Minun tarinani 28.05.2016 Päivitetty 17.11.2021

Isä ja taapero jäivät kahdestaan – äiti lähti varoittamatta

Petri, 28, pyysi Facebookin kestovaippakirppiksellä apua vaippaläjän setvimiseen. Vaipparumbaa pyörittänyt äiti oli lähtenyt yllättäen ja jättänyt isän ja tyttären kaksin.

Teksti
Salla Tuomola
Kuvat
Paula Kukkonen/Otavamedia
11 kommenttia

Titta oli vuoden ja kahdeksan kuukauden ikäinen, kun hänen äitinsä lähti tunnin varoitusajalla omien vanhempiensa luokse toiselle puolelle Suomea.

Äkillinen lähtö tuli Titan Petri-isälle täytenä yllätyksenä. Pariskunta oli tuntenut toisensa nelisenvuotta, joista vajaat kolme he olivat olleet yhdessä.

Titta oli suunniteltu ja odotettu lapsi, ja aluksi kaikki meni hyvin. Titan äiti hoiti lasta kotona, isä kävi töissä.

Titan äiti pääsi väsymyksensä vuoksi hoitoon, jonka edetessä kävi ilmi, että hän kärsii masennuksesta. Lopulta Titan äidin jaksaminen loppui kokonaan.

Lue myös: ”Se ei ollutkaan migreeniä” – Aino-vauvan perhe selvisi äidin aivoinfarktista

Kaverit hoitoavuksi

Yhtäkkiä Petri ja Titta olivat kahdestaan. Oli viikonloppu, ja lapselle piti järjestää nopeasti hoitaja seuraavaksi viikoksi, jotta isä ehtisi etsiä hänelle pysyvän hoitopaikan. Petrin lähellä asuvat vanhemmat ja isoäiti eivät olleet alkuviikosta kotona.

– Soitin eräälle hyvälle kaverilleni, että nyt on tällainen tilanne, pystyisitkö jeesaamaan. Hän oli juuri jäänyt työttömäksi, joten hänellä oli päivisin aikaa.

Miespuolinen kaveri oli isosta perheestä ja tottunut hoitamaan siskojensa lapsia. Titan kanssakin hän oli leikkinyt monesti, ja myöntävä vastaus tuli nopeasti.

– Ilman häntä olisin jäänyt töistä kotiin. Kaveripiirissäni kenelläkään ei ollut vielä lapsia, joten tilanne oli uusi ja yllättävä. Ei siinä ehtinyt miettiä ja ihmetellä, piti vain saada asiat järjestymään.

Titta oli ensimmäisen kahdestaan isän kanssa viettämänsä viikon kiukkuinen ja nukkui huonosti. Tyttö oli flunssainen ja kipeä. Parin viikon päästä hän kuitenkin näytti tottuneen uuteen tilanteeseen, eikä eroa entiseen juuri huomannut.

Sitten Titta sai paikan läheiseltä perhepäivähoitajalta. Petrille myönnettiin tutustumisen ajaksi pari päivää vapaata töistä. Mummin avustuksella Titta oli aluksi lyhyempiä päiviä hoidossa, mutta tottui paikkaan nopeasti.

Lue myös: Koskettava tositarina: vauva äidin mukana vankilassa

Kertikset kehiin

Kun käytännön asiat oli saatu kuntoon, Petrillä oli aikaa miettiä, mitä oli oikein tapahtunut. Yhtäkkiä koko vastuu oli yksin isän harteilla. Hänen piti huolehtia kaikesta tytön aamutoimista lähtien vaatettamiseen, hampaiden pesuun sekä hoitoon viemiseen ja hakemiseen.

Molemmille piti laittaa ruoka, käydä kaupassa, pestä vaatteet, siivotakin. Ja tietysti lukea iltasatu ja tarjota syliä silloin, kun pieni sitä tarvitsi.

– Mietin, miten selviän yksin kaikesta. Yhtäkkinen muutos pelotti.

Varsinainen lapsenhoito ei aiheuttanut sydämentykytystä, sillä Petri oli osallistunut siihen alusta lähtien.

Kestovaipat oli ainut juttu, josta hän ei ollut päässyt eksänsä kanssa yhteisymmärrykseen. Petri olisi mieluummin vaihtanut kertakäyttövaippoihin.

– Kun sain kestovaippojen selvittämiseen apua, päätin, että nyt saa vaipparalli riittää. Hyvin olen niitä saanut myydyksi, ja nyt meillä käytetään tavallisia muumeja.

Petri on jutellut asioista vanhempiensa ja ystäviensä kanssa, ja kaikki ovat suhtautuneet muutokseen ymmärtäväisesti. Ulkopuoliset eivät ole paljon kyselleet, eikä Petri ole tilannetta muille juuri mainostanut.

Lue myös: Lapsen epilepsia varjostaa vauva-arkea: ”Jokainen kohtaus vie kehitystä taaksepäin”

Ikävä helpottaa

Uutta kotia kaksikolle ei ole etsinnöistä huolimatta vielä löytynyt. Titan päivähoidon järjestymisen jälkeen Petri on yrittänyt päällimmäisenä selvitellä käytännön asioita eksänsä kanssa.

Titta on tavannut äitiään muutaman kerran tämän lähdön jälkeen. Loppusyksynä äiti palasi kuukaudeksi Helsinkiin, jolloin Titta näki tätä joitakin kertoja viikossa.

Joulukuun alussa äiti lähti takaisin Itä-Suomeen, ja tammikuussa Titta matkusti viikoksi häntä tapaamaan.

– Itä-Suomen-reissu oli kuulemma mennyt ihan hyvin, ja tyttö tuli iloisena takaisin iskän luokse. Muutama päivä ihmeteltiin, missä äiti on. Välillä äiti on jutuissa, mutta sellaista ikävää kuin alussa oli, ei ole enää.

Petri pitää lapsensa äitiin yhteyttä puhelimitse ja Skypellä.

– Alkuun olin hänen ratkaisustaan ihan helvetin vihainen. Mutta enpä tiedä, ehkäpä hänelle ei olisi ollut hyvä jäädä väkisin tännekään. Toivon, että hän voisi olla Titan elämässä jotenkin läsnä. Perheeksi en usko meidän enää palaavan.

Lue myös: Isla-tytön vaikea kehitysvamma opetti äidille, miten elämästä otetaan ilo irti

Poikien illat uusiksi

Petrin ja Titan arki sujuu hyvin, vaikka elämä tuntuu kiireiseltä. Työssäkäyvä isä ei ole vieläkään oikein tajunnut, miten paljon aikaa pienen ihmisen asioiden hoitamiseen kuluu. Vapaa-aikana he käyvät Petrin mummin ja vanhempien luona kyläilemässä, ja myös Petrin ystävien luokse poiketaan usein.

– Kavereillani ei ole ollut lapsia, ensimmäiset ovat vasta nyt tulossa. Mutta hämmästyttävän hyvin he ovat suhtautuneet, vaikka heidän onkin ehkä vaikea ymmärtää, mitä kaikkea lapsenhoito vaatii.

Joskus Petri on sopinut kavereidensa kanssa poikien illan, mutta ei olekaan saanut tytölle hoitajaa. Silloin hän on ottanut tämän mukaansa kyläilemään, ja illan ohjelma on pantu uusiksi: konsolipelit ja kaljoittelu ovat vaihtuneet leikkeihin, ruoanlaittoon ja lukemiseen Titan kanssa.

– Yllättävän luontevasti jätkät ovat mukautuneet tilanteeseen ja leikkineet. Muutaman tunnin päästä olemme lähteneet Tittan kanssa kotiin iltapuuhiin, ja kaverit ovat jääneet jatkamaan alkuperäisiä suunnitelmiaan.

Petrin vanhemmat ja mummi hoitavat Tittaa mielellään, jotta isä pääsee välillä viettämään omaa aikaa. Usein tuntuu kuitenkin oudolta jättää Titta muiden hoitoon, sillä suurin osa viikonlopuista vietetään yhdessä.

– Käyn mieluummin yhdessä Titan kanssa vanhempieni luona. Saan pienen hengähdystauon, kun Titta leikkii mummon kanssa, vaikkei se varsinaisesti minulle omaa aikaa olekaan.

Lue myös: Äidin persoonallisuushäiriö johti vauvan huostaanottoon: ”Pelkäsin tekeväni itselleni jotain”

Matkoja ja rentoa elämää

Tittaa Petri kuvailee ”hemmetin itsepäiseksi” kaksivuotiaaksi. Kaikki pitää aina saada hoitaa itse.

Puolitoistavuotiaana tyttö ilmaisi ensimmäisen kerran tahtonsa pukea ulkohaalarit omin avuin. Vieläkin hän saa välillä raivarit, jos joku erehtyy auttamaan. Silloin haalarit pitää riisua ja aloittaa itse alusta.

Petri sanoo, että elämä rullaa ihan mukavasti eteenpäin. Murehtiminen ei kuulu luonteeseen, se tulee, mikä on tullakseen. Stressaaminen ei ainakaan paranna asioita. Pienen lapsen kanssa on pakkokin ottaa rennosti.

Nyt isän ja tyttären ajatukset täyttyvät tehdyistä ja tulevista ulkomaanmatkoista. Maaliskuun lopussa tie vei Hongkongiin, missä Petrin pikkusisko on vaihto-oppilaana. Kesällä suunta on Pariisiin, missä Petrin lapsuudenkaveri, Tittan kummitäti, menee naimisiin.

– Rahat ovat tietysti tiukassa matkojenkin takia, mutta kyllä ne riittävät ja parempaan suuntaan ollaan menossa.

Yksinhuoltajaäitien elämän hän arvelee poikkeavan omastaan jonkin verran.

– Yksinhuoltajaäideillä on ehkä ystäviä, jotka ovat mahdollisesti samassa asemassa. Isillä se taitaa olla vähän epätodennäköisempää, ja vertaistuen saaminen ei ole varmasti läheskään yhtä helppoa.

Omaa elämäntilannettaan Petri ei ole koskaan surkutellut eikä miettinyt, miksi silloin joskus piti perustaa perhe.

– Vaikka pikkurääpäle pistää välillä ranttaliksi ja hermostuttaa, se on kuitenkin ohimenevää. Kaikki muu, mitä meillä kahdella on, on paljon tärkeämpää.

Juttu on julkaistu Kaksplussassa 6/2015.

Lue myös: Weeti-vauva sai uuden sydämen
Keskustele: Jätin perheeni ja muutin yksin asumaan

Kommentit (11)

Tsemppiä! Minäkin jäin yksin muutama vuosi sitten. Lapsen isä joutui psyk-osastolle ja muutti äitinsä luokse hyvin lyhyellä varoitusajalla. Mielenterveysongelmat ja alkoholi vaikuttivat asioihin. Lopulta mies hylkäsi meidät ja kotimme myytiin. Mies haukkui minut, perheeni ja vei kaiken. Mielenterveysongelmat ovat kamalia. Onneksi minulla on lapset ja omanarvon tunne tallella.

Jos Petrin tilalla olisikin ollut Peppi koko juttua ei olisi edes kirjoitettu.

Vähän ikävä kommentti, että YH-äideillä on helpompaa. Ei usein ole, mutta yhteiskunnalle tämä on ihan peruskauraa. Mutta harva tajuaa, kuinka rankkaa se todellisuudessa on.

Vai on taas yksi mies sankariviitan saanut ja naisilla kuulemma helpompaa… miten se onkin että yh-iskä on sankari ja yh-äiti epätoivoisen maineessa. Olen yllättäen yh-äidiksi jäänyt raskaana ollessa. Ei tukiverkkoa. Ihan kahdestaan ollaan saatu pärjätä ja ihan rahalla olen lapsenvahtini palkannut. Hienosti olemme pärjänneet.

Miehet ovat ilmeisesti ymmärtäväisempiä. Naisporukoissa lasten mukaantuominen aikaansaa vihaisia tuhahteluja ja valitusta siitä, kuinka nämä iltamenot ovat nyt heidän lapsivapaata aikaansa, eikä sinne sovi tuoda lapsia mukana kertaakaan. YH:lla ei siis ole niihin mitään asiaa.

No tuota, yh-äideille tuttu tilanne ilman sen isompia ihmettelyä. Moni yh-äiti on totaaliyh ja ilman minkäänlaisia turvaverkkoja. Tässä jutussa selvimmin näkyi sukupuolirooli-kasvatuksen tulos.
Eli kun mies on keskenään lapsen kanssa, on se ikäänkuin sankaritarina tms ihmeellistä. Molemmilla sukupuolilla tähän vanhemman hoivaan on kumminkin samat kyvyt.

Jutussakin oli kuitenkin mainittu, että yh-isille on luultavasti vähemmän vertaistukea tarjolla kuin yh-äideille. Myös työelämässä voivat yh-isät kuulla enemmän ihmettelyä ,sillä niin vahvasti sukupuoliroolittunut perhe-elämä edelleen on. Samaa mieltä että miehet nostetaan herkästi sankariksi,jos he tekevät saman kuin nainen kotona.

Hienoa Petri, että löysit oman tavan hoitaa lastasi. Ei ole häpeä käyttää kertisvaippoja. Me vanhemmat usein laitetaan kauheesti vaatimuksia ja paineita itsellemme. Ehkä lapsesi äitikin teki niin ja väsyi. Hienoa myös, että sinulla on tukiverkkoja ympärilläsi. Kaikilla ei sellaisia ole.

Tuota!? Onko mies jotenkin ”sankari” jos hoitaa lasta yksin? Enpä ole koskaan nähnyt ”sankaritarinaa” naisesta, joka jäi yksin lapsen kanssa, kun miehestä ei ollutkaan isäksi!

Kyllähän niitä täällä kaksplussassakin riittää

Tsemppiä Petri ja Titta! Itselläni samankaltainen tilanne.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Kokeile Kaksplussan laskureita

X