Vanhemmuus Minä vanhempana
20/08/2015

Mikael Forssell: ”Olen tiukka kasvattaja”

Mikael Forssell: ”Olen tiukka kasvattaja”

Kaksi viivaa. Mikael Forssell ei ollut uskoa silmiään katsoessaan raskaustestin ikkunaa. Hehän olivat juuri viettäneet Metin kanssa vasta ensimmäistä vuosipäiväänsä. Suuresta yllätyksestä huolimatta Mikael oli onnellinen tajutessaan, että hänestä tulisi seuraavana keväänä isä – pitkän haaveilun jälkeen. Lapsille sopivaa äitiä ei vain ollut tullut vastaan, ennen kuin hän kolme vuotta

sitten tapasi Metin ravintola Kappelin terassilla. Jalkapalloilija huomasi nopeasti, että Metistä hän saisi paitsi hyvän vaimon itselleen, myös täydellisen äidin tuleville lapsilleen.

– Olenkin vitsaillut Metille, että haluan hänen kanssaan viisi lasta.

Tuskallinen odotusaika

Raskausaika koetteli. Ensimmäiset kolme kuukautta Mikael hermoili, mikä kaikki voisi mennä pieleen. Mitä jos raskaus menisi kesken?

Vauvoista hänellä ei ollut juuri kokemusta. Siskolla on lapsi, mutta tämän vauvavuoden Mikael pelasi ulkomailla ja näki vauvaa harvoin.

– En silti epäillyt taitojani tulla hyväksi isäksi, sillä olen nopea oppimaan uusia asioita.

Kun alkuraskauden pelot olivat väistyneet, alkoi tuskallinen odotus.

– Viimeiset kolme kuukautta olivat pitkiä, sillä odotin jäätävän paljon, milloin vauva syntyy.

Hänen jännitystään lisäsi se, miten pelit Helsingin Jalkapalloklubin riveissä ajoittuisivat. Ettei tuleva isä vain olisi pelimatkalla supistusten alkaessa.

– Mettiä jännitti tuleva synnytys eri tavalla. Minun piti pyrkiä olemaan vahva tukija, vaikka olinhan minäkin kuullut horror-tarinoita pitkiksi venähtävistä synnytyksistä.

Eräänä toukokuisena tiistaina iltaviiden aikaan Mettiä alkoi supistella ja muutaman tunnin kuluttua pari lähti Kätilöopistolle. Heti puolenyön jälkeen synnytyssali täyttyi kovaäänisestä itkusta. Lilia oli saapunut maailmaan. Itku tyyntyi heti, kun vauva pääsi vanhempiensa syliin.

– Tunne omaa lasta kohtaan on käsittämätön. En ollut koskaan kokenut mitään vastaavaa.

Ensimmäiset päivät sairaalassa menivät hyvin, mutta ahtaassa sairaalahuoneessa pyöriminen oli pitkästyttävää. Tilanne helpottui, kun perhe sai luvan lähteä kotiin.

Mikael_Forssell03

Perhe-elämää hotellissa

Saksan Bochumiin. Kun Lilia oli neljä kuukautta, Mikaelin agentti soitti, että hänelle olisi tarjolla sopimus Saksan Bundesliigaan VfL Bochumiin. Oli tunti aikaa vastata kutsuun. Mikael päätti, ettei vastaisi myöntävästi, ellei perhe lähtisi mukaan. Perhe lähti. Niinpä he pakkasivat tavaransa ja lensivät Saksaan. Jos ensimmäiset päivät sairaalan ahtaassa huoneessa olivat koetelleet, niin koettelivat ensimmäiset kuukaudet Saksassakin. Perhe ei löytänyt heti asuntoa, joten he asuivat pari kuukautta hotellissa.

– Pienen lapsen kanssa hotellissa eläminen oli tuskallista. Lilialla oli maitoallergia: hän oli kuin enkeli päivisin, mutta öisin hän valvoi, ja niin valvoimme mekin. Onneksi löysimme viimein kodin.

Suomessa perheellä oli tukiverkko, mutta Saksassa ei ollut ketään tuttua, jota pyytää auttamaan.

– Päätimme Metin kanssa, että kotiin emme jumahda, olimme kuinka väsyneitä tahansa. Kävimme ihmisten ilmoilla kahvilla ja ravintoloissa. Suomessa iltakahdeksalta hienoon ravintolaan meneminen lapsen kanssa voisi olla outoa, mutta Saksassa oli ihan normaalia ottaa vaunuissa nukkuva vauva mukaan.

Mikael ei pystynyt pitämään isyyslomaa, mutta jalkapalloilija ei ole toimistotyöläisten tapaan liimattuna työpöytäänsä yhdeksästä viiteen. Harjoitukset loppuivat jo alkuiltapäivästä, minkä jälkeen Mikael tuli kotiin. Pelimatkoilla oli toisin.

– En ollut ikinä tuntenut sellaista ikävää. Toki olen ikävöinyt vaimoani, mutta lapsen ikävöinti on erilaista. Edelleen kaivan pelibussissa vartin istuttuani puhelimen esiin ja alan selata Lilian kuvia ja videoita.

Vierashuoneeseen nukkumaan

Vaikka Mikael ei etukäteen pelännyt isyyttä, yllätyksiäkin tuli. Esimerkiksi yövalvomisen aiheuttama väsymys.

– Aloin nukkua pelipäiviäni edeltävät yöt vierashuoneessa. Muutoin nukuin perheemme kanssa, sillä harjoituksiin saatoin mennä myös silmät ristissä.

Vapaapäivinään Mikael antoi Metin nukkua ja viihdytti tytärtään pallopeleillä ja hulluttelulla.

– Metti on sanonut, että Lilia on isänsä tyttö. Hän jopa sanoi ”pappa” ennen kuin ”äiti”. Tosin aivan ensimmäinen sana oli ”nej”, ja se kuvaa hyvin tytön omapäistä luonnetta, Mikael kertoo.

Hän puhuu tytölle äidinkieltään ruotsia ja Metti suomea. Keskenään aikuiset puhuvat suomea.

Kasvattajina he poikkeavat hieman toisistaan, vaikka ovat isoista asioista samaa mieltä. Mikael huomasi heti alussa, että tyttö ottaa vanhemmilleen kuuluvia tavaroita testatakseen vanhempiensa reaktioita. Mikael ei anna Lilian koskea muun muassa puhelimeensa. Metti taas oli ainakin aiemmin sitä mieltä, että lapsi on niin pieni, että hänelle täytyy antaa kaikki.

– Olen muutenkin hieman tiukempi. Lapsi saa katsoa kukkia, mutta ei repiä niitä. Muistutan siinä omaa isääni. Rajojen pitää olla selvät.

Nyt perhe on Suomessa ja odottelee, minne Mikael saa ensi kaudelle sopimuksen. Bochumiin he eivät enää palaa, eivätkä todennäköisesti ole jäämässä vielä Suomeenkaan. Tänään Lilia ja Mikael lähtevät Kaivopuistoon keinumaan. Sopimus voi tulla huomenna tai kuukauden päästä.

Avainsanat

Kommentit

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.