Vanhemmuus 20.12.2017 Päivitetty 26.06.2023

Kodin ilmapiiri on mielentila – näin saat riidat vaihtumaan hymyyn

Hyvä kodin ilmapiiri on salliva ja keskeneräisyyden hyväksyvä. On ihanaa, jos kotona voi näyttää vapaasti erilaisia tunteita ja saa kokea välittämistä.

Teksti
Elina Teerijoki
Kuvat
iStock, Suvi Elo

Kodin ilmapiiri on sananmukaisesti ilmassa leijuva tunne siitä, millaista kotona on olla.

– Perhe on yhteinen yksikkö, jossa kaikki vaikuttavat toisiinsa. Siten kaikki perheenjäsenet vaikuttavat kodin ilmapiiriin, sanoo Väestöliiton psykologi ja Vanhemmuustiimin esimies Suvi Laru.

Vastuu hyvän ilmapiirin ylläpitämisestä on luonnollisesti aikuisilla, jotka jo osaavat käsitellä ja säädellä tunteitaan tai voivat sitä tietoisesti opetella. Lapsilla tunteiden käsittely ja sanoittaminen on vielä opetteluvaiheessa.

Muut perheenjäsenet huomaavat kyllä, jos yksi mököttää. Jokaisen henkilökohtaiset tunteet vaikuttavat koko perheen ilmapiiriin: jos yhtä perheenjäsentä painaa jokin ulkopuolinen asia, tunnetila voi ikään kuin vuotaa perhe-elämän puolelle ja vaikuttaa kaikkien mielialaan.

Jo tämän vuoksi aikuisen pitää valvoa omaa kuormitustaan ja sitä, etteivät aikuisten tunneasiat rasita liiaksi lasten elämää. On kaikkien yhteinen etu, että aikuinen saa välillä rentoutua itselleen sopivalla tavalla ja kerätä hyvää oloa.

– Aikuisen pitäisi muistaa huolehtia kaikista oman elämänsä osa-alueista. Verkostot tai niiden puute, yhteisöllisyys, puolison tuki ja parisuhdeasiat vaikuttavat aikuisen tunne-elämään ja sitä kautta myös vanhemmuuteen ja lapsiin, Laru korostaa.

Aina aikuisen omaa aikaa ei ole helppo järjestää. Turvaverkon puuttuessa apua voi saada lastenhoitopalveluista tai lapsiparkeista, mutta myös rentouttavan hetken järjestäminen itselle kotona voi auttaa.

Nauru on lisääntynyt Jenna Ukkosen perheessä. Siitä saa nauttia myös Jennan tytär Helmi, 4. Kuva: Suvi Elo.

”Minun piti myöntää, että olin kamala”

Jenna Ukkonen, 29, oli äiti, joka hoiti kaiken. Hän torjui tarjotun avun ja moitti sitten puolisoa, joka ei auttanut.

– Esikoinen syntyi sydänvikaisena ja huolta oli paljon. Kun alkoi tuntua, etten selviä, pidin vain tiukemmin lankoja käsissäni, Jenna kertoo.

Esikoisen onnistuneen sydänleikkauksen jälkeen syntyi toinen lapsi. Jenna omistautui äitiydelle eikä päästänyt miestä itsensä ja vauvan väliin. Hän hoiti kodin ja lapset tehokkaasti eikä pystynyt rentoutumaan, jos jätti lapset isän hoiviin.

– Pidin hymyilevää ulkokuorta, vaikka kiukutti. Olin perheen esikoisena tottunut suorittamaan ja pärjäämään.

Ensimmäinen parisuhde päättyi eroon. Lasten vuoroviikkoasuminen oli aluksi Jennan kontrollin tarpeen takia vaikeaa.

Parin vuoden päästä Jenna tapasi nykyisen miehensä ja sai kolmannen lapsen, nyt nelivuotiaan tyttären. Vasta nykyisen miehensä työuupumuksen myötä Jenna joutui kohtaamaan sen, että hän ei pystynyt olemaan toisen tukena.

Mies kertoi Jennalle huomioitaan. Ne olivat ihan samoja, joista entinen mieskin oli sanonut: Jenna on kiinni omissa asioissaan, ei anna tilaa toisille, on kireä ja kiukkuinen.

– Tuntui pahalta, kun jo toinen minua lähellä oleva ihminen sanoi samaa.

Jenna joutui myöntämään, että hän on joskus aika kamala. Se oli ensimmäinen askel kohti itseymmärrystä.

– Olen kipakka ja ärjyn lapsillekin. Saan olla sellainen kuin olen, mutta käytöstäni voin aina muuttaa.

Muutos alkoi puolivahingossa. Jenna törmäsi netissä aforismikuviin, joiden ajatukset koskettivat. Hidasta elämää -sivustolta löytyi lisää oivaltavaa, rutiinielämää kyseenalaistavaa sisältöä.

– Niiden lukemisesta ja pohtimisesta aloin saada uutta energiaa. Mieskin kysyi, onko minulla elämässä jotain uutta.

Itseopiskelua seurasi verkkokurssi, jolla Jenna teki vihkoon päivittäin itsetuntemukseen liittyviä tehtäviä. Ne olivat yksinkertaisia, ajattelemaan herättäviä kysymyksiä. Jenna huomasi, että hänen haasteensa oli pysähtyminen; tehtävien äärellä se tapahtui luonnostaan. Jenna aloitti myös harrastuksen, lapsuudenperheestä tutun vapaapalokuntatyön, joka antoi muuta ajateltavaa kotiasioiden sijaan.

Jennan tulikoe langoista löysäämisessä oli sairaalassa polvileikkauksen takia vietetty viikko. Hän oli tietoisesti antamatta neuvoja kotiin, ja silti kaikki saivat ruokaa ja hampaat pestiin.

Lapsetkin uskaltavat lähestyä nyt helpommin, kun äidillä ei ole ensimmäisenä mielessä, onko läksyt jo tehty. Myös uusperhekuvio toimii paremmin.

– Nauru on lisääntynyt kotona. Meillä on lupa näyttää kaikki tunteet, enkä enää valita, jos mies pesee pyykkiä väärin. Aina, kun alan suorittaa, palaan verkkokurssin vihkoon, Jenna kertoo.

Jokainen vanhempi tarvitsee kotona myös omaa aikaa.

Stressi vie voimat kasvattaa hyvin

Kun lapsi tekee virheen, sanooko aikuinen, että yritetään yhdessä uudelleen, vai rankaiseeko hän lasta? Lapsen kasvulle on suuri merkitys sillä, jaksaako aikuinen kasvattaa kannustavasti ja olla esimerkkinä tunteiden käsittelyssä. On tutkittu, että vanhemman vihamielisyys altistaa lapsen masennukselle.

Lapset myös ottavat mallia vanhemmista. Ei ole yhdentekevää, miten aikuinen jossain tilanteessa reagoi.

– Esimerkiksi töihin tai opiskeluun tai niiden puutteeseen liittyviä paineita on varmasti kaikilla joskus. Niitä voi sanoittaa lapselle vaikka kertomalla, että isä tai äiti tarvitsee nyt pienen hetken rauhoittumisaikaa töistä tultuaan, että pystyy sitten kunnolla keskittymään sinuun ja kodin asioihin, Laru kuvailee.

Jos kuormitustilanne pitkittyy, esimerkiksi töissä on joka päivä kurjaa ja mieli on maassa, puhutaan stressistä. Stressiä voivat aiheuttaa muutkin asiat, kuten ihmissuhde- tai terveyshuolet, tai erilaiset haastavat elämäntilanteet. Pahimmillaan monta ikävää asiaa kasaantuu takkuiseksi palloksi mieleen.

On tutkittu, että vanhempien pitkään jatkunut stressi ja uupumus altistavat lapset aikuisen ylilyönneille ja välinpitämättömyydelle, jopa kasvatukselliselle väkivallalle eli kuritukselle.

– Kasvatuksellinen väkivalta eli kuritusväkivalta tai sen uhka nostaa lapsen stressihormonitasoa. Väkivaltaa kokeneet lapset sairastelevat enemmän, heillä on enemmän oppimis- ja käytöshäiriöitä ja mielialan vaihtelua, Laru luettelee.

Huutaminenkin on väkivaltaa. Se herättää lapsessa pelkoa ja opettaa, että vain ylivallalla voittaa. Välinpitämättömyys vaikuttaa puolestaan esimerkiksi lapsen itsetunnon kehitykseen ja kokemukseen minuudesta.

Lasten kanssa yhdessä tekeminen lisää kodin positiivista ilmapiiriä ja läheisyyttä.

Joustavuus auttaa hyvään kasvuun

Millainen sitten on hyvä kodin ilmapiiri? Laru nostaa ensimmäiseksi esiin joustavuuden ja sallivuuden. Se ei tarkoita, että lapset saavat hyppiä seinille, vaan sitä, että virheisiin suhtaudutaan rennosti ja ystävällisesti.

– On hyvä, että kotona saa näyttää vapaasti erilaisia tunteita. Asiat selvitetään, sotkut siivotaan ja virheeseen voi suhtautua mahdollisuutena oppia uutta. Joustavuus on hyvin tärkeää sekä kotona että elämässä muutenkin, Laru sanoo.

Kaikilla on erilaisia päiviä, erilaisia viikkojakin: kukaan ei ole aina aurinkoinen ja iloinen, vaan elämään mahtuu huonoja aikoja – tai vaikeita elämäntilanteita.

Jatkuvan huonon fiiliksen voi kuitenkin tiedostaa ja opetella uusia toimintamalleja. Ajoittain kannattaa katsoa peiliin ja miettiä, mitä itselle kuuluu ja miltä tuntuu olla kotona. Onko hyvä ja rento olla, vai onko kotona kireä ilmapiiri?

Lasten oireilu on merkki siitä, että kodin ilmapiirille on tehtävä jotain. Jos lasten käytös selvästi muuttuu, ja he esimerkiksi alkavat karttaa toista vanhempaa, vaikuttavat jännittyneiltä tai eivät rohkene ilmaista mielipiteitään tai tunteitaan, voi pohtia, onko ilmapiirissä ongelma.

– Hae apua mieluummin liian aikaisin kuin liian myöhään, jos tilanne on raskas. Muutamakin keskustelu ammattilaisen kanssa voi helpottaa arjen soljumista, psykologi Laru tietää.

Hänen työssään on hyvin tavallista kohdata perheitä, joissa työn ja perheen yhteensovittaminen on vaikeaa. Melko usein vanhemmat myös toistavat oman lapsuudenkotinsa käytösmalleja, jotka eivät välttämättä ole rakentavia.

Riitelyä voi lykätä ottamalla aikalisän

Se, että pitää yllä positiivista ilmapiiriä, ei tarkoita, ettei kotona saisi olla erimielisyyksiä. Niitä on kaikilla.

– Jos pari kertoo vastaanotolla, että meillä ei koskaan riidellä, kysyn jatkoksi, miten teillä käsitellään erimielisyyksiä, Laru sanoo.

Maton alle lakaiseminen ei ole järkevää, sillä kylmän sodan ilmapiirikin kiristää ja vaivaa. Aikuisten avoin riitely on kuitenkin lasten mielestä tutkitusti usein se ahdistavin asia kotona. Lasta ei myöskään saa ottaa vanhempien väliin terapeutiksi; etenkään parisuhdeasiat eivät kuulu lapsille.

Fiksua on ottaa aikalisä, jos riita alkaa nousta väärällä hetkellä.

– Puolisolle voi sanoa, että ei riidellä nyt, vaan palataan tähän myöhemmin paremmalla ajalla. Tämä suojaa lapsia, ja etäämmälle tilanteesta pääseminen voi helpottaa asian käsittelyä, Laru sanoo.

Hymy on hyvä ilmapiirimittari

Jos perheessä on kaksi vanhempaa, heistä voi olla toisilleen hyvä tuki. He voivat esimerkiksi verrata lapsuudenkotiensa toimintamalleja ja miettiä yhdessä, mitä sieltä on periytynyt omaan perheeseen.

Puoliso voi myös auttaa toista huomaamaan kireän olonsa: Hei, taidat olla rasittunut, voinko auttaa?

Koti ja sen ilmapiiri on mielentila. Kaiken ei tarvitse olla täydellisen seesteistä, vaan riittävän hyvä riittää. Riittävän hyvän taas määrittelevät kodin asukkaat. Juttele kumppanisi kanssa, mikä on hänelle ja teille yhdessä riittävän hyvää.

– Peräänkuulutan tässä vanhempien välistä hyvää vuorovaikutusta. Kaikkiin hankaliin asioihin ei tietenkään ole yhtä selvää vastausta, mutta keskustelu ja asioiden yhdessä pohtiminen auttavat aina, Laru sanoo.

Omassa perhe-elämässään hän ajattelee, että jos itsellä ja muilla on enimmäkseen hymyileväinen olo, asiat ovat riittävän hyvin.

Lue myös:

4 vinkkiä arjen hidastamiseen

Nämä 20 merkkiä todistavat, että olet hyvä vanhempi

Näillä viidellä keinolla kasvatat kaameista kakaroista suloisia pilttejä

Jaa oma kokemuksesi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Kokeile Kaksplussan laskureita

X