Vanhemmuus Äidin terveys
07/04/2016

Vuosien unettomuuskierre alkoi vauvan syntymästä

Esikoisen vauva-aikana alkanut unettomuus vei Hanna Lehtosen totaaliseen umpikujaan. Unettomuudesta toipunut kahden lapsen äiti kirjoitti kokemuksistaan e-kirjan, jotta samassa tilanteessa olevat vanhemmat tajuaisivat hakea ajoissa apua.

Vuosien unettomuuskierre alkoi vauvan syntymästä

Esikoisen vauva-aikana alkanut unettomuus vei Hanna Lehtosen totaaliseen umpikujaan. Unettomuudesta toipunut kahden lapsen äiti kirjoitti kokemuksistaan e-kirjan, jotta samassa tilanteessa olevat vanhemmat tajuaisivat hakea ajoissa apua.

Tarinan alku lienee tuttu monille tuoreille äideille. Vauvan syntymä saa elimistön ja aistit ylikierroksille, eikä nukkumisesta tahdo tulla mitään. Vauva herättää muutenkin pitkin yötä, ja lisäksi pitää käydä tarkistelemassa, hengittääkö pikku nyytti ja onko sillä kaikki hyvin.

Kun arki tasaantuu ja päiväunia voi vauvan kanssa torkkua, nukkuminen alkaa taas sujua, vaikka yöt ovatkin rikkinäisiä. Näin tapahtuu yleensä – mutta ei Hanna Lehtosen, 36, kohdalla.

Esikoisen syntymä kaikkine ilon, jännityksen ja epävarmuuden tunteineen laukaisi unettomuuden, joka ei hellittänyt silloinkaan, kun vauva alkoi nukkua öisin. Hanna ei vain enää nukkunut.

– Ennen esikoisen syntymää en kärsinyt unettomuudesta millään tavalla. Päinvastoin: pystyin nukkumaan automatkoillakin eikä kahvikaan valvottanut iltaisin. Ollessani viimeisilläni raskaana saatoin valvoa yöllä, kun vauva mylläsi masussa. Ne olivat oikeastaan ensimmäiset merkit univaikeuksista, Hanna muistelee.

Lue myös: Raskaus ja uni

Siivoamista päiväunien sijaan

Vaikka yöt menivät valvoessa, Hanna ei yrittänytkään nukkua päivisin. Hän teki kotitöitä vauvan päiväuniaikoina – voidakseen sitten keskittyä vuorovaikutukseen vauvan kanssa tämän ollessa hereillä.

– En osannut kuunnella kehoni viestejä.

Kun kuopus syntyi kolme vuotta myöhemmin, väsymystila oli niin paha, että päiväunet olisivat todella tulleet tarpeeseen. Nukkumisesta ei vaan tullut mitään: Hanna pelkäsi, että vauvalle sattuu jotain, jos äiti nukahtaa.

Jossain vaiheessa uupunut Hanna alkoi toivoa, että mies sairastuisi ja jäisi kotiin perheensä kanssa. Kun ystävä tuli käymään, hän ei jaksanut edes nousta taaperon vierestä lattialta vastaanottamaan vieraita.

Lue myös: 5 vinkkiä rennompaan arkeen

Fyysiset oireet kuin krapulassa

Väsymystila unettomien öiden jälkeen muistutti pahanpäiväistä krapulaa fyysisine oireineen: olo oli päänsärkyinen, sekava, jopa oksettava. Hanna ei pystynyt syömään oikein mitään.

– Hermot olivat tosi tiukilla. Normaalit lasten leikitkin särähtivät korvaan, Hanna muistelee.

Hän huomasi, että iltapäivällä kamala olo alkoi yleensä hieman helpottaa. Elämä oli päivä kerrallaan etenemistä.

Hanna kuvailee itseään suorittajatyypiksi, ja arvelee, että tämä ominaisuus myös pelasti hänet.

– En päästänyt pahaa oloa valloilleen, vaan pysyin koko ajan liikkeessä. Tykkään muutenkin tehdä paljon asioita. Niihin aikoihin tehtiinkin sitten aika paljon… Leivottiin pipareita, lähdettiin mummolaan.

Myös vauva-arjen säännöllinen rytmi auttoi selviytymään, kun sitä noudatti päivästä toiseen.

Lue myös: 10 merkkiä siitä, että olet valvonut vauvan kanssa liikaa

Keskustele: Kamalaa tämä unettomuus

”Se kuuluu asiaan”

”Se kuuluu asiaan, ainahan vauvat valvottavat, kyllä se siitä. Odotahan vaan, kun sinulla on toinen lapsi.” Ystävällisiä, hyvää tarkoittavia kommentteja, joita kaikki tuoreet äidit saavat kuulla.

Hanna arveli, että näin sen sitten täytyy olla – pienten lasten vanhemmilla kuuluu olla silmäpussit, ja unettomuus ja hirveä olo nyt vain piti kestää. Univajeesta ei oltu puhuttu etukäteen neuvolassa, ja muut äidit tuntuivat vain hehkuttavan vauva-arkensa suloisuutta.

Edes oma puoliso ei vuosien aikana tiennyt, miten pahasta unettomuudesta vaimo kärsi.

– En itsekään tajunnut enkä osannut puhuakaan siitä.

Hannan viesti muille vanhemmille on selvä:

– Älkää tehkö samoja virheitä kuin minä, hakekaa apua. Ei elämän kuulu vauva-aikanakaan olla ihan hirveää univelan takia.

Hän uskoo, että uniongelmat ja väsymys aiheuttavat perheissä isompia ongelmia, jotka voisivat olla ennaltaehkäistävissä, jos vain perheet osaisivat pyytää ja saisivat apua ajoissa. Voisivatko neuvolat ottaa käyttöön vaikkapa erityisen väsymystestin vanhemmille, Hanna ehdottaa.

Lue myös: Marja Hintikka: ”Olen varmaan maailman väsynein äiti”

Lääkeresepti kouraan

Kun töihinpaluu lähestyi, Hanna marssi terveyskeskukseen. Jotain pitäisi saada, että pystyn nukkumaan, hän pyysi. Terveyskeskuksesta annettiin lääkeresepti ilman sen kummempaa ohjeistusta tai seuranta-aikaa.

Myöhemmin Hanna päätyi psykiatrin vastaanotolle, jossa hänelle tarjottiin sairauslomaa. Hanna koki, ettei tarvitse sairauslomaa, ja kieltäytyi – ja lähti taas kotiin lääkereseptin kanssa.

– En halua syyttää ketään, mutta silti käy mielessä, että mitä jos tilanteeseeni olisi tartuttu ja sitä olisi seurattu?

Lue myös: Univelka: Mitä tehdä, kun äiti tai isä ei enää jaksa?

Lopullinen romahdus – ja toipuminen

Jos unettomuus tuntui rankalta kotiäitiaikana, työssäkäyntiin yhdistettynä se osoittautui sietämättömäksi. Hanna saattoi valvotun yön jälkeen oksentaa ennen töihin lähtöä. Noista ajoista ei juuri ole jäänyt hänelle muistoja.

– Ulkopuolisen silmin arkemme näytti varmaan ihan normaalilta, hän arvelee.

Hanna yritti epätoivoisesti pohtia ratkaisukeinoja keksimättä ainuttakaan. Univaje oli kestänyt liian pitkään, eikä mikään keino tuntunut auttavan. Kun eräänä päivänä mieleen tuli helpottavana ratkaisuna ajatus unilääkepakkauksen syömisestä kerralla, hän tajusi olevansa umpikujassa.

Lopullinen romahdus tuli hieman myöhemmin, oman äidin luona vierailulla. Hanna sai vuodatettua lopulta äidilleen koko tilanteen. Siitä alkoi kahden kuukauden sairausloma, tiivis terapia ja toipuminen. Alussa unettomuutta hoidettiin myös lääkkeillä.

– Toipuessani aloin ymmärtää, että vaikka kuinka haluan laittaa lapset kaiken edelle, en voi hoitaa muita, jos en itse ole kunnossa. Kun minä voin hyvin, lapsetkin voivat hyvin. Vaikka kuinka suoritin arkeamme, olin varmasti hermo kireällä, ja lapsethan vaistoavat kaiken.

Hannan kohdalla unettomuus ja sen aiheuttama uupumus etenivät salakavalasti, sillä hän ei itsekään tajunnut, miten pahaksi tilanne ehti päästä. Pohjakosketuksesta on nyt nelisen vuotta.

– Vasta kaksi vuotta sitten olin nukkunut univelkani kunnolla pois. Uskon, että tietty uniherkkyys seuraa minua läpi elämäni, ja siksi haluan pitää itsestäni huolta.

Lue myös:
Näin pidät vauvalle lempeän unikoulun
Näin opetat vauvalle vuorokausirytmin
Synnytyksen jälkeinen masennus – näin ehkäiset, tunnistat ja hoidat sen

Hannan vinkit hyvään uneen

  1. Säännöllinen unirytmi myös viikonloppuisin. En valvo puolilleöin vapaapäivinäkään.
  2. Alkoholin jättäminen pois. Alkoholi huonontaa unen laatua. En halua, että unirytmi menee sekaisin viikoksi yhden baari-illan tai edes muutaman viinilasillisen takia.
  3. Liikunta on hyvä unilääke – ei kuitenkaan liian myöhään illalla.
  4. Kamomillatee ja hyvä iltapala. Juon joka ilta rauhoittavaa kamomillateetä ja nautin ravitsevan iltapalan, esimerkiksi puuroa.
  5. Koko perheen illan rauhoittaminen. En katso iltaisin televisiota, sen sijaan luen paljon. Jos ystäviä tulee kylään, kutsumme heidät sellaiseen aikaan, ettei ilta veny myöhään.
  6. Puhtaat lakanat ja tuuletettu makuuhuone. Yksinkertaisia, mutta toimivia keinoja.
  7. Lämpimät sukat jalkaan nukkumaan mennessä. Lämpö lisää jalkojen pintaverenkiertoa ja laskee elimistön lämpötilaa, mikä tekee uneliaaksi.
  8. Paljon liikkuva voi saada apua uniongelmiin myös magnesiumin lisäämisestä ruokavalioon.

Hanna Lehtonen: Väsynyt äitiKokemuksista syntyi e-kirja

Hanna Lehtonen kirjoitti uupumuksen ja unettomuuden kokemuksistaan e-kirjan Väsynyt äiti – apua uupumukseen ja unettomuuteen. Se julkaistiin tammikuussa 2016.

– Kerroin tarinani, koska haluan auttaa. Olen esimerkki siitä, miten voi käydä ihan tavalliselle äidille, jos apua ei osaa pyytää ajoissa. Missään ei esimerkiksi neuvota, milloin väsymystila on edennyt niin pitkälle, että siihen tarvitaan ulkopuolista apua. Väsymys ja valvominen toki kuuluvat vauva-arkeen, mutta kuinka pitkään?

Avainsanat

Kommentit

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.