Vanhemmuus
20/11/2017

”En jaksa enää tätä surua” – Lapset eivät löydä sanoja perheväkivallalle

Vanhempien väkivaltaisuus herättää lapsissa surua, pelkoa ja vihaa. Usein lapset suojelevat vanhempiaan vaikenemalla kaikesta. Lapsen oikeuksien päivä muistuttaa, että jokaisella lapsella tulisi olla oikeus turvalliseen kotiin.

Väkivaltaa kokeneiden lasten on usein vaikea puhua asiasta.

”En jaksa enää tätä surua” – Lapset eivät löydä sanoja perheväkivallalle

Vanhempien väkivaltaisuus herättää lapsissa surua, pelkoa ja vihaa. Usein lapset suojelevat vanhempiaan vaikenemalla kaikesta. Lapsen oikeuksien päivä muistuttaa, että jokaisella lapsella tulisi olla oikeus turvalliseen kotiin.

”En tiijä, että kukaan rakastais mua.”

”En jaksa enää tätä surua, ei puhuta enää yhtään.”

Tällaisia vastauksia sai Pelastakaa Lapset ry:n aluejohtaja Anu Huovinen, kun hän haastatteli neljää perheväkivaltaa kokenutta lasta lisensiaattityöhönsä. Hän on tehnyt 30 vuotta asiakastyötä lastensuojelussa.

Huovinen huomasi, miten vaikeaa lasten oli luottaa kehenkään aikuiseen, joten hän tapasi heitä monta kertaa.

– Pienimmän lapsen kanssa leikin piilosta, kun hän ei jaksanut koko ajan jutella. Hänen oli vaikea puhua kokemuksistaan, niin kuin kaikkien näiden lasten. Kaikki lapset jättävät joitakin kohtia kertomatta.

Lasten kodeissaan kokema väkivalta oli lyömistä, tappelua, tavaroiden heittelyä, riitelyä ja uhkailua. Alkoholi oli vahvasti mukana kuvioissa.

Väkivalta herättää lapsissa surua ja vihaa

Väkivaltaa kokevien lasten määrä on Suomessa vähentynyt. Kuitenkin lapset, joilla on väkivaltakokemuksia, altistuvat sille entistä useammin. Väkivallan kokemukset keskittyvät kahdelle prosentille lapsista, ja nämä lapset kokevat kotonaan vakavaa fyysistä uhkaa.

Vanhempien väkivaltaisuus herättää lapsissa monenlaisia tunteita, mutta Huovisen kokemus on, että niistä yleisin on suru.

– Lapset surevat sitä, millaista heidän perheensä elämä on. Surun lisäksi väkivalta herättää monia muitakin tunteita: pelkoa, vihaa, pettymystä ja myötätuntoa vanhempia kohtaan, hän kuvaa.

Väkivaltaa kokeneiden lasten toive vanhemmille on yksinkertainen: he toivovat vanhempiensa elävän ihmisiksi. Lasten mielestä hyvä vanhempi ei juo, polta eikä käytä huumeita, tulee toimeen parisuhteessa eikä riitele.

Elämä väkivaltaisessa kodissa lasten silmin

”Kumpiki mun vanhempi on heitelly ja särkeny tavaroita. Viimeksi muuten särki äiti. Ja yks isoin asia mikä on säretty, niin sen muuten isä teki, niin keittiön penkki. Heitti vaan ovesta pihalle ja jalat meni ihan…”

”Vaikka ne löis mua niin ei ne saa mua kiinni. Mä juoksen karkuun. Vaikka 222 kierrosta sen takan ympäri, juoksen niin monta kertaa ympäri, että eiköhän ne siitä väsy.”

”Pahinta on ollut että äitillä on ollu naama mustelmilla, semmosta. Kyllähän se vähän harmitti, äitin puolesta, nähä se semmosena.”

”Turvakodille tultiin juomisen ja väkivallan takia, ainakin uskoisin. Isä ja äiti on molemmat juoneet.”

”Jos mun elämästä kirjoitettaisiin kirja, sen nimeksi vois tulla Älkää juoko. — Se ois ohjekirja aikuisille, kaikkea et mitä sen seurauksena voi tapahtua. — Väkivallasta seuraa mustelmia. Ja pahimmassa tapauksessa voi olla luita poikki, riippuu onks ollu oikein kunnon tappelu. — lapselle tulee paha olo.”

Lähde: Anu Huovinen: Perheväkivaltaa kokeneen lapsen identiteettikertomukset (Pelastakaa Lapset ry:n julkaisu)

Sukupolvien mittainen kierre

Kun väkivaltaa käytetään kasvatuksessa – oli se sitten fyysistä tai jatkuvaa henkistä pahoinpitelyä – lapsi menee tavalla tai toisella rikki. Sillä voi olla peruuttamattomia seurauksia. Lapsesta voi tulla väkivallan seurauksena alistunut uhri, joka joutuu elämässään huonoon asemaan, koska on tottunut elämään pelossa ja tekemään itsestään näkymättömän. Lapsi tekee itsestään helpon tai näkymättömän.

Pieni lapsi voi olla viimeiseen saakka lojaali omia vanhempiaan kohtaan ja yrittää pahoinpideltynäkin ymmärtää heitä.

Pahoinpidelty pieni lapsi voi myös ottaa kapinoimisen ja vihan elämänasenteekseen: kun minua lyödään, niin minäkin lyön. Viha on selviytymiskeino, mutta huono sellainen.  Se kostautuu myöhemmissä elämänvaiheissa, ja perheväkivallan kierre voi jatkua, jos sitä ei tietoisesti katkaise.

”Suojelin lapsena omaa perhettäni”

Rap-artisti Dilemma on kasvanut väkivaltaisessa kodissa. Hän uskoi lapsena olevansa niin paha poika, että on ansainnut kuritusta. Hän eli peittäen sisimpänsä pahaa oloa.

– Lapsi suojelee omaa perhettään, oli se oma paha olo kuinka suuri tahansa, Dilemma sanoo.

– Ei lapsena tullut mieleenkään puhua näistä. Me oltiin vaan tuhmia poikia, joiden piti ottaa vastaan se, mitä tuleman piti. En mä koskaan puhunut kokemuksistani kavereillekaan.

Levy-yhtiön johtaja oli ensimmäinen, joka halusi kuulla nuoren miehen koko tarinan, myös ne synkät kohdat.

– Hän sanoi, että sun pitää kirjoittaa biisejä omasta elämästäsi. Tein sen, ja se oli äärimmäisen puhdistava kokemus mulle. Ymmärsin, miten tärkeää on käsitellä näitä, Dilemma kertoo.

Mä en pelkää sua enää kuvaa lapsen silmin väkivallan kokemusta ja sitä, miten lapsi selviää: ”Mä aloin rakentaa mun mielelle suojaa, tekohymyy, jottei kukaan mitään huomaa.- -”

Miksi suojelijasta tuleekin pahoinpitelijä?

Miten päädytään siihen tilanteeseen, että aikuinen pahoinpitelee omaa lastaan, häntä, jota pitäisi suojella?

Anu Huovisen mukaan taustalla vaikuttaa se, miten itseä on aikoinaan kohdeltu, ja elämän erilaiset kriisit, kuten työttömyys tai stressi. Väkivallantekojen taustalla voi olla myös huoltajuusriitoja.

Ihmiset kestävät vaikeuksia eri tavoin. Jos niitä ei kestä, pitäisi hakea apua.

Mikään ei oikeuta lapseen kohdistuvaa väkivaltaa.

 

Kansainvälistä Lapsen oikeuksien päivää vietetään marraskuun 20. päivä. Tänä vuonna teemana on yhdenvertaisuus.

Tunnista pahoinpitelyn merkit

Lapsen keho: mustelmat, naarmut, haavat, murtumat, sisäiset vammat ja epämääräiset palovammat voivat kertoa pahoinpitelystä. Vamman sijainti, ikä tai vaikeusaste voivat olla ristiriidassa sen kanssa, mitä lapsi kertoo niistä (jos hän on riittävän iso kertoakseen jotain).

Ulkoinen olemus: Vaatteet voivat olla likaiset, pesuja on laiminlyöty. Lapsi voi olla nälkäinen ja yleisvaikutelma on epäsiisti ja hoitamaton.

Mieli: Lapsella voi olla psyykkistä oireilua, joka voi ilmetä myös pää- tai vatsakipuina. Hän voi olla apea, masentunut, jännittynyt ja kärsiä huonosta itsetunnosta. Hänellä voi olla myös paljon mielialavaihteluita ja keskittymiskyvyttömyyttä.

Käytös: Lapsi voi kaivata paljon läheisyyttä tai vetäytyä syrjään. Hän voi myös käyttäytyä väkivaltaisesti tai olla ylikiltti. Käytös voi olla myös taantunutta.

Jos sinun lähipiirissäsi on tällainen lapsi, ota tarvittaessa yhteyttä kuntasi sosiaalitoimeen ja tee lastensuojeluilmoitus.

Lähde: Annika Vihervä, Lapsi perheväkivallan uhrina (2011)

Avainsanat

Kommentit

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.