Vanhemmuus Minä vanhempana
26/02/2017

Huutaminen, mykkäkoulu, syyttely – tunnista ja riko kotoa opitut käyttäytymismallit

Kun sinä huudat tai kieltäydyt puhumasta puolisollesi, saatat toistaa samaa kuviota kuin vanhempasi. Aikuisena voit valita, miten toimit, ja katkaista sukupolvien mittaisen huonon käyttäytymismallin ketjun.

Huutaminen, mykkäkoulu, syyttely – tunnista ja riko kotoa opitut käyttäytymismallit

Kun sinä huudat tai kieltäydyt puhumasta puolisollesi, saatat toistaa samaa kuviota kuin vanhempasi. Aikuisena voit valita, miten toimit, ja katkaista sukupolvien mittaisen huonon käyttäytymismallin ketjun.

Sinähän olet ihan kuin äitisi! Tai: Juuri noin isäsikin aina tekee! Ei ole tavatonta, että parisuhderiidan aikana tuontyyppisiä huomioita sinkoilee puolin ja toisin.

– Usein kumppani onkin ensimmäinen, joka huomaa lapsuudenkodista perityn käyttäytymismallin, toteaa Väestöliiton perheneuvonnan koordinaattori, pari- ja seksuaaliterapeutti Minna Oulasmaa.

– Riidassa heitetty lausahdus provosoi, mutta mukana on totuuden siemen. Asiasta kannattaakin puhua rauhassa, kun riita on sovittu.

Jos asian äärelle malttaa ja uskaltaa pysähtyä, voi oivaltaa jotain olennaista itsestään, perheestään, omasta käytöksestään ja sen vaikutuksesta tuleviin sukupolviin.

Kasvatusperintö voi olla huonoja käyttäytymismalleja, jotka tulevat lapsuudenkodista. Sellaisia ovat esimerkiksi huutaminen, syyttely, lapsen ruumiillinen kurittaminen ja puhumattomuus.

Tunnista lapsesi temperamentti – auttaa kasvatuksessa

Peritkö mykkäkoulun kotoa?

Mykkäkoulu on eräs tapa kohdata ristiriitoja. Joskus tuntuu siltä, että on helpompi lopettaa kokonaan puhuminen kuin sanoa, että nyt minua suututtaa.

Suuttumuksesta mykkänä kihistessään tulee harvoin ajatelleeksi, että samalla tulee ehkä jatkaneeksi suvun perintöä. Lapsesi ottavat sinusta mallia. Sinä taas olet saattanut lapsena joutua osalliseksi vanhempiesi parisuhdedynamiikkaan.

– Kun vanhemmat eivät puhu keskenään, lapsi voi joutua viemään viestiä vanhemmalta toiselle. Sanansaattajasta taas tulee aikuisena mykkäkoulun pitäjä, Oulasmaa kuvailee.

Vasta kun tiedostat ja hyväksyt itsessäsi sen, mistä et pidä, voit alkaa muuttaa tilannetta. Pysähtyminen on ensimmäinen askel kohti muutosta.

Älä luo liian tiukkoja vaatimuksia

Jo odotusaikana voi tulla vastaan ensimmäinen pysähdys. Silloin moni tekee tietoisia päätöksiä siitä, millaiseksi vanhemmaksi haluaa kasvaa ja millaisen ilmapiirin haluaa luoda kotiinsa. Usein päätökset koskevat jotain, minkä haluaa tehdä päinvastoin kuin omat vanhemmat.

Liian tiukkaa käsikirjoitusta vanhemmuudelle ei kuitenkaan kannata luoda, sillä etukäteen ei pysty varautumaan kaikkeen, mitä lapsen syntymän jälkeen tulee vastaan. Väsyneenä, stressaantuneena tai ahdistuneena oma reaktio vaikkapa lapsen itkuun tai kiukutteluun voi yllättää.

Pitkään peitelty tunne saattaa ryöpsähtää esiin kuin luonnonvoima. Jälkeenpäin mieltä nakertavat häpeä ja syyllisyys. Eihän minun pitänyt olla tällainen äiti!

Nämä kasvatuskeinot oikeasti toimivat

Mistä hermostuminen kumpuaa?

Ja jos jotakin häpeää, sen mielellään piilottaa. Siksi usein käy niin, että samanlainen käytös toistuu kerta toisensa jälkeen, kunnes aivan täydellinen ylireagointi, esimerkiksi oma raivokohtaus, herättää ajattelemaan, mistä reaktio oikein kumpuaa. Onko minulle puhuttu näin, kun olin lapsi? Eikö minun kiukutteluani ole siedetty? Onko minut yritetty vaientaa huutamalla?

Minna Oulasmaa kertoo vertaistukiryhmästä, jonka nimi oli Lapseniko villipeto. Vanhemmat aloittivat ryhmätapaamiset ”villipetojen vanhempina”, mutta jo kolmen viikon jälkeen he ymmärsivät, ettei apua tarvitsekaan lapsi vaan aikuinen.

– Ryhmässä käytiin läpi tilanteita, jotka olivat kerta toisensa jälkeen kehkeytyneet valtataisteluksi aikuisen ja lapsen välillä. Aikuinen oli saattanut alkaa inttää kolmivuotiaan kanssa esimerkiksi nukkumaanmenoista tai pukemisista siten, että lopulta tilanteessa oli ollut kaksi kolmivuotiaan tasoista, Oulasmaa sanoo.

– Vanhemmat ymmärsivät, että lapsen käytös johtuikin aikuisen huonoista malleista, jotka oli omittu lapsuudesta.

Nämä 20 asiaa todistavat, että olet hyvä vanhempi

Käytöstään voi muuttaa

Aikuinen onneksi pystyy muuttamaan käytöstään. Muutos ei tapahdu hetkessä, koska käyttäytymismallit ovat juurtuneet vuosikymmeniä sitten.

– Jos haluaa muuttaa vaikkapa sitä, miten käyttäytyy suuttuessaan, on aluksi tunnistettava, mitä minussa tapahtuu, että nyt minua alkaa suututtaa. Silloin kannattaa pysähtyä ja antaa ajatusten tulla ja tiedostaa ne, terapeutti Minna Oulasmaa neuvoo.

Tilanteita varten kannattaa opetella jokin rauhoittumiskeino. Yksinkertaisimmillaan se voi olla sitä, että hengittää syvään muutamia kertoja. Sillä hetkellä on jo voittanut aikaa eikä ole toiminut samalla lailla kuin aiemmin.

Kannattaa myös miettiä, mikä altistaa epätoivotulle käytökselle: Olenko liian väsynyt? Tympääntynyt kotona olemiseen? Olenko yksin? Tai parisuhteessa yksin? Tarvitsisinko apua? Missään nimessä itseään ei kannata mollata.

– Pään sisällä alkaa helposti kielteinen puhe, että olenpa tyhmä ja huono, taas toimin väärin. Sellainen puhe vain lisää pökköä pesään. Mieluummin olisi rauhoiteltava itseään ja mietittävä, mitä voisi tehdä toisin, etten aina toistaisi samaa kaavaa, Oulasmaa sanoo.

Joskus jo jonkin ulkoisen asian muuttaminen voi auttaa. Jos vaikkapa aamulähdöt ovat vaikeita, kannattaa miettiä, miten lähtöä voisi helpottaa jo edellisenä iltana.

Ja toki käytökseen vaikuttaa myös temperamentti.

– Jos on äkkipikainen luonne, ei silloin mitenkään hetkessä muutu viilipytyksi. Mutta äkkipikainenkin voi oppia rauhoittumiskeinoja ja vähentää hermostuneisuuttaan.

Näin vanhemmuus kehittää sinua

Yritä tehdä jotain toisin

Entä se mykkäkoulu parisuhderiidan jälkeen? Miten siitä pääsisi eroon, Minna Oulasmaa?

– Kun tilanne tulee vastaan ja huomaat, että olet aloittamassa mykkäkoulua, puhu itsellesi. Jos tunnistat vaikkapa halun näpäyttää toista, tiedät, että olet suuttunut. Pystyisitkö silloin tekemään jotain muuta kuin vetäytymään? Pystyisitkö vaikka kertomaan toiselle, että olet loukkaantunut ja että haluaisit kertoa, miksi?

Jos puhuminen tuntuu hyvin vaikealta, tilanteeseen kannattaa valmistautua etukäteen. Puhu puolisosi kanssa silloin, kun riita ei ole päällä. Kerro, että pyrit välttämään mykkäkoulua ja että tarvitset tukea siihen, että pystyt suuttuessasi kertomaan, miltä sinusta tuntuu.

Sanoittamalla tunteesi annat toiselle mahdollisuuden myös pyytää sinulta anteeksi. Samalla tulet antaneeksi hyvän mallin lapsillesi. Omalla esimerkilläsi opetat vähitellen lapsesi tunnistamaan ja käsittelemään tunteitaan.

Lähteenä on käytetty myös Kirsti Ijäksen teosta Sukupuu – Avain oman elämän ja perheen ymmärtämiseen (Kirjapaja).

Juttu on julkaistu Kaksplussassa 1/17.

Harjoittele itsemyötätuntoa

  1. Häpeä ei ole keino päästä eroon vaikkapa huutamisesta, vaan tuomitseminen pahentaa tilannetta.
  2. Hyväksy, ettet voi muuttaa omaa käytöstäsi saman tien. Edessä on vuosien muutosprosessi, joka helpottaa vähitellen. Pysähdy vaikeassa hetkessä, hengitä syvään ja sano itsellesi, että huomenna uudestaan.
  3. Nimeä tunteesi sen sijaan että kieltäisit ne. Sano itsellesi ääneen, että nyt tunnen vihaa, kiukkua tai avuttomuutta.
  4. Muista, että yksikään tunne ei kestä yli kahta minuuttia, ellei sitä ruoki tuhoisin ajatuksin. Tunteen vyöryessä päälle istahda alas ja käsittele tunnetta lempeästi, sano vaikka että ”saa tuntua tältä”. Siten saat tilaa reaktion ja tunteen välille, mikä helpottaa vanhan kaavan välttelyä.
  5. Ole itsellesi rakastava aikuinen ja juttele oman sisäisen lapsesi kanssa. Kerro hänelle, että on ihan hyväksyttävää tuntea erilaisia tunteita, kuten vihaa tai pettymystä.

Neuvot antoi itsetuntemusohjaaja Eevi Minkkinen.

Avainsanat

Kommentit

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.