Vanhemmuus Äidin terveys
31/01/2016

Jäikö synnytyksestä trauma? Näin tunnistat ja hoidat sen

Synnytystrauma voi uuvuttaa nopeasti, eikä vanhempi jaksa iloita vauvasta. Asia kannattaa ottaa rohkeasti puheeksi esimerkiksi neuvolassa.

Jäikö synnytyksestä trauma? Näin tunnistat ja hoidat sen

Synnytystrauma voi uuvuttaa nopeasti, eikä vanhempi jaksa iloita vauvasta. Asia kannattaa ottaa rohkeasti puheeksi esimerkiksi neuvolassa.

Mitä synnytystrauma on?

Vaikean synnytyksen jälkeen ahdistavat tunteet voivat estää ilon lapsesta. Paha olo kannattaa ottaa puheeksi. Jos synnytykseen liittyy paljon pelon tunteita, se voi johtaa traumaan eli vakavaan henkiseen stressiin.

– Synnytys voi olla traumatisoiva, vaikka se ei lääketieteellisesti katsoen olisi erityisen vaikea. Vastaavasti vaikeasta synnytyksestä voi selvitä traumoitta, kuvailee psykologi Teemu Heino.

Traumaattiselta voi tuntua synnytyksen yllättävä vaikeutuminen, vauvan tai äidin hengenvaara, vauvan vammautuminen tai menettäminen. Kovaa kipua voi olla vaikea kestää, samoin hallinnan menettämisen tai yksin jäämisen tunteita.

– Syitä on paljon. Toinen ei voi määritellä, mikä on riittävä syy trauman syntymiseksi. Ratkaisevaa on oma kokemus ja tulkinta.

– Pohjimmiltaan traumastressi on hyvä ja luonnollinen asia, sillä se turvaa ihmisen toimintakyvyn vaikeassa tilanteessa. Pitkään jatkuessaan stressi kääntyy kuitenkin itseään vastaan.

Se uuvuttaa vanhemman ja vaikuttaa siihen, miten hän suhtautuu vauvaan. Lapsi on vaikean kokemuksen seuraus, joten hän muistuttaa vanhempaa trauman syystä.

Lue myös: Tunnista ja hoida synnytyksen jälkeinen masennus
Keskustele: Äidin stressi ja väsymys, koska synnytys

Trauma vaikeuttaa kiintymyssudetta

Aina synnytystraumaa ei ole helppo tunnistaa. Sairaalassa ja neuvolassa trauman havaitsemista saattaa ehkäistä se, että raskauden ja synnytysten ammattilaisista tuntuvat normaaleilta asiat, jotka synnyttäjästä voivat tuntuvat vaikeilta.

Osa traumaoireista muistuttaa lisäksi hämäävästi masennusoireita.

– Traumaa on yleensä syytä epäillä, jos kokemukseen liittyy ahdistusta tai pelkoa. Traumasta voi olla kyse, jos synnytys palaa mieleen jatkuvasti ja toistuvasti painajaisina tai muistoina, jotka saavat pulssin kohoamaan ja mielen levottomaksi. Tai jos synnytyksestä ei halua puhua eikä edes ajatella sitä, Heino kuvailee.

– Välttely kertoo, että mieli turruttaa tunteita, koska se suojautuu vaikeilta muistoilta. Se johtaa siihen, että mikään elämässä ei enää tunnu oikein miltään. Ei edes vauva.

Jos synnytystrauma lamauttaa äidin tai isän tunteet, hän ei pysty kokemaan vauvaansa läheiseksi ja rakkaaksi. Vauvan itku, tarpeet tai lapsen menettämisen pelko herättävät vanhemmassa liikaa ahdistusta, josta hän selviytyy vain sulkemalla mielensä vauvalta.

– Kiintymyssuhde vanhemman ja lapsen välillä ei pääse kasvamaan, eikä lapsi saa rakkaudesta tukea kasvuunsa. Vanhempi väsyy, koska lapsen hoitaminen on paljon tavallista raskaampaa, kun siitä puuttuu sisäinen lämpö.

Myös ylihuolehtivaisuus voi olla seurausta synnytystraumasta

Toisessa ääripäässä trauma voi tehdä vanhemmasta ylihuolehtivan. Pelottava synnytyskokemus voi saada niin ylivirittyneeksi, että pikkuasioistakin herää paniikinomainen huoli lapsen puolesta. Vanhempi uupuu huoliensa alle, ja lisäksi hänellä riittää loppumattomiin kotiaskareita, joiden tekemistä hän vaatii itseltään.

– Pahinta on, että vanhemman pelko tarttuu vauvaan. Lapsi alkaa mieltää maailman turvattomaksi paikaksi, jossa on syytä olla hädissään. Se voi estää häntä tutustumasta ympäristöönsä, vaikka tutustuminen on välttämätöntä ja pienen lapsen tärkein kehitystehtävä.

Lue myös: Miten äidin synnytysmasennus vaikuttaa vauvaan?
Keskustele: Kun edellisestä synnytyksestä jää trauma

Äidin tunteita ei saa vähätellä

Synnytys voi olla traumaattinen sekä äidille, isälle että muille tukihenkilöille. Jos synnytyksen ajatteleminen tuntuu ahdistavalta, kannattaa yrittää hyväksyä tunteensa ja puhua niistä.

– Ihmistä auttaa usein, kun hän antaa itselleen luvan olla heikko ja luvan tuntea surua, kun kaikki ei mennytkään toivotusti. Pettymyksen ja ahdistuksen tunnustaminen tuntuu erityisen kipeältä, jos lähiympäristö julistaa vahvasti synnyttämisen ja vanhemmuuden ihanuutta ja sankaruutta.

Ahdistunut äiti tai isä saattaa joutua tilanteeseen, jossa kaikki ohittavat hänen tunteensa ja sanovat, että ”ainahan naiset ovat synnyttäneet, ja siihen nyt vain kuuluu ikäviäkin juttuja”.

– Jos sen lisäksi kaikki ovat kiinnostuneita vain lapsesta, vanhemman voi olla todella vaikea tuoda esiin pahaa oloaan. Se kannattaa kuitenkin tehdä, sillä synnytystraumoja pystytään hoitamaan hyvin tuloksin, Heino rohkaisee.

– Neuvola on luontevin paikka puhua asiasta. Ne työntekijät, jotka tietävät psyykkisten traumojen olemassaolosta, osaavat ohjata neuvolapsykologin luo, jonka kanssa asiaa voi tarkastella. Jos trauman oireet kestävät yli kuukauden, niistä selviämiseen tarvitaan usein ammattiapua.

Lue myös: Raskausmasennus – jopa yleisempää kuin synnytyksen jälkeinen masennus
Keskustele: Synnytystraumaan vertaistukea?

Synnytystraumaa hoidetaan terapiassa

Terapiassa synnytystä käydään läpi.

– Kun asiakkaan ja työntekijän välille syntyy riittävän luottamuksellinen suhde, asiakas uskaltaa suunnata ajatukset traumaan. Sen jälkeen hyvin pienissä palasissa puhutaan siitä, mitä tapahtui, ja mitä tunteita se herättää.

Eteneminen on hidasta, koska asian käsittely nostaa torjutun ahdistuksen ja pelon pintaan.

– Aikanaan asia eheytyy asiakkaan mielessä, ja hän pystyy toteamaan, mitä tapahtui, ja että se oli kurjaa. Hän ei joudu patoamaan tunteitaan, vaan pysyy elämään niiden kanssa, eikä hän enää näe lasta pahan synnytyksen läpi.

Lastakin voidaan auttaa

Synnytystraumasta toipuvaa vanhempaa saattaa ahdistaa turha syyllisyys siitä, että hän ei pystynyt heti rakastamaan lastaan.

– Vauvalla on onneksi ollut yleensä toinen vanhempi tai muu läheinen rakastamassa häntä!

Tarvittaessa lasta voidaan myös tukea kasvussa, ja lapsuuden vaikeita kokemuksia voidaan korjata vielä vuosien päästä.

– Kannattaa katsoa kokonaisuutta. Kaikki on kunnossa, jos lapsi vaikuttaa iloiselta ja terveeltä ja kiukuttelee sopivasti aika ajoin.

Lue myös: Isän synnytyksen jälkeinen masennus on luultua yleisempää
Keskustele: Voiko vauva saada trauman synnytyksestä?

Synnytys on hyvä käydä keskustellen läpi

Tarkoitus on, että jokainen äiti saisi keskustella synnytyksensä hoitaneen kätilön kanssa ennen kuin kotiutuu sairaalasta.

Aina se ei valitettavasti onnistu. Synnytyssalissa saattaa olla niin kiire, että kätilö ei ehdi vuodeosastolle, tai hän saattaa lähteä vapaille.

Äiti voi silloin pyytää tapaamisen järjestämistä myöhemmin. Samoin sairaalaan voi ottaa yhteyttä ja sopia keskusteluajan, jos synnytys alkaa vaivata mieltä vasta kotona, eikä keskustelu neuvolassa tunnu riittävän.

Lähes kaikki synnytystrauman kokeneet äidit tulevat jälkitarkastukseen äitiyspoliklinikalle, missä he tapaavat lääkärin. Synnytyskokemus käydään läpi, ja äidit voivat saada vastauksia mieltään askarruttaviin kysymyksiin.

Vakavissa tilanteissa sairaala tarjoaa mahdollisuuden tavata sairaalapapin, kriisihoitajan ja sosiaalihoitajan. Vanhempien on hyvä myös itse sanoa, jos heistä tuntuu, että psykiatrian puolen ammattiauttajasta olisi apua.

Se, mikä koetaan traumaattiseksi synnytykseksi, vaihtelee hyvin paljon synnyttäjän persoonallisuuden mukaan. Henkilökunnan tehtävä on nähdä ja aistia synnytyskokemuksen rankkuus, mutta aina se ei ole helppoa.

Asiantuntijana osastonhoitaja, kätilö Erja Arvola Päijät Hämeen keskussairaalan synnytysosastolta.

Lue myös: 10 merkkiä siitä, että olet valvonut vauvan kanssa liikaa
Keskustele: Kuinka joku uskaltaa hakea masennukseen apua?

Kirjoittaminen helpottaa

Äidit eivät välttämättä pysty analysoimaan kokemaansa välittömästi sairaalassa, koska he ovat aluksi sokkivaiheessa, ja vauva täyttää päivät.

Jos kysymykset ja epämääräinen paha olo heräävät vasta kotiinpaluun jälkeen, ne kannattaa heti ottaa puheeksi neuvolassa. Ammattilaisten pitäisi kysyä synnytyksestä kotikäynneillä ja neuvolassa, ja etenkin äidin jälkitarkistuksessa.

Jos vanhemmat vain pystyvät puhumaan kokemuksestaan, terveydenhoitaja voi auttaa olemalla
läsnä, kuuntelemalla, ottamalla tunteet vastaan ja antamalla vanhemmille mahdollisuuden puhua. Se on jo osa toipumista.

On myös mahdollista kirjoittaa sairaalaan kirje. Kokemuksen purkaminen sanoiksi edistää toipumista, erityisesti, jos äidistä on tuntunut, että hän ei tullut kunnolla kuulluksi.

Asiantuntijana Lahden Kasakkamäen neuvolan terveydenhoitaja Taina
Ylä-Soininmäki.

Lue myös: Univelka – mitä tehdä, kun äiti ja isä ei enää jaksa?
Keskustele: Pakko kirjoittaa, kun en saa unta ja ahdistaa

Avainsanat

Kommentit

Voi kun menisikin asiat noin… kun neuvola kysyi minulta kotikäynnillä mitä ajattelen synnytyksestä ja sanoin suoraan että se ahdistaa todella paljon! Neuvola vain totesi että noh nyt se on ohi… ööö on joo mutta edelleen nyt 2kk myöhemmin itkeskelen päivisin yksin salaa kun se ahdistaa! Eikä kukaan ymmärrä minullahan oli helppo ja nopea synnytys :/ anoppi vertasi synnytystä hammaslääkärissä käymiseen… olen siis kasannut suuren muurin eteeni ja jos joku kysyy niin naureskelen vain koko synnytykselle!

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.