Vanhemmuus Minä vanhempana
13/05/2016

Äiti – tunnetko syyllisyyttä ajatuksistasi?

Äitiys ei ole aina pelkkää onnea ja iloa. Vanhemmuuteen liittyy myös kielteisiä tunteita kuten raivoa, vihaa ja inhoa. Kaikki tunteet ovat sallittuja, mutta niitä seuraavat teot voivat olla rangaistavia.

Äiti – tunnetko syyllisyyttä ajatuksistasi?

Äitiys ei ole aina pelkkää onnea ja iloa. Vanhemmuuteen liittyy myös kielteisiä tunteita kuten raivoa, vihaa ja inhoa. Kaikki tunteet ovat sallittuja, mutta niitä seuraavat teot voivat olla rangaistavia.

Vanhemmuuteen liittyvistä negatiivisista tunteista on joskus vaikea puhua. Moni pelkää, että kielteisiä tunteita paheksuttaisiin. Puhumattomuus ei ole hyväksi, sillä kielteisten tunteiden piilottelu lisää harhaa siitä, mikä on hyvää äitiyttä.

Mikään vanhemmuuteen liittyvä tunne ei ole kielletty, koska tunteet eivät ole täysin ohjailtavissa. Tunnereaktioiden aiheuttamat teot sen sijaan voivat olla jopa rangaistavia.

Raivo, suuttumus, viha ja inho

Suuttuminen on impulsiivinen tunne. Se on reaktio, joka tarjoaa voiman tehdä epämieluisalle asiantilalle jotain. Vihaisina äidit sokaistuvat, näkevät mustaa, punaista tai sumua. Kyky nähdä tilanne ulkopuolisen silmin heikkenee ja rakentavan ratkaisun keksiminen vaikeutuu.

Lue lisää: Näin vanhempien kehonkieli vaikuttaa lapsen kehitykseen

Syyllisyys

Syyllisyys nousee kielletyksi koetuista tunteista, ajatuksista ja teoista. Ne liittyvät tyypillisesti lapsen pukemiseen, ruokailuun, lapsen itkuun, useamman lapsen yhtäaikaiseen huomionhakuun, uhmaikään, oman ajan ja tilan puuttumiseen tai jopa johonkin lapsen ominaisuuteen kuten ulkonäköön, temperamenttiin, sukupuoleen, tai siihen, että lapsen isä on entinen puoliso. Syyllisyys kumpuaa siksi, koska näissä tilanteissa vihan, raivon ja pettymyksen tunteita lasta kohtaan ei koeta oikeutetuiksi.

Syyllisyydessä on myös jotain positiivista. Se nimittäin edesauttaa anteeksipyytämistä ja saa keksimään keinoja hyvittää virheet. Pelkkää suuttumuksen tunnetta voi seurata syyllisyyden tunne, vaikka mitään ei olisi tapahtunut.

Aina vihan tunnetta ei seuraa syyllisyys. Ei ainakaan niissä tilanteissa, joissa suuttumus on oikeutettua: kumppanin ymmärtämättömyys, sukulaisten jakelemat kasvatusohjeet, ulkopuolisten ärsyttävät kommentit ja huonot neuvolakokemukset.

Häpeä

Häpeä kohdistuu omaan itseen vanhempana. Häpeävä voi tuntea alemmuutta ja tilanteeseen liittyvää toivottomuutta. Häpeään liittyy usein vertailu toisiin ja pelko toisten arvostelusta.

Väsymys

Varmasti lähes jokainen äiti kokee jossain vaiheessa väsymystä. Väsymys voi olla psyykkistä tai somaattista. Somaattinen väsymys tarkoittaa, että äiti tarvitsee fyysistä lepoa. Psyykkinen väsymys puolestaan voi olla esimerkiksi masennuksen, yksinäisyyden tai stressin oire. Se ei helpotu lepäämällä.

Huoli ja pelko

Yksikään äiti ei välty pelolta ja huolelta. Jotkut voivat kuitenkin sairastua huolestumiseen. Se on äidille uuvuttavaa. Pahimmillaan äidin todellisuudentaju hämärtyy, eikä hän uskalla lähteä mihinkään, vaan jämähtää lapsensa kanssa kotiin peläten kaikkea.

Lue lisää: Baby Bear -blogin Xenia Andersson: ”Olisinpa toisen lapsen kanssa rennompi”

Riittämättömyys

Riittämättömyys on tunne, joka pulpahtaa, kun omat odotukset äitiydestä, kodista tai lapsesta eivät ole toteutuneet. Omaa riittämättömyyttä ei usein haluta näyttää ulospäin. Siksi siihen liittyvät tunteet peitellään. Ne koetaan noloiksi.

Ankaruus itseä kohtaan voi joskus olla lapsen etu: äiti alkaa panostaa lapseen etistä enemmän. Lapseen kohdistuva pettymys puolestaan ei ole lapselle hyväksi. Äiti, joka ei arvosta lapsensa ominaisuuksia, herättää muissa ihmetystä ja kauhistusta.

Suru ja haikeus

Suru liittyy usein masennukseen, alakuloisuuteen tai pettymykseen. Se voi olla myös tunnereaktio menetykseen.

Haikeutta voi esiintyä myös, kun äiti haikailee menetettyä vapauttaan, hyviä yöunia sekä menetettyjä vartalon muotoja.

Lue lisää: Suru keskenmenon vuoksi – näin selviät siitä

Milloin tunteista pitää huolestua?

Väkivaltainen tai henkisesti sairas äiti on lapselle vaarallinen. Uupumus, herkkyys ja alavireys saattavat kasvaa ajan myötä suuriksi, jolloin tavallisen arjen pyörittämisestä tulee ylivoimaista. Vauvan itkukin voi tällöin tuntua vanhemmasta ylivoimaiselta vaatimukselta. Silloin vanhempi voi yrittää hiljentää vauvaa väkivaltaisesti. Vauvan ravistelu on kuitenkin jo väkivaltaa, joka aiheuttaa pysyviä vaurioita lapsen elimistöön.

Lue lisää: Näin pääset eroon yksinäisyydestä, kotiäiti

Henkinen väkivalta

Väkivaltaa on fyysisen pahoinpitelyn lisäksi henkinen väkivalta. Henkistä väkivaltaa on laiminlyönti, uhkailu ja pelottelu. Se voi jättää lapseen fyysistä väkivaltaa pidempiaikaisiakin vaurioita.

Lue lisää: Mistä saisi iloa arkeen?

Synnytyksen jälkeinen masennus

Tunneherkkyyttä heti synnytyksen jälkeen pidetään normaalina ja tavallisena, sillä se auttaa äitiä tutustumaan vastasyntyneeseen. Herkistymistä kokee 80 prosenttia äideistä. Se voi olla itkuherkkyyttä, epävarmuutta, mielialanvaihtelua ja ärtyisyyttä. Se kestää muutamasta päivästä muutamaan viikkoon.

15–20 prosentilla äideistä tila kuitenkin jatkuu pidempään. Silloin puhutaan synnytyksen jälkeisestä masennuksesta. Masentunut tarvitsee konkreettista arjen apua lapsen ja kodin hoitoon sekä lepoa. Keskusteluapu on tärkeää. Tarvittaessa hoitona voidaan käyttää myös masennuslääkitystä.

Lue lisää: Synnytyksen jälkeinen masennus on yleistä – Näin ehkäiset, tunnistat ja hoidat sen

Lähteenä Kristiina Janhunen ja Minna Oulasmaa: Äidin kielletyt tunteet (Väestöliitto)

Mieti lapsuuttasi

  • Jos huomaat äitiyden ja vanhemmuuden herättävän sinussa käsittelemättömiä tunteita tai nostavan esiin vaikeita muistoja lapsuudenperheen ajoilta, pidä mielessäsi, että niiden käsittelyyn on saatavissa apua.
  • Muistele, minkälaista vuorovaikutusta omassa perheessäsi oli. Kun käy läpi menneisyyttään, voi vähitellen ymmärtää, miksi tuntee nyt monia outoja tunteita.
  • Anna itsellesi aikaa kokea tunteet. Tunteiden nimeäminen voi olla avaava oivallus, mutta vasta niiden läpieläminen auttaa siirtymään eteenpäin.
  • Omien keskeneräisten tunnekokemusten muistaminen ja jakaminen on kipeää ja vaatii turvallisen suhteen läheiseen tai ammatti-ihmiseen.

Mistä tukea vanhemmuuteen?

Avainsanat

Kommentit

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.