Vanhemmuus Äidin terveys
21/08/2015

Pissat housussa? Näin palautat lantionpohjan lihasten kunnon synnytyksen jälkeen

Kaksplussan toimittajalle valkeni karulla tavalla raskauden jälkeen, miksi lantionpohjan lihaksia kannattaa vahvistaa ennen ja jälkeen synnytyksen. Lopulta virtsan karkailu saatiin kuriin sinnikkäällä treenillä.

Pissat housussa? Näin palautat lantionpohjan lihasten kunnon synnytyksen jälkeen

Kaksplussan toimittajalle valkeni karulla tavalla raskauden jälkeen, miksi lantionpohjan lihaksia kannattaa vahvistaa ennen ja jälkeen synnytyksen. Lopulta virtsan karkailu saatiin kuriin sinnikkäällä treenillä.

Leppoisa juoksu kulki kevyes­ti lämpimässä alkukesän illassa. Edellisestä kunnon lenkistä oli vierähtänyt pari vuotta – raskaus, synnytyksestä toipuminen ja pikkuvauva-arki olivat syrjäyttäneet juoksuharrastukseni.

Lenkin päätteeksi innostuin ottamaan spurtin. Se oli virhe.

Vaikka kuinka yritin pidätellä, pissa valui pitkin reisiäni ja kasteli sinisiin housuihini valtavat läntit. Soitin paniikissa miehelleni, etten kehtaa kävellä kotiin. Hän suostui hakemaan minut autolla. Penkki suojattiin muovipussilla. Itkin koko matkan kotiin asti.

Katso video: Näin jumppaat lantionpohjan lihaksia yhdessä vauvan kanssa

Raskaus koettelee lantionpohjaa

Tutustuin lantionpohjan lihaksiini ensimmäisen kerran raskauden aikana. Neuvolan terveydenhoitaja mainitsi sivulauseessa, että muistahan jumppailla niitä.

Lantionpohjan lihakset toimivat lattiana lantion sisäelimille. Ne tukevat erityisesti virtsaputkea, emätintä ja peräsuolta. Raskausaika panee lantionpohjan lihakset koville, kun kohtu kasvaa ja vie tilaa lantion elimiltä aiheuttaen mekaanisen paineen lantionpohjan kudoksille.

Supistelin lihaksia raskausaikana satunnaisesti, jos muistin. Synnytyksen jälkeen fysioterapeutti painotti, että lantionpohjaa pitää alkaa harjoittaa heti. Silittelin vauvaani ja kuuntelin toisella korvalla. Supistelin lihaksia välillä samalla, kun imetin, yleensä en lainkaan.

Gynekologian erikoislääkäri Eija Laurikaista harmittaa, että ehkäisevä hoito on vähentynyt.

– Aiemmin äideille järjestettiin fysioterapiaohjantaa raskauden jälkeen. Lantionpohjan lihaksia pitää kuitenkin harjoittaa jo ennen raskautta ja raskauden aikana.

Lue myös: Näin ehkäiset virtsankarkailua

Laskeuma uhkaa

Pari kuukautta pissavahinkoon päättyneen juoksulenkin jälkeen kävin gynekologilla vuosittaisessa tarkastuksessa. Sisätutkimuksen jälkeen gynekologi kysäisi, paljonko lapseni oli painanut syntyessään. Vastasin, että neljä ja puoli kiloa.

– Sinun on parasta jumpata lantionpohjan lihaksia ahkerasti tai muuten joudutaan laittamaan verkko, gynekologi tokaisi.

Tajusin heti, mistä hän puhui: lantionpohjan lihakseni olivat niin heikot, että minua uhkasi laskeuma.

Eija Laurikaisen mukaan gynekologiset laskeumat ovat tyypillinen heikkojen lantionpohjan lihasten aiheuttama vaiva.

– Kohtu, virtsarakko ja peräsuoli voivat laskeutua ja aiheuttaa paineen tunnetta ja pullotusta alapäässä. Laskeuma voi oireilla esimerkiksi tihentyneenä virtsaamistarpeena, pidätyskyvyn heikkenemisenä tai ulostamiseen liittyvinä ongelmina. Pahimmassa tapauksessa emätin tai kohtu voi pullistua kokonaan kehon ulkopuolelle. Alapäähän voidaan asentaa verkko tukemaan elimiä.

Ylipaino heikentää lantionpohjan lihaksia

Kotimatkalla tulivat taas kyyneleet. Miten lantionpohjan lihakseni voivat olla näin heikossa kunnossa, vaikka olen hoikka alle kolmekymppinen ja vasta yhden lapsen äiti?

– Raskaus ja synnytys ovat naisilla tärkeimpiä lantionpohjan lihasten ongelmille altistavia tekijöitä. Myös ylipaino heikentää lantionpohjan lihaksia. Joka toisella ylipainoisella naisella on lantionpohjan toimintahäiriöitä, mutta jo 5–10 prosentin laihtuminen vähentää virtsankarkailua, Laurikainen sanoo.

Myös korkea ikä, estrogeenin vaje ja tupakointi vaikuttavat sidekudos­ten ominaisuuksiin. Jos yleinen lihaskunto on huono, lantionpohjan lihaksetkin ovat usein heikot. Geneettisillä tekijöilläkin saattaa olla merkitystä.

Virtsarakon koulutusta

Varasin ajan fysioterapeutille, jonka ohjeet olivat selkeät: lantionpohja­jumppa viitenä päivänä viikossa, juomisen rajoittaminen ja virtsarakon koulutusta.

Olin huomaamattani litkinyt vettä turhaan yli tarpeen ja ravannut vessassa pahimmillaan puolen tunnin välein. Tiheistä vessakäynneistä oli tullut minulle normaali tapa.

Laurikaisen mukaan vessassa saisi käydä 5–7 kertaa päiväsaikaan. Sopiva vessakäyntien väli on 2–4 tuntia. Rakkoa ei kannata pinnistellä tyhjäksi väkisin, vaan antaa tyhjentäjälihaksen tehdä supistustyö.

– Yöllä ei saisi käydä vessassa lainkaan. Virtsarakko saattaa kutistua ja oppia, että se tyhjennetään myös yöaikaan. Pian vessassa voi joutua käymään monta kertaa yössä.

Fysioterapiakäynnin jälkeen aloitin kurinalaisen harjoittelun. Jumppasin lantionpohjan lihaksia sängyssä ennen nukkumaanmenoa. Rajoitin vedenjuontia ja venytin vessakäyntien välejä. Puristin jalkoja yhteen ja yritin kiinnittää huomiotani muihin puuhiin.

Joskus ehdin ajoissa vessaan, toisinaan en. Kerran olin ehtinyt kotiovelle ja työntää avaimen lukkoon, kun lihakseni ja tahdonvoimani antoivat periksi. Vessa oli liian lähellä.

Lantionpohjan jumppaa koko loppuikä

Kolmen kuukauden harjoittelun jälkeen fysioterapeutti mittasi lantionpohjan lihasteni voimaa emättimeen asetettavalla anturilla. Se rekisteröi lihasten supistelut tietokoneen näytölle, johon piirtyi käyrä. Supistelin lihaksia ensin nopeasti, sitten pitkään ja lopuksi niin voimakkaasti kuin pystyin. Fysioterapeutti kannusti ja kehui.

Harjoittelu oli tuottanut tulosta. Lihasteni nopeusvoima ja kestävyys olivat hyvällä tasolla. Maksimivoimassa oli vielä parantamisen varaa, ja fysioterapeutti kehotti satsaamaan sen harjoitteluun.

Kolmen kuukauden kuluttua mittaustulokset olivat parantuneet entisestään. Lisäksi pystyin pidättelemään pitkiäkin aikoja, eikä virtsakarkailua enää esiintynyt. Työ ei kuitenkaan loppunut siihen, vaan lihaksista pitää huolehtia loppuikä.

– Vastaanotolleni tuli kerran nelikymppinen kolmen lapsen äiti, joka ei ollut koskaan harjoittanut lantionpohjan lihaksiaan. Hän oli käynyt vessassa juuri ennen tuloaan, mutta silti häneltä karkasi virtsaa, kun pyysin häntä yskäisemään, Laurikainen kertoo.

Äiti päätti alkaa jumpata lantionpohjan lihaksiaan joka päivä. Kun hän saapui Laurikaisen vastaanotolle vuoden harjoittelun jälkeen, Laurikainen toisti yskätestin.

Tällä kertaa äidin rakko oli täynnä – mutta pisaraakaan ei karannut.

Avainsanat

Kommentit

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.