitä ja autetaan heitä pahimman tunnekuohun yli.

Luodaan heille turvalliset rajat ja äärettömän paljon rakkautta! Ja meille vanhemmille: äärettömän paljon jaksamista toimia yhä uudelleen ja uudelleen turvallisena aikuisena, joka kestää ottaa vastaan pienen lapsen tunneilmaisut.”

1-vuotiaan uhma: aggressio lujittaa

Aggressioon liitetään usein raivon ja kostonhimon kaltaisia negatiivisina pidettyjä tunteita, mutta samat tunteet voivat synnyttää myös määrätietoisuutta.

Uhmaamalla opittu sinnikkyys ohjaa ihmistä puolustautumaan, selviytymään ja itsenäistymään. Uhmaikää voisi siis kutsua myös itsenäistymiskasvuksi.

Mannerheimin lastensuojeluliitto: 1-vuotias opettelee ilmaisemaan itseään

Kuinka jaksaa uhmaa?

1 Ota uhma luottamuksen osoituksena; se osoittaa, että lapsi tuntee olonsa turvalliseksi.

2 Ymmärrä, että uhma on osa normaalia kasvua. Kiukutteleva lapsi ei tee sinusta huonoa vanhempaa.

3 Uusi uhmakausi voi tulla, mutta hengähdyksiäkin on. 1-vuotiaan uhma laantuu seesteisempään vaiheeseen.

4 Hyväksy se, että tunnet negatiivisiakin tunteita lastasi kohtaan.

5 Lapsi ei saa joutua aikuisen terapeutiksi. Puhu uhman herättämistä tunteistasi aikuisten kanssa.

6 Kerro lapselle, miksi olet vihainen tai ärtynyt: ”Äitiä huolestuttaa, että emme ehdi ajoissa päiväkotiin.”

7 Älä laske epäonnistumisiasi, niitä tulee jokaiselle vanhemmalle.

8 Jos et jaksa, hae apua esimerkiksi perheneuvolasta.

Lähde: Suvi Laru Raisa CacciatoreKiukkukirja (Väestöliitto)

Kommentit

Jaa oma kokemuksesi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä