Vanhemmuus Minä vanhempana
20/02/2016

Koskettava tositarina: Lapsi äidin mukana vankilassa

Minna on kuin kuka tahansa meistä: pienen lapsen äiti, joka nauttii sekä lapsensa kasvun seuraamisesta että harvoista omista hetkistään. Paitsi että Minnan ja Ella-vauvan koti on vankilassa.

Kuva: 123RF

Koskettava tositarina: Lapsi äidin mukana vankilassa

Minna on kuin kuka tahansa meistä: pienen lapsen äiti, joka nauttii sekä lapsensa kasvun seuraamisesta että harvoista omista hetkistään. Paitsi että Minnan ja Ella-vauvan koti on vankilassa.

Tämä pihapiiri kätkee maailmanlaajuisesti ainutlaatuisen ilmiön. Lumisessa maisemassa keskellä peltoja lepäävät talot näyttävät vanhalta koululta asuntoloineen. Kaksi naista kulkee ohi kävelylenkillä. Jostain kaukaa, ehkä moottoritieltä kuuluu kohinaa, muuten on aivan hiljaista. Ikkunan alla nukkuu vauva rattaissa.

Pihapiiriä reunustavat valkoiset tolpat kuitenkin paljastavat, mistä paikasta on kyse. Ne merkkaavat vankila-alueen rajaa. Täällä Vanajan vankilan perheosastolla Hämeenlinnassa asuu vankeustuomiota kärsivien naisten lisäksi heidän lapsiaan. Perheosastolle tulleessaan lasten on oltava alle kaksivuotiaita ja he saavat olla osastolla kolmevuotiaaksi asti.

Osastolla on paikka kymmenelle äidille ja heidän lapselleen. Millaista on olla äiti ja samaan aikaan vankilassa? Minna, kahdeksankuisen Ellan äiti on valmis kertomaan siitä.

Lue myös: Teiniäiti Sonja: ”Minua luullaan poikani siskoksi”
Keskustele: Miten huostaanotto ja hallintapäätös toimii?

Vankilassa noustaan seitsemältä ylös

Suurisilmäinen tyttö makoilee leikkihuoneessa viltillä. Ella osaa jo ryömiä pallon perässä, mutta välillä pallo on liian nopea ja silloin Ellaa harmittaa. Onneksi harmi unohtuu, kun voi kokeilla uutta taitoa: Ella on juuri oppinut seisomaan tuettuna.

Pääsääntöisesti vanhemmat huolehtivat osastolla lapsistaan, mutta perhetyötä tekevät työntekijät ovat lasten kanssa, kun äideillä on menoa kuntoutukseen tai vaikka työvoimatoimistoon. Minna on parhaillaan kauppareissussa, johon flunssaa poteva vauva ei lähtenyt mukaan.

Viikoittainen valvottu kaupassakäynti on Minnalle ja muille osaston äideille tärkeä side ympäröivään maailmaan. Kaupassa näkee ihmisiä ja oppii rahankäytön suunnitelmallisuutta. Tällaiset asiat ovat tärkeitä, kun vapaus joskus koittaa.

Muitakin vähän vapaampia hetkiä on. Äideillä on viikossa tunti aikaa liikuntaan – vankilassa on ulkoilureitti, kuntosali ja mahdollisuus harrastaa zumbaa tai pilatesta

Sen lisäksi on tunti omaa aikaa, jonka saa käyttää vapaavalintaisesti. Vankilan päiväjärjestys säätelee kuitenkin elämää. Herätys on seitsemältä, viikonloppuna kahdeksalta.

Aamuisin kokoonnutaan aamupiiriin, keskellä päivää on hiljainen hetki, jolloin ollaan omissa huoneissa. Se turvaa vauvojen päiväunet, mutta myös antaa tilaa vetäytyä omaan rauhaan. Perheosastolla tehdään lujasti töitä sen eteen, jotta sekä vauvoilla että heidän vanhemmillaan olisi vankilassa vietetystä ajasta huolimatta hyvä tulevaisuus.

– Täällä asuvia ihmisiä yhdistää kaksi asiaa: heillä on lapsi ja vankeustuomio. Osa on meillä muutaman viikon, osa istuu vuosien pituista tuomiota, vastaava perhetyön ohjaaja Mari-Anne Nyström kertoo.

Lasten takia olot tehdään niin kodinomaisiksi kuin se vankilassa on mahdollista. Perheosastolla ei ole kaltereita eikä korkeita aitoja. Osastolla asutaan kuuden hengen soluasunnoissa, joissa jokaisella äidillä ja lapsella on oma, niukasti sisustettu huone. Tupakeittiö ja pesutilat ovat yhteiset.

Yöllä on oltava omassa huoneessa, mutta ovia ei lukita.

Lue myös: ”Odotusaikani olikin helvetti” – Tiian järkyttävä tarina perheväkivallasta
Keskustele: Mies vankilassa, onko muita?

Pelko lapsen menettämisestä saa vangin tsempaamaan

Perheosaston asukkaiden näkökulmasta tänne päästään, ei jouduta.

– Lapset ovat näille vanhemmille aarteita. Heille on hyvin tärkeää, että he saavat olla lapsensa kanssa. Pelko lapsen menettämisestä saa tsemppaamaan sääntöjen noudattamisessa, Mari-Anne Nyström sanoo.

Kun lapsi täyttää kolme vuotta, äidin on mietittävä jotain muuta ratkaisua.

– Toistaiseksi on aina löydetty keino, jolla äiti ja lapsi ovat voineet olla yhdessä sen jälkeenkin. Vankeuden lopulla äiti on saattanut siirtyä esimerkiksi ensikotiin koevapauteen, Nyström kertoo.

Osastolle tulevilla vanhemmilla ei saa olla akuutteja, hoitamattomia psykiatrisia ongelmia tai päihdeongelmia. Hoidossa oleminen ei haittaa: osastolla on ollut esimerkiksi korvaushoidossa olevia äitejä. Perheosastolle voisi hakeutua isäkin lapsensa kanssa. Tiedusteluja on ollut, mutta toistaiseksi osastolla ei vielä ole asunut yhtään isää.

Monella osaston äidillä on myös isompia lapsia, jotka ovat sijoitettuina tai sukulaisten hoivissa. Heitä voi tavata vankilan perhetalossa, johon voi anoa yön yli kestäviä tapaamisia.

Lue myös: Pelkäätkö liikaa lapsesi puolesta? Näin pääset eroon turhista peloista
Keskustele: Vallilan ensikoti, kokemuksia?

Vauva syntyi vankilassa

Minna palaa kauppareissultaan juuri sopivasti, kun Ella siirtyy päiväunille. Kauppareissut ovat Minnalle tärkeitä henkireikiä.

– Rakastan kaupassakäyntiä! Silloin voin elää vähän aikaa normaalin ihmisen elämää. Suljetulla osastolla näin aina vain samat ihmiset. Aluksi jännitin kauppareissuja, mutta nyt ne jo luonnistuvat, hän kertoo.

Ella on syntynyt vankilan asukkaaksi. Minna sai kuulla raskaudestaan vankilan lääkärintarkastuksessa.

– Lääkäri kysyi, onko tämä nyt onnittelun paikka. Tunteeni mylläsivät, mutta tajusin heti, että haluan pitää lapsen. En vaihtaisi äitiyttä mihinkään. Se oli oikeastaan tämän tuomion pelastus, Minna sanoo.

Hänen silmänsä kostuvat. Ellan odotus tuli vaikeaan kohtaan elämässä: Minna tiesi, että nyt oli töpätty pahasti ja tulossa oli pitkä tuomio.

– Ajastus vankilasta ahdisti ja tunsin itseni niin yksinäiseksi. Kun kuulin raskaudestani, tajusin, että sitten minulla olisi lapsi täällä seurana. Odotin hirveästi perheosastolle pääsemistä.

Raskausajan Minna oli vankisairaalassa ja Ellan ensimmäiset kuukaudet Hämeenlinnan vankilan suljetulla äiti-lapsiosastolla, joka on tarkoitettu tutkintavangeille. Pääsy perheosastolle järjestyi, kun Minnan tuomio vahvistui hovioikeudessa.

Ennen synnytystä Minna pelkäsi, ettei osaisi hoitaa lastaan tai ettei lapsi pitäisi hänestä.

Pelot väistyivät, kun hän sai nyytin syliinsä. Perhetyöntekijöiden läsnäolo ja tuki on kuitenkin edelleen tärkeää.

– Ihan yksin en olisi pärjännyt.

Mari-Anne Nyström kehuukin Minnan äitiyttä. Suhde Ellaan on hyvä ja läheinen.

Lue myös: Yksikätisen äidin tarina: ”Sain sittenkin perheen”
Keskustele: ”Teiniäitiys pelasti minut”, mitä mieltä?

Edessä vielä yli 3 vuotta tuomiota

Suljetussa laitoksessa Minna oli yöt lukkojen takana ja ikkunoissa oli kalterit. Vaunulenkille hän pääsi vain vankilan sisäpihalle, ja vartijat puhuttelivat vankeja sukunimeltä. Täällä Vanajassa on toisin: kaikki ovat etunimituttuja, niin vangit kuin työntekijätkin.

Silti täälläkin ollaan vankilassa. Vapauden menettäminen on iso rangaistus, ja Minnalla on edessään vielä yli kolme vuotta tuomiota.

Suunnitelmia vapauden alkuun Minna ei ole vielä lyönyt lukkoon, mutta hänellä on siitä ajatuksia.

– Haluaisin suorittaa ammattitutkinnon loppuun täällä ollessani, että pääsisin töihin. Opiskelin hammashoitajaksi, ja jäljellä olisi vielä muutama kurssi.

Omana aikanaan Minna katsoo huoneessaan televisiota tai lukee. Ella on helppo vauva, jolla on säännöllinen vuorokausirytmi, mutta kun yöt kuluvat seisomisen harjoittelussa, on äidinkin usein otettava päiväunet.

Liikuntatuntinsa Minna viettää yleensä kävelylenkillä toisen äidin kanssa.

– Silloin ei puhuta lapsista. Se on se hetki, kun ollaan jotain muuta kuin äitejä, Minna kertoo.

Vankilassa muodostuu ystävyyssuhteita, mutta ne ovat harvoin pysyviä. Osaston äidit tukevat toisiaan, mutta moni haluaa karistaa vankila-ajan mielestään vapauteen päästessään.

Vankilassa on oltava myös tarkkana siitä, kuinka paljon kertoo asioistaan toisille. Huonoon seuraan joutuminen on todellinen riski. Perheosastolaisia ohjeistetaan kertomaan juuri sen verran kuin itse haluaa, ei enempää, sillä joku voi käyttää tietoja hyväkseen.

Riitojakin osastolla syntyy, monista arjen asioista. Esimerkiksi siivoamisesta, kun toinen haluaa luututa lattian kahdesti päivässä ja toiselle riittäisi kerta viikossa, keittiön ja suihkun käytöstä tai siitä, kun joskus eri-ikäiset lapset jäävät toistensa jalkoihin.

Minna ei vielä pääse lomille, mutta paras ystävä ja oma isä ovat käyneet tapaamassa häntä. Minna on yksinhuoltaja, mutta läheisiä ovat myös Minnan veljet, jotka tarpeen tullen voisivat ottaa Ellan hoitoonsa.

Lue myös: Tositarina: kaksonen kuoli kohtuun, sama oli toistua seuraavassa raskaudessa
Keskustele: Minkälaiset olot on suomalaisissa vankiloissa?

Uimahalliretki on vangille iso juttu

Lapsen paras on koko perheosaston toiminnan ydin. Vanhempia kuntoutetaan, jotta he vapaudessakin jaksaisivat pitää huolta lapsistaan. Lasten arkeen tuodaan asioita, jotka vankilaympäristöstä muuten puuttuu, esimerkiksi lemmikkieläimiä. Moni osaston äiti kavahtaa poliisin virkakoiria, joten laskiaistapahtumaan tuotiin ponin lisäksi ihasteltavaksi pieni snautseri.

Ihmisiäkin vankilassa kohtaa vain vähän – etenkin miehet ovat harvassa, kun henkilökuntakin on naisia. Lapset pääsevät mukaan kauppaan, ja myös neuvolassa käydään vankilan ulkopuolella. Lisäksi pieniä retkiä tehdään silloin tällöin vaikka uimahalliin.

Joulun alla osaston väki teki retken vankilan omalle rantasaunalle. Mukana oli glögiä ja joulutorttuja.

– Lapselle pienikin asia voi olla suurta. Aina ei tarvitse mennä Hoploppiin, Mari-Anne Nyström tiivistää.

Rahaa vangeilla on käytössään niukasti. He saavat lapsilisän ja elatustuen lisäksi ruokarahaa ja pienen korvauksen lapsen hoidosta – tuomittu vanki ei ole oikeutettu äitiyspäivärahaan.

Valtio huolehtii lapsen arkiruoasta, mutta itse on hankittava aamu- ja iltapalat, viikonlopun ruoat, omat ja lapsen vaatteet ja muut henkilökohtaiset tarvikkeet.

– Sain seuraavan neuvolareissun yhteyteen sovituksi, että pääsen kirpputorille ostamaan Ellalle talvivaatteita, Minna iloitsee.

Mielikuvat vankilasta ovat usein dramaattisia ja lähtöisin televisiosta. Minnan läheiset ovat ihmetelleet tapaamisissa, missä ne metallinpaljastimet ovat.

Mari-Anne Nyströmin lapset taas arvelevat, että äiti on työkseen poliisi ja että vankilassa on aina kylmä.

Perheosastolla ei ole kylmä eikä siellä ole kosteutta tihkuvia kiviseiniä. Osasto on monelle koti, vaikka siellä ollaan sovittamassa raskaitakin rikoksia. Ja vanhemmuuden ydin, se on täällä sama kuin kaikkialla.

Rakkaus on läsnä, kun Minna katsoo vaunuissa heräilevää Ellaa ja lepertelee lapselleen. Täällä lapsi tuo iloa ja toivoa, enemmän kuin mikään muu.

Minnan ja Ellan nimet on muutettu. Juttu on julkaistu Kaksplus-lehdessä 1/2013.

Lue myös: Down-lapsen äiti: ”en vaihtaisi Emiliaa terveeseen lapseen”
Keskustele: Paljonko tarvitsit rahaa vauvan tarvikkeisiin ennen syntymää?

Avainsanat

Kommentit

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.