Vanhemmuus Minä vanhempana
04/03/2017

Lukijan tarina: ”Yllätysraskaus oli helppo, mutta henkisesti elämän raskainta aikaa”

Maaria Päivisen, 34, vapaa kirjailijan elämä mullistui, kun hän tapasi islantilaisen rakkaansa. Nyt Maaria jakaa aikansa kahden maan ja kahden lapsen kesken.

Lukijan tarina: ”Yllätysraskaus oli helppo, mutta henkisesti elämän raskainta aikaa”

Maaria Päivisen, 34, vapaa kirjailijan elämä mullistui, kun hän tapasi islantilaisen rakkaansa. Nyt Maaria jakaa aikansa kahden maan ja kahden lapsen kesken.

”Tapasin islantilaisen miesystäväni Frankfurtin kirjamessuilla pari vuotta sitten. Asuin itse tuolloin Saksassa, kirjoitin kirjaa ja olin osa-aikaisesti töissä lastentarhassa.

Ihastuin heti kirjailijana ja kustantajana työskentelevän Huginnin hyväsydämisyyteen ja huolettomuuteen, mutta välimatka rajoitti suhteemme kehittymistä.

Parin kuukauden kuluttua lensin kuitenkin tapaamaan häntä. Sen jälkeen olin suunnitellut kiertäväni maailmaa yksin, mutta pian huomasin kaipaavani liikaa Islantiin.

Tarkoituksemme oli edetä hitaasti, sillä Huginnin tuolloin 8-vuotias tytär Isabella oli isästään hyvin mustasukkainen. Järkytys olikin suuri, kun kuukautta myöhemmin tajusin olevani raskaana.

Soitin itkien Huginnille, joka totesi rauhallisesti vain, että ”eihän siinä sitten mitään”. Vaikka raskaus oli yllätys, tiesin heti pitäväni lapsen.

Suhde tytärpuoleen vaati työtä

Fyysisesti raskaus oli helppo, mutta henkisesti aika oli elämäni rankinta. Olin pitkään ajatellut, etten ehkä koskaan hankkisikaan lapsia rajoittamaan elämääni, ja yhtäkkiä olin sekä äitipuoli että tuleva äiti.

Suhde tytärpuoleeni oli pitkään vaikea. Koin syyllisyyttä siitä, etten kyennyt rakastamaan häntä kuin omaa lastani. Jossain vaiheessa hyväksyin sen, ettei tunteitaan voi pakottaa.

Miksi raskaus sekoittaa myös mielen?

Ahdistusta lisäsi myös se, että olin vieraassa maassa ilman ystäviä. Parisuhteemme oli kriisissä, ja muutaman kerran matkustin Suomeen miettimään, olisiko elämäni helpompaa yksinhuoltajana. Päätimme kuitenkin jatkaa yhdessä.

Loppuraskaudesta oloni alkoi olla sen verran tukala, että laskettuna päivänä kiipesin synnytyksen käynnistymisen toivossa vuorelle. Lio kuitenkin viipyi kohdussa vielä kymmenen päivän ajan.

Synnytys Islannissa meni hienosti

Synnytys Islannissa oli hieno kokemus. Siellä kaikille synnyttäjille taataan oma huone synnytysaltaineen ja perhehuone toipumista varten.

Lio oli isokokoinen vauva ja synnytykseni kesti 29 tuntia, mutta tunsin koko ajan olevani turvallisissa käsissä. Kotonakaan ei tarvinnut pärjätä yksin, sillä islantilaiseen tapaan kätilö kävi katsomassa vauvaa ensimmäisten viikkojen aikana.

Näin synnytys etenee

En voinut etukäteen kuvitellakaan sitä kaiken nielevää rakkauden tunnetta, joka minut valtasi, kun sain Lion syliini. Vauva-arjessa minut taas yllätti järjetön väsymys.

Rankka raskaus ja pikkuvauva-aika vaativat veronsa, ja syksyllä minulla diagnosoitiin synnytyksen jälkeinen masennus. Vaikka olin lapsesta hyvin onnellinen, vasta lääkitys sai minut huomaamaan muutkin hyvät asiat elämässä.

Lio on onneksi ollut terve ja reipas lapsi. Harvat flunssansa hän on jostain syystä sairastanut aina Suomen-vierailuillamme.

Vauva-arjen keskellä sain jostain voimaa viimeistellä vasta ilmestyneen romaanini Kellarin, jonka kirjoittamisen aloitin odottaessani Lioa. Kun poika oli viisi kuukautta, romaani oli valmis. En vieläkään tiedä, kuinka onnistuin siinä.

Tällä hetkellä minulla on uusi kirja työn alla, mutta kirjoittaminen väsymyksen ja imetyksen pehmittämillä aivoilla on tuskallisen hidasta. Vastuu Lion hoidosta on mieheni työn vuoksi liki kokonaan minulla, joten iltaisin voimia on lähinnä television katseluun.

Lapsi toi uusia ystäviä

Äitinä tykkään puuhata ja leikkiä Lion kanssa. Koska vietämme kaikki päivät kaksin, olemme hitsautuneet tiiviisti yhteen. Käymme kaksi kertaa viikossa vauvauinnissa ja odotan innolla, että pääsen pulahtamaan Lion kanssa Islannin erikoisuuksiin, kuumiin ulkoaltaisiin.

Vauvauinti on askel kohti uimataitoa

Hiukan yllättäen myös sosiaalinen elämäni virkistyi vauvan myötä, kun tutustuin muutamaan suomalaiseen äitiin, joilta sain kaipaamaani vertaistukea.

Vaikka nautin Lion seurasta, haaveilen siitä, että ehtisin kirjoittaa muutaman tunnin päiväsaikaan tai tavata Suomen-ystäviäni enemmän. Kaivattua omaa aikaa tuovat kirjojen markkinointiin liittyvät tapahtumat, joissa saan tuuletettua päätäni.

Lapsen saaminen ei ole hälventänyt matkakuumettani. Lio viihtyy loistavasti junassa ja lentokoneessa, joten hänen kanssaan on ollut helppo matkustaa. Juuri nyt hytistyäni Islannin ja Suomen talvissa kaipaan lomareissua lämpimään!

Näin matkustat lapsen kanssa

Vauvakuume vaivaa jo

Saadakseni lisää tukiverkkoja ja helpottaakseni tulehtunutta perhetilannetta Islannissa olen päättänyt palata Lion kanssa osittain takaisin Suomeen. Ostin meille puutalon läheltä vanhempiani Kotkasta, ja aikomuksemme on muuttaa sinne kevään aikana. Jo pelkkä päätös on helpottanut oloani ja parantanut välejäni niin miesystävääni kuin tytärpuoleenikin.

Järjellä ymmärrän, että nyt ei ole hyvä hetki uudelle lapselle, mutta silti minulla on kamala vauvakuume. Yhdeksänkuinen Lio alkaa olla jo niin iso, että kaipaan pientä nyyttiä syliini.”

 Lue myös:

Lukijan tarina: ”Raskausmyrkytys vei sairaalaan viikoiksi

Tositarina: Selkäkipu olikin yllättysvauva

Avainsanat

Kommentit

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.