Minun tarinani 28.09.2013 Päivitetty 05.12.2022

Mutsis on -Emilian tarina: Koulukiusatusta tähtibloggaajaksi

Emilia Huttunen tuli raskaaksi abivuonnaan ja alkoi pitää blogia. Loppu on historiaa.

Teksti
Kaisa Pyykkö
Kuvat
Pasi Leino

Emilia Huttunen istuu ystävänsä eteisen lattialla ja pidättää oksennusta. Suupielessä nykii ja kasvot ovat kalpeat. Odotuksen puoliväliin piinannut raskauspahoinvointi palasi vielä viimeisille raskausviikoille.

Emilian silmät ovat raukeat ripsienpidennysten takana. Lääkäri on määrännyt hänelle rauhoittavia lääkkeitä supistuksiin, jotka ovat kestäneet kivuliaina jo kaksi viikkoa. Nyt Emilia odottaa vain, että pääsisi synnyttämään.

Ja blogiyhteisö odottaa hänen kanssaan. Sillä kun Emilia oksentaa, hän saa tuhat virtuaalista voimahalia. Kun helpottaa, nousee saman verran peukkuja. Sellaista on odottaa livenä, kymmenentuhannen lukijan silmien alla.

Tarinoita, joita kaikki lukevat

Lietolaisen Emilian, 21, MUTSIS ON -blogi on yksi Suomen luetuimmista äitiysblogeista. Äitiys taas on yksi blogimaailman suosituimmista aiheista: pelkästään blogilistalta löytyy tuhat eri blogia aiheesta ”äiti”. On imetyskuvaa, raskausmahaa, yövalvomistilitystä, lastenhuoneen sisustusta.

Mikä saa lukijat klikkaamaan yhä uudestaan Emilian blogin auki? Näin vastaavat fanit:

”Emilia kirjoittaa kypsästi ja suoraselkäisesti asiasta kuin asiasta. Huomaan oppivani paljonkin hänen mielipiteistään ja ajatuksistaan. Vanhimmat lapseni ovat lähes Emilian ikäisiä, ja toivon todella, että hekin antavat itsestään yhtä myönteisen kuvan ulkopuolisille”, kertoo 41-vuotias kuuden lapsen äiti.

”Blogin perusteella Emilia on ihana. Minua liikutti postaus, jossa hän avautui koulukiusaamisesta, sillä olin itsekin nuorena koulukiusattu”, sanoo puolestaan 21-vuotias lapseton seuraaja.

Emilia toivoo, että bloggaamisesta tulisi joskus hänen päätyönsä. Hän toteuttaa unelmaansa kunnianhimoisesti: uusia tekstejä ilmestyy tiuhaan, pilkut ovat paikoillaan ja kuvat ammattilaiskameralla otettuja. Jokainen postaus on etukäteen suunniteltu.

– Yhden postauksen tekemiseen menee helposti koko päivä, Emilia sanoo.

Mutta oikeinkirjoitus ja kauniit kuvat eivät vielä riitä.

– Ihmisiä kiinnostaa draama. Vaikka tahtoisin ajatella, että blogiani luetaan vain kirjoitustaitoni takia, olen huomannut, että eniten lukijoita tulee aina, kun elämässäni tapahtuu jotain erikoista.

Synnytyksen kauhut ja sinertävänä maailmaan tullut vauva. Yövalvomisesta kiristynyt pinna, ero Avan isästä ja paluu yhteen. Masennus ja sen hoitaminen mielialalääkkeillä. Tarinoita, ja niiden kertojana oikea ihminen.

Emilia ei ole koskaan piilotellut kasvojaan tai nimeään. Harva uskaltaa paljastaa itsestään yhtä paljon tai elääkään ihan yhtä täysillä. Ehkä siksi lukijat ahnehtivat Emilian elämää. Hieman kavahtaen, vähän kadehtien, mutta ehdottomasti viihtyen.

Sen tietää Emiliakin.

Keskenjäänyt nuoruus

Vielä lukion toisen luokan alussa Emilia ei arvannut, että päätyisi raportoimaan pöntönhalailuaan nettiin.

Emilian yläasteaika oli selviytymistaistelua. Välitunneilla Emilialla oli kaksi vaihtoehtoa: piiloutua kiusaajia vessaan tai pyrkiä porukoihin, jotka käänsivät hänelle selkänsä.

Kun sieltä selvisi ja sai vihdoin kavereita, oli kiire elää nuoruutta. Piti kokea au pair -kesä Saksassa ja korottaa arvosanoja yliopistoa varten, hengailla bestiksien kanssa vaatekaupoissa ja kotibileissä.

Yksissä sellaisissa 17-vuotias Emilia kohtasi 20-vuotiaan Topias Väätäisen.

– Kaverit yrittivät parittaa meitä, mutta minua ei olisi voinut vähempää kiinnostaa se nurkassa kyhjöttövä jätkä, Emilia muistelee.

Uudenvuodenbileissä Emilian mieli kuitenkin muuttui – ja loppu on blogihistoriaa. Vuoden 2011 alussa Emilia oli jo raskaana. Vauvaa ei ollut suunniteltu. Varsinkin Topiaksen oli alussa vaikea hyväksyä raskaus, mutta lopulta hän lupasi tukea Emiliaa.

Blogi syntyi Avan myötä

Vaikka pahoinvointi oli Emilian ensimmäisessä raskaudessa vielä nykyistäkin pahempaa – hän oksensi jopa 30 kertaa vuorokaudessa – hän kirjoitti eristyshuoneessa ylioppilaaksi eximian ja magnan arvosanoin. Parhaiten meni äidinkieli, kirjoittamista rakastavan Emilia lempiaine.

Odotusaikana Emilia perusti ensimmäisen bloginsa, Expecting the unexpected.

– Blogilla ei ollut yhtään lukijaa, enkä oikein tiennyt, mitä kirjoittaa, joten kyllästyin koko hommaan ja poistin blogin, Emilia muistelee.

Lokakuussa syntyi Ava, joulukuussa 2011 uusi blogi, ja tällä kertaa Emilia tiesi tarkkaan, mitä sinne pitäisi kirjoittaa.

”Ava -tyttönen syntyi 12.10.2011 raskausviikoilla 37+6. Synnytys käynnistettiin minun munuaislaajentuman takia ja oli pitkä ja kivulias, kroppa ei ollut mukana keinotekoisissa supistuksissa ja kivut olivat sietämättömät. Vauvan sydänäänet putoilivat koko synnytyksen ajan aina supistusten aikana. Vihdoin ja viimein 18 tunnin jälkeen ponnistamaan päästessä, vauvan sydänäänet ja happiarvot romahtivat täysin ja kätilö kutsui kiireesti lääkärin vetämään tytön imukupilla. Koko sali oli yhtäkkiä täynnä henkilökuntaa ja hetken kuluttua syntyi pienen pieni sininen ja eloton tyttö 2885 grammaa ja 49cm.”

”Hyi mikä anoreksiapelle”

”Oot kyllä lihonnut aivan älyttömästi, näytät suorastaan valtavalta”, ”Oot säälittävä huomiohuora”, ”Hyi mikä anoreksiapelle oot”. Kaikki Emilian blogin lukijat eivät ole faneja. Emilialla on kommenttiboksissaan esitarkastus, muuten se täyttyisi vihapuheesta.

Toisen raskauden alussa, kun painoa alkoi tulla reippaasti lisää, ”ootpa läski hyi” -kommentit ahdistivat. Emilian syömishäiriö sai kaksi vuotta sitten alkunsa juuri raskauskilojen liian rankasta karistamisesta: hän laihtui 25 kiloa muutamassa kuukaudessa.

Pelkäätkö, että synnytyksen jälkeen syömishäiriö puhkeaa uudestaan?

– Luulen, että läheiseni pelkäävät sitä enemmän kuin minä. Minulla on nyt aika itsevarma olo. Kun blogiyhteisöltäkin tuli vain positiivista kommenttia siitä, miten ihanalta näytän, lopetin puntarilla käymisen.

Joskus Emilia kuitenkin päästää jonkin ikävänkin kommentin läpi.

– Enemmänhän se kertoo lähettäjästä kuin minusta, Emilia kuittaa.

Emiliaa on syytetty ”huomiohuoraamisesta”, klikkausten kalastelemisesta, koska hän on raportoinut syömishäiriönsä vaiheet avoimesti.

– En tykkää kirjoittaa, jos en voi kertoa totuutta, Emilia sanoo.

Juuri nyt syömishäiriö ei oireile. Emilia on saanut psykiatrista hoitoa ja lääkkeitä: ruokahalua lisääviä, ahdistusta vähentäviä ja mielialaa parantavia, paniikkikohtauksia ehkäiseviä sekä nukahtamista auttavia.

Nykyään Emilia suhtautuu olankohautuksella arvostelijoihin.

– Teen omaa juttuani, ja vihaajat saavat vihata ihan rauhassa.

Emilian asenteesta kertoo myös hänen bloginsa nimenmuutos: vuosi sitten lempeä It’s all about Ava sai väistyä räväkämmän MUTSIS ON -nimen myötä. Samalla blogi laajeni vauvamaailmasta koko nuoren naisen elämään, johon kuuluu muotia, kauneutta, kavereita ja joskus bileitäkin.

Moni miettii, miten Emilia ehtii lapsenhoidolta päivittämään blogiaan, napsimaan kuvia, tilailemaan vaatteita ja raportoimaan ripsihuollosta.

– Iltaisin, Emilia vastaa.

Kun Ava on mennyt nukkumaan, Emilia ja Topias syventyvät omiin puuhiinsa: Emilia blogiin ja Topias sähköasentajan opintoihinsa.

Tätä et lue blogista

Emilia muistaa vieläkin, milloin hänet tunnistettiin ensimmäisen kerran bloginsa perusteella.

– Olin Amarillossa ystäväni kanssa kännissä, ja joku tuli vessassa sanomaan, että ootko sä se Emilia.

Nyt Emilia on tottunut siihen, että häntä osoitellaan selän takana.

– Väkisinkin näin pienessä maassa bloggaajistakin tulee julkkiksia. Ehkä Topiakselle ja kavereille voi olla joskus rasittavaa, kun ihmiset tulevat kaupungilla vetämään hihasta. Itseäni se ei haittaa.

On kuitenkin yksi asia, josta Emilia ei halua kirjoittaa: lapsuudenkoti. Varovaisuus juontaa juurensa seitsemän vuoden takaiseen tapahtumasarjaan, jonka päätteeksi Emilian kotitalo yritettiin polttaa.

Pyromaani oli hiiviskellyt perheen asuinalueella jo viikkoja, ja pieniä tulipaloja oli sytytetty siellä täällä. Emilian isä istui yöt parvekkeella koirien kanssa vahdissa, mutta kerran hän nukahti hetkeksi. Sillä välin pyromaani oli raahannut Emilian ikkunan alle maton ja sytyttänyt sen palamaan. Emilia heräsi savunhajuun ja näki ikkunasta liekit. Palo saatiin sammutettua ajoissa, mutta tuhopolttaja ei koskaan jäänyt kiinni.

Emilia pelkää vieläkin, että jokin uhkaa hänen perhettään. Hän suostuu paljastamaan siitä julkisesti vain tämän:

Äiti, isä ja kolme tytärtä, joista Emilia on vanhin. Kivitalo Liedossa, uima-allas pihalla. Äiti on ammatiltaan lastenhoitaja ja oli kotiäitinä pitkään. Isä on ”joku johtaja, en tiedä ihan tarkkaan mikä”, Emilia kuvailee.

– Isä on aina tehnyt paljon töitä, koska on halunnut antaa meille kaiken mahdollisen, kuten esimerkiksi sen uima-altaan.

Emilian vanhemmat eivät lue tyttärensä blogia, vaikka sanovatkin olevansa ylpeitä Emilian suosiosta, erityisesti isä.

– Äiti antaa herkemmin palautetta kaikista mun tekemisistä. Hän ei olisi esimerkiksi millään halunnut, että menen telkkariin Erilaiset äidit -sarjaan. Häntä ahdistaa enemmän kuin minua, mitä naapurit ja sukulaiset ajattelevat.

Mikä sai Emilian kuitenkin lähtemään mukaan tositelevisioon?

– Jos tulee mahdollisuus kokea jotain uutta ja jännää, harvemmin jätän sen käyttämättä.

Entiset kiusaajatkin seuraavat

Juuri nyt Emilia ei kuitenkaan jaksa ajatella enempää bloggaamista tai tv-sarjaa. Hän nojaa eteisen seinään silmät kiinni, kun oksennus taas nousee kurkkuun. Henni Koskivirta ojentaa ystävälleen lasillisen vettä.

– Ilman Henniä en selviäisi, Emilia huokaa.

Henni pystyy auttamaan, koska on omasta lähihoitajan työstään sairauslomalla. Tänäkin aamuna Henni on hakenut Emilian ja Avan hoitoon heti vietyään omat lapsensa päiväkotiin. Henni tulee jopa tukihenkilöksi synnytykseen.

Hennistä tulee tietenkin myös Emilian toisen lapsen kummi. Avan kummi on Emilian lukioaikainen ystävä, mutta tämän kanssa Emilia ei juuri pidä yhteyttä. Elämät lähtivät eri suuntiin: lukiokaverit hakeutuivat opiskelemaan ja töihin, kun Emilia uppoutui vauvanhoitoon. Vanhojen kavereiden tilalle on tullut uusia, kuten Henni, jotka ovat samassa elämäntilanteessa.

Toisinaan Emilia kadehtii lukiokavereitaan. Hänenkin piti mennä yliopistoon opiskelemaan englannin tulkiksi. Se oli Emilian haaveammatti lentokapteenin ja -emännän lisäksi. Mutta nyt opiskelusuunnitelmat on siirretty tulevaisuuteen, jonnekin uuden vauvavuoden yli. Lisääkin lapsia Emilia haluaisi, ainakin kaksi vielä. Topias vain pitäisi saada mukaan suunnitelmaan.

– Joskus olen katkera, että oma nuoruus jäi kesken, mutta kun vertaan omaa ja ikätovereiden Facebook-seiniä, näen heillä känni- ja krapulapäivityksiä ja omallani ihania kuvia Avasta. Sitten ei harmita enää yhtään.

Sitä paitsi, jos blogimaailmassa menestyminen lasketaan uraksi, Emilia on päässyt jo aika pitkälle. Emilia on huomannut, että jotkut hänen yläasteaikaisista kiusaajistaankin ovat peukuttaneet Facebookissa hänen kirjoituksiaan.

– Ihmettelen vain, että miksi. Mikä mun elämässä niitä kiinnostaa?

Ehkä sama kuin minua ja kymmentätuhatta muuta: tavallisen tytön tie pettymyksistä onnistumisiin, surusta iloon ja sairastumisesta parantumiseen.

Emilia ei pelkää elämää eikä jätä tilaisuutta käyttämättä. Hän heittäytyy kaikkeen uuteen ja jännittävään, pelottavaankin. Myös meidän arempien puolesta.

Juttu on julkaistu Kaksplussassa 10/2013.

Lue myös: Emilian ja bloggaajasisko-Eveliinan yhteishaastattelu: ”Pidimme vuosia mykkäkoulua”

Kommentit (1)

koulukiusaminen on pahinta mitä lapset voi tehdä toisilleen mutta se ei ole ainut asia joka johtaa myöhempiin elämän menttämisiin
tarvitaan myös muita tapauksia myöhemmässä

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Kokeile Kaksplussan laskureita

X