Vanhemmuus Minä vanhempana
07/02/2014

Näin meillä: Nyt paloi pinna – lukijoiden kertomukset

Kysyimme lukijoilta, mistä viimeksi paloi pinna lasten kanssa.

Näin meillä: Nyt paloi pinna – lukijoiden kertomukset

Kysyimme lukijoilta, mistä viimeksi paloi pinna lasten kanssa.

Kysyimme lukijoilta, mistä viimeksi paloi pinna lasten kanssa.

”Lapset (4 ja 2) pitävät mahdotonta show’ta yllä aina syödessään. Joka ruokailulla saa hermostua, ja jompikumpi pääsee jäähylle. Kaksivuotias osaa käydä potalla, mutta jälleen kerran hän pissasi tahallaan housuihinsa. Pinna paloi, vaikka tiedän, että syy oli huono. Perheestä löytyy myös nelikuinen vauva.”

”Hermostun 2-vuotiaaseen, kun hän ei suostu tulemaan ulkoa sisälle. Juoksee karkuun, huutaa ja vetää makaroniksi, kun saan kiinni. Kaiken kukkuraksi neiti ei suostu nousemaan rappusia, ja niitä riittää kerrostalossa. Kantamalla tytön saisi nopeasti kotiin, mutta tiedän, että näin mentäisiin vain ojasta allikkoon, kun seuraavalla kerralla hän
tekisi rappukäytävässä samat temput, jotta saisi kyydin yläkertaan. Siksi istumme ja itkemme yhdessä rappukäytävässä pari kertaa viikossa.”

”Jo 4-vuotias tyttö laittaa jatkuvasti lunta ja jäätä suuhun ulkona. Asiasta on sanottu varmasti kymmeniä kertoja. On kerrottu, että koirat ovat pissanneet lumeen ja muuta, mutta sillä ei ole mitään vaikutusta. Hermot menee.”

”Muksujen (5, 3 ja 1) mennessä ulos paloi pinna, siinä kun muutenkin ihan mukavasti hikeä pukkasi, kun puki toisia. Vanhin tappeli, ettei muka osaa pukea, ja keskimmäinen vastusti, kun yritin auttaa (’mää itte’ -vaihe), ja nuorin siinä topattuna ja kuumissaan Michelin-­ukkona parkui, kun ei kaatuessaan päässytkään itse ylös. Vanhemmat lapset siinä vielä lällättelivät toisilleen ja nahistelivat siitä, kenen hattu ja kenen vanttuu mikäkin oli. Lopulta kaikilla oli vaatteet päällä ja ovi saatiin auki – ja silloin yhdellä lapsista olikin jo pissahätä.”

”Meillä on melkein 3-vuotiaat kaksospojat, joiden pääasiallinen leikkimismuoto on riehuminen. He juoksevat, törmäilevät, heittelevät leluja, huutavat ja villitsevät toisiaan yhä pahempaan. Päreet palavat useimmiten siihen, kun he heittelevät pikkuautoja ja isompiakin leluja pitkin poikin ja tönivät toisiaan silloin, kun vauva (perheen kuopus) on vieressä. Tosi vaarallista touhua, ja mikään määrä keskustelua tai jäähyjä ei näytä saavan viestiä perille. Huoh.”

”Keskimmäisen pojan (6) neuroottinen mustasukkaisuus ja määräilynhalu 2-vuotiasta pikkusiskoaan kohtaan koettelee kaikkien perheenjäsenten hermoja. Häntä ei uskalla jättää hetkeksikään valvomatta. Poika tönii, tökkii ja puristelee sormista siskoaan. Pieni joutuu aina isoveljensä uhriksi. Poika kiusaa, vaikka tietääkin, että näen ja kuulen kaiken ja ärähdän!”

”Aamulla 3-vuotias ei osannut muka pukea päälleen. Joka aamu ihan sama juttu. Lapsi osaa kyllä oikeasti pukea päälleen. Ja sitten 5-vuotias alkoi kiusata pienempää. Pinna paloi, kun oli kauhea meteli, eikä kumpikaan kuunnellut saati totellut yhtään.”

”2-vuotias poikani halusi maalata, mutta kieltäytyi yrityksistäni huolimatta itsepäisesti laittamasta essua päälle.”

”Tuohon 12-vuotiaaseen palaa pinna monta kertaa päivässä. Uhmaa, nakkelee niskojaan, sanoo pikkuvanhasti vastaan, venuu ja vanuu kuin räkä. Ei tottele sääntöjä. Jos tämä ’uhma­ikä’ pahenee vuosi vuodelta, isä ja äiti ovat parin vuoden päästä lataamotavaraa. 2-vuo­tiaan kanssa pinna ei pala läheskään niin usein. Ainoa raivostuksen aihe on yöllä hilluminen. Hän menee kyllä kiltisti nukkumaan yhdeksän maissa ja nukkuu kolmisen tuntia, mutta sitten alkaa show, ja tänäänkin herättiin ylivirkeän lapsen kanssa klo 4.20.”

”Isompien lasten (13, 11 ja 10) kanssa palaa pinna silloin tällöin nukkumaanmenoaikojen vuoksi. Joka ilta huoneissa kuhistaan ja toisten huoneissa ravataan puolille öin välittämättä siitä, onko seuraavana päivänä kouluaamu vai ei. Pinna palaa sitten viimeistään siinä vaiheessa, kun lapset alkavat kinastella tyhjänpäiväisestä asiasta suurin piirtein keskellä yötä! Siinä vaiheessa suutun, ja lapset älyävät i lmeestäni, että nyt on viimeinen hetki totella. 1-vuotiaan kanssa hermoja
koetellaan ruokapöydässä. Pikkuherra viskoo suuttuessaan ruuat lattialle.”

”Viimeksi hermostuin, kun 4- ja 2-vuotias painivat ja juoksivat toisiaan karkuun. Ennenpitkää isompaa sattui, kun pienempi oli varomaton, isompi kosti lyömällä, pienempään sattui ja hän antoi takaisin raapimalla, jolloin isompi
töni. Molemmat huusivat kuin hyeenat, ja kiellot kaikuivat kuuroille korville.”

”Tyttö on 1-vuotias, ja taitaa olla niin, että eniten mieltä rassaa ruoalla pelleileminen. Lapsi viskoo ruokaa lattialle ja sen jälkeen vielä hieroo jugurtit sun muut hiuksiin. Pienihän tuo rakkauspakkaus on eikä voi vaatiakaan täydellisyyttä, mutta eihän sitä opitakaan, jos ei opetella.”

 

Juttu on julkaistu Kaksplussassa 2/2012.

Avainsanat

Kommentit

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.